Suuri valiokunta

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Suuren valiokunnan kokoushuone Pikkuparlamentissa.

Suuri valiokunta (SuV) on eduskunnan valiokunta, joka vastaa Euroopan unionia koskevien asioiden ja tiettyjen lakiehdotusten käsittelystä eduskunnassa.

Historiallisesti suuri valiokunta oli eräänlainen kompromissi yksi- ja kaksikamarisen parlamentin välillä, eduskunnan "ylähuone". Kun Suomi siirtyi vuonna 1907 suoraan säätyvaltiopäivistä yksikamariseen parlamenttiin, kaikki eivät luottaneet koko kansan joukosta vapailla vaaleilla valittavien kansanedustajien kykyihin. Suureen valiokuntaan ajateltiinkin valittavaksi kokeneita kansanedustajia, jotka varmistaisivat täysistunnon ensimmäisessä käsittelyssä lakiesityksiin mahdollisesti tehtyjen muutosten olevan asianmukaisia.[1]

Nykyään suuri valiokunta osallistuu vain sellaisten lakiehdotusten käsittelyyn, joihin on tehty muutoksia eduskunnan täysistunnon ensimmäisessä käsittelyssä. Suuri valiokunta voi yhtyä eduskunnan päätökseen tai ehdottaa siihen muutoksia, joista eduskunta sitten äänestää.[2]

Suuressa valiokunnassa on 25 jäsentä ja 13 varajäsentä. Kokous on päätösvaltainen kun läsnä on 17 jäsentä. Muista valiokunnista poiketen kaikilla kansanedustajilla on oikeus olla läsnä suuren valiokunnan kokouksissa, kun se käsittelee lainsäädäntöasioita. Muissa asioissa läsnäolo-oikeus on vain valiokunnan jäsenillä ja varajäsenillä sekä Ahvenanmaan vaalipiiristä valitulla kansanedustajalla.[2] Vuoden 1907 valtiopäivistä aina vuoden 1990 valtiopäivien loppuun saakka suuressa valiokunnassa oli 45 jäsentä.

Euroopan unionin asiat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eduskunta tekee lakiesityksiin täysistunnon ensimmäisessä käsittelyssä muutoksia vain harvoin, ja suuren valiokunnan rooli oli varsin vähäinen ennen Suomen liittymistä Euroopan unioniin. Silloin suuri valiokunta sai tehtäväkseen Euroopan unionia koskevien asioiden käsittelyn eduskunnassa lukuun ottamatta ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa, jotka käsitellään ulkoasiainvaliokunnassa.

Ennen EU:n huippukokouksia pääministeri informoi suurta valiokuntaa huippukokouksen asialistan asioista ja raportoi kokouksen jälkeen asioiden käsittelyn etenemisestä. Myös Euroopan unionin neuvoston kokouksiin osallistuvat ministerit informoivat suurta valiokuntaa ennen kokousta ja raportoivat kokouksen jälkeen sen kulusta. Näin eduskunta pystyy seuraamaan valtioneuvoston toimintaa Euroopan unionin päätöksenteossa, ja vastaavasti valtioneuvoston jäsenet saavat suuressa valiokunnassa kuulla, mikä on eduskunnan kanta Euroopan unionin tasolla käsiteltäviin asioihin.

Kun valtioneuvosto lähettää eduskunnalle kirjelmän sellaisista Euroopan yhteisön säädös-, sopimus- tai toimenpide-ehdotuksista, jotka kuuluvat eduskunnan toimivaltaan, suuri valiokunta muotoilee eduskunnan vastauksen valtioneuvostolle. Kirjelmässä valtioneuvosto ilmoittaa eduskunnalle myös oman kantansa kyseiseen ehdotukseen. Suuri valiokunta muodostaa puolestaan erikoisvaliokuntien lausuntojen pohjalta eduskunnan kannan asiaan.

Valtioneuvosto voi myös valiokunnan pyynnöstä tai omasta aloitteestaan informoida suurta valiokuntaa asioiden valmistelusta EU:ssa.

Valiokunta ennen vuoden 1990 uudistusta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ennen vuoden 1990 uudistusta kaikki lakiasiat, jotka erikoisvaliokunta valmisteli, käsiteltiin suuressa valiokunnassa.

