Eero Rydman

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Eero Rydman
Eero-Rydman.jpg
Helsingin kaupunginjohtaja
Edeltäjä Antti Tulenheimo
Seuraaja Lauri Aho
Kansanedustaja
2.9.1927–31.7.1929
1.9.1933–31.8.1936
Ryhmä/puolue Kansallinen Edistyspuolue
Vaalipiiri Uudenmaan läänin vaalipiiri
Henkilötiedot
Syntynyt 19. elokuuta 1889
Turku
Kuollut 15. kesäkuuta 1963 (73 vuotta)
Helsinki
Arvonimi ylipormestari (1949)
Tiedot
Puolue Edistyspuolue
Koulutus lakitieteen lisensiaatti (1947)

Hjalmar Erik (Eero Hjalmar) Rydman (19. elokuuta 1889 Turku15. kesäkuuta 1963 Helsinki) oli suomalainen poliitikko. Hän toimi Kansallisen Edistyspuolueen kansanedustajana 1927–1929 ja 1933–1936.[1] Rydman oli Kansaneläkelaitoksen ensimmäinen pääjohtaja 1937–1944, minkä jälkeen hän toimi Helsingin kaupunginjohtajana 1944–1956. Hän oli ehdolla presidentinvaaleissa 1956.[2]

Rydman valmistui ylioppilaaksi Turun suomalaisesta klassisesta lyseosta 1906, filosofian kandidaatiksi 1909 ja filosofian maisteriksi 1910.[2] Lakitieteen kandidaatiksi hän valmistui 1914 ja sai varatuomarin arvon 1917. Lakitieteen lisensiaatiksi Rydman valmistui vuonna 1947.[1]

Rydmanin veli Heikki Ritavuori (1880–1922, vuoteen 1905 Rydman) oli nuorsuomalainen poliitikko ja sittemmin edistyspuolueen murhattu sisäministeri, presidentti K. J. Ståhlbergin läheinen työtoveri. Ritavuoren tyttärenpoika professori Pekka Tarjanne oli Liberaalisen Kansanpuolueen poliitikko.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Eero Rydman Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
  2. a b Kolbe, Laura: Rydman, Eero (1889–1963) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. 9.10.2006. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 27.3.2016.
Helsingin vaakuna Edeltäjä:
Antti Tulenheimo
Helsingin kaupunginjohtaja
1944–1956
Seuraaja:
Lauri Aho
Helsingin vaakuna Edeltäjä:
-
Kelan pääjohtajat
1937–1944
Seuraaja:
Atte Arola