Suomen toinen presidentinvaali järjestettiin alkuvuodesta 1925. Vaalin voitti Maalaisliiton ehdokas, Viipurin lääninmaaherraLauri Kristian Relander.[1] Valinta suoritettiin ensimmäistä kertaa yleisillä vaaleilla valittujen valitsijamiesten avulla. Kansa äänesti puolueiden vaalipiireittäin asettamia valitsijamiesehdokkaita. Edelliskerralla presidentin oli valinnut eduskunta. Valitsijamiesten vaalit järjestettiin 15.–16. tammikuuta[2].
Jonkin verran hämmennystä aiheutti se, ettei tasavallan presidenttiK. J. Ståhlberg suostunut asettumaan ehdolle, koska ei halunnut maahan pitkäaikaisia johtajia.[3] Hän olisi ollut ylivoimainen ehdokas, koska hän oli luonut presidentinvirasta arvovaltaisen ja keskeisen poliittisen instituution.[4] Ståhlbergin pään kääntymiseen oli uskottu niin vahvasti, että kokoomus, maalaisliitto ja ruotsalaiset olivat valitsijamiesvaaleissa liikkeellä ilman omaa ehdokasta ja myös edistyksen Risto Rytiä pidettiin väistyvänä ehdokkaana, kun Ståhlberg lopulta valitaan. Maalaisliitto nimesi Relanderin ehdokkaakseen vasta vaaleja edeltävänä päivänä, joten häntä voidaan pitää todella yllättävänä valintana, ns. mustana hevosena. Ruotsalainen Kansanpuolue oli toivonut ehdokkaakseen kenraali Gustaf Mannerheimiä ja kehotti tämän kieltäydyttyä valitsijamiehiään olemaan tukematta ruotsia taitamattomia ehdokkaita.[5]
↑Suomen virallinen tilasto XXIX Vaalitilasto 12 Tasavallan presidentin valitsijamiesten vaalit vuonna 1925, s. 6, 14, 16, 20, 26. Tilastollinen päätoimisto, 1926. Teoksen verkkoversio (pdf).
↑Nohlen, Dieter & Stöver, Philip: Elections in Europe: A data handbook. Nomos, 2010. ISBN 978-3-8329-5609-7.
