Erkki Vala

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Erkki Vala
Erkki Vala 1949.
Erkki Vala 1949.
Syntynyt 17. joulukuuta 1902
Porvoo
Kuollut 14. helmikuuta 1991 (88 vuotta)
Helsinki
Ammatit toimittaja, kustantaja, kriitikko ja kirjailija
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Erkki August Valdemar Vala (vuoteen 1928 Erik Wadenström; 17. joulukuuta 1902 Porvoo14. helmikuuta 1991 Helsinki) oli suomalainen toimittaja, kustantaja, kriitikko ja kirjailija.

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Erkki Vala pääsi ylioppilaaksi 1924. Hän toimi Nuoren Voiman Liitossa ja Tulenkantajissa, työskenteli WSOY:n kustannusvirkailijana 1924–1928 ja sitten toimittajana Tulenkantajat-lehdessä 1928–1930 ja Yleisradio-lehdessä 1931–1932. Hän perusti uuden Tulenkantajat-lehden 1932 ja oli sen päätoimittajana vuoteen 1939 saakka. Nimen uuskäyttö herätti aikalaisissa pahennusta.[1]

Vala arvosteli Tulenkantajat-lehdessä fasismia ja suomalaisia fasisteja ja otti kriittisesti kantaa muihinkin yhteiskunnan ongelmiin, kuten kuolemanrangaistukseen ja vuonna 1935 voimaan tulleeseen sterilointilakiin. Suomeen Saksasta saapuviin juutalaisiin Vala otti kantaa puolustamalla heidän auttamistaan aikana jolloin suhtautuminen oli nuivaa. Hän puolusti sananvapautta, ihmisoikeuksia ja demokratiaa. Ainur Elmgrenillä on tekeillä Valan elämäkerta, ja hän on piirtänyt Vala-aiheisen sarjakuvan.[2][3]

Vuosina 1935–1941 Vala johti Kirjailijain kustannusliikettä, joka julkaisi monien virallisessa epäsuosiossa olleiden kirjailijoiden teoksia, kuten Pentti Haanpään.[4] Vuonna 1935 Vala ja Haanpää saivat 1 200 markan sakot jälkimmäisessä Tulenkantajat-lehdessä 1933–1934 julkaistuista Haanpään kirjoituksista ”Pulamiehet puhelevat” ja ”Pulamiehet lähtevät liikkeelle”, jotka käsittelivät Nivalan konikapinaa, koska niiden vuoropuheluissa oli ”Raamatusta lainaamalla ja halventavaa esitystapaa käyttäen levitetty lausumia, jotka olivat omiansa halventamaan julkista viranomaista ja laillista yhteiskuntajärjestystä”.

Vuonna 1935 Vala julkaisi lehdessä otteita Jaroslav Hašekin romaanista Kunnon sotamies Švejkin seikkailut maailmansodassa, ja hänet tuomittiin sakkoihin uskonnollisten arvojen rienaamisesta. Seuraavana vuonna Vala joutui kuukaudeksi vankeuteen Katajanokalle Helsingin lääninvankilaan julkaistuaan otteita eurooppalaisten lehtien kirjoituksista, joissa käsiteltiin Toivo Antikaisen oikeusjuttua. Vala oli Ihmisoikeuksien liiton johtokunnan jäsen 1936–1939 ja liiton puheenjohtaja 1950–1951.

Vala toimi sotavuosina 1940–1945 vapaana kirjailijana ja toimittajana. Jatkosodan alettua Vala siirtyi Ruotsiin, jossa hänet pidätettiin 1942 epäiltynä Suomea koskevien tietojen luovuttamisesta liittoutuneille.

Sotien jälkeen Vala toimi Yleisradion esitelmä- ja selostusosaston päällikkönä 1945–1949 ja vuodesta 1949 alkaen vapaana toimittajana. Hän oli vuodesta 1951 Turun Sanomien ja Suomen Sosialidemokraatin vakinainen avustaja.

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Erkki Valan vanhemmat olivat metsänhoitaja Robert Waldemar Wadenström (18731911) ja Alexandra Fredrika (o.s. Mäki). Hänen vanhempi sisarensa oli runoilija Katri Vala (Wadenström). Veli Niilo Wadenström (1905-1945)[5] suomensi kolme teosta, joista yhden julkaisi Erkki Valan johtama Kirjailijain kustannusliike. Valan setä oli päätoimittaja Hjalmar Wadenström.

Valan isoisä oli maineikas porvoolainen kanttori August Emanuel Wadenström (s. 1839), jonka mukaan on nimetty Pappilanmäen kaupunginosan Wadenströminkuja.[4]

Erkki Vala oli naimisissa 1929–1930 laulajatar Ursula Thesleffin (k. 1930) kanssa, 1931–1939 laulajatar Maila Järvisen kanssa (liitto päättyi avioeroon) ja vuodesta 1944 Helny Anna Constance Wallinin kanssa. Erkki Valan poika oli matemaatikko Klaus Vala (1930–2000).[6]

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nimellä Erkki Vala[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Leijonajuhla: Romaani. Otava, 1930.
  • Onnelliset pessimistit. Novellikokoelma, Otava, 1930.
  • Rajakylä: Romaani. Tammi, 1945.

Nimellä A. R. Torni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Finlands två ansikten: Politiska händelser på scenen och bakom kulisserna. Stockholm: Arbetarkulturs förlag, 1944.
  • De baltiska sovjetrepublikerna. Stockholm: Arbetarkultur, 1945.

Nimellä Korpifilosofi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kreteliinit ja musta veljeskunta: Poikakertomuksia. WSOY, 1927.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Panu Rajala: Tulisoihtu pimeään. WSOY, 2014. ISBN 978-951-0-40254-2.
  2. Harri Alanne: Tulenkantaja Erkki Vala olisi tänään trollien ja vihapuheen ykköskohde Yle.fi/. 20.3.2016. Viitattu 21.3.2016.
  3. Ainur Elmgren: Klaus ja Katri Erkki Vala -projekti. Ainur Elmgren. Viitattu 27.2.2015.
  4. a b Människor och minnen, Yle Areena 11.5.2015, viitattu 23.3.2016
  5. Katri Vala, Kirjasampo
  6. Kuka kukin on 1954 (Projekt Runeberg).

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Janne Kosunen ja Matti Mieskonen: Unohtunut tulenkantaja Erkki Vala. Tieteessä tapahtuu, 2015, 33. vsk, nro 4, s. 10–15. Artikkelin verkkoversio.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]