Johannes (Hannes) Valkama (18. joulukuuta 1876 Laukaa – 19. marraskuuta 1952 Joutseno ) oli suomalainen kirkkoherra, rovasti ja kansallisen edistyspuolueen kansanedustaja.[1]
Valkaman vanhemmat olivat työnjohtaja Kaarlo Valkama ja Vilhelmiina Siekkinen. Hän suoritti Bachelor of Theology (metodistipappi ) -tutkinnon Bostonin yliopistossa 1906 ja tämän jälkeen hän suoritti Helsingin yliopistossa teologian erotutkinnon 1913. Valkama vihittiin papiksi 1913 ja hän suoritti pastoraalitutkinnon 1915.[1]
Valkama oli Bostonin kaupungin siirtolaislähetyksen palveluksessa 1902–1906 ja hän toimi Kristillisen raittiusliiton matkasihteerinä ja Suomen kristillisen raittiuslehden toimitussihteerinä 1910–1913 sekä Sörnäisten yhteiskoulun uskonnon opettajana 1910–1912. Hän oli sitten Kiihtelysvaarassa virallisena apulaisena 1913, Vuokselan vt. kirkkoherrana 1914–1918, Viipurin pakkotyölaitoksen pappina 1918, Viipurin esikaupunkipappina 1918–1921, Viipurin uuden yhteiskoulun uskonnon opettajana 1919–1921 ja Rantasalmen kappalaisena 1921–1926. Valkama toimi viimeksi Kontiolahden kirkkoherrana 1926–1928 ja Luumäen kirkkoherrana 1928–1950. Hän sai rovastin arvon 1931.[1]
Valkama oli kansanedustajana 1924–1927 edustaen Viipurin läänin läntistä vaalipiiriä . Hän oli Viipurin maalaiskunnan ja Rantasalmen kunnanvaltuustojen jäsenenä sekä toimi Luumäen kunnanvaltuuston puheenjohtajana.[1]
Hannes Valkama oli naimisissa vuodesta 1926 Aino Elli Kankaanrinnan kanssa.[1]
Kuka sytytti tulen? : poimintoja raittiussaarnasta heinäk. 31 p:nä 1910 Helsingin Johanneksen kirkossa . Suomen kristillisen raittiusliiton kirjasia. 1 sarja n:o 2. Suomen kristillinen raittiusliitto, Helsinki 1910Petetty ; suomensi Hannes Valkama. Suomen kristillisen raittiusliiton kirjasia. 1 sarja n:o 4. Suomen kristillinen raittiusliitto, Helsinki 1912Kansallisen edistyspuolueen kansanedustajat