Suuren valiokunnan asettaminen, kokoonpano, tehtävät ja rooli lainsäädännön valmistelussa määriteltiin vuoden 1928 valtiopäiväjärjestyksen 42 §:ssä ja 66 §:ssä. Suuri valiokunta oli asetettava 5 päivän kuluessa valtiopäivien avaamisesta, ja sinne oli valittava 45 varsinaista jäsentä sekä tarvittava määrä varajäseniä.[3][4]

Täysistunnon ensimmäisen käsittelyn jälkeen asia lähetettiin suureen valiokuntaan, joka antoi lausunnon ja teki aiheelliseksi katsomansa ehdotukset ja muutokset. Eduskunnan toisessa käsittelyssä esiteltiin suuren valiokunnan mietintö, josta eduskunta teki päätöksen. Jos suuren valiokunnan ehdotus kaikin puolin hyväksyttiin, julistettiin toinen käsittely päättyneeksi. Ellei suuren valiokunnan ehdotusta hyväksytty muuttamattomana, lähetettiin lakiehdotus, sanamuodoltaan semmoisena kuin se eduskunnan päätöksellä oli hyväksytty, takaisin suureen valiokuntaan, jonka tuli puoltaa ehdotusta sellaisenaan tai muutettuna tai esittää se hylättäväksi. Jos suuri valiokunta oli ehdottanut muutoksia, päätti eduskunta niiden hyväksymisestä tai hylkäämisestä, jonka jälkeen asian toinen käsittely julistetaan päättyneeksi. Jos suuren valiokunnan mietintö sisälsi lakiehdotuksen, toisessa käsittelyssä ei tehty ehdotusta koko lakiehdotuksen hylkäämisestä. Asian toisen käsittelyn kestäessä eduskunta sai vaatia uuden lausunnon siltä erikoisvaliokunnalta, joka asian oli valmistellut, tai joltakulta muulta erikoisvaliokunnalta. Sama oikeus oli suurella valiokunnalla.[4][5]

Hallituksen esitys 89/1990 vp. sisälsi valtiopäiväjärjestyksen uudistuksen, jonka mukaan suuren valiokunnan tehtäviä muutettiin siten, että se osallistui lakiehdotusten käsittelyyn vain, jos eduskunta on niin päättänyt ensimmäisessä käsittelyssä tai jos eduskunta oli toisessa käsittelyssä muuttanut käsittelyn pohjana olevaa valiokunnan ehdotusta. Samalla suuren valiokunnan vähimmäisjäsenmäärä pienennettiin 45 jäsenestä 25 jäseneen.[4][6]

Valiokunnan puheenjohtajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puolue Puheenjohtaja Vuosi
Nuorsuomalaiset Uuno Brander 1907–1908
SDP Väinö Jokinen
Vanhasuomalaiset Akseli Listo 1910–1917
Nuorsuomalaiset Eero Erkko 1917–1918
Erik Alopaeus 1918–1919
Edistyspuolue Oskari Mantere 1919–1922
SDP Väinö Hakkila 1922–1923
Kalle Myllymäki
Edistyspuolue Oskari Mantere 1924
Maalaisliitto Jalo Lahdensuo 1924–1927
SDP Johan Aalto 1928–1929
Väinö Hakkila 1929
Johan Aalto 1929–1930
Edistyspuolue T. M. Kivimäki 1930
Maalaisliitto Jalo Lahdensuo 1930–1931
Viljami Kalliokoski 1931–1936
Viljo Venho 1936–1938
Viljami Kalliokoski 1938–1940
Urho Kekkonen 1940–1944
Juho Koivisto 1944–1951
Mikko Tarkkanen 1951–1954
Veikko Vennamo 1954
Urho Kähönen 1954–1957
SDP Valto Käkelä 1957–1958
SKDL Paavo Aitio 1958–1959
Esa Hietanen 1959–1962
Maalaisliitto V. J. Sukselainen 1962–1965
SKDL Leo Suonpää 1965–1966
Kaino Haapanen 1966–1970
SMP Veikko Vennamo 1970–1972
SKDL Anna-Liisa Korpinen 1972–1974
Paavo Aitio 1974–1975
Siiri Lehmonen 1975–1979
Lauha Männistö 1979–1983
SMP Veikko Vennamo 1983–1987
Juhani Kortesalmi 1987–1990
Heikki Riihijärvi 1990–1991
Kokoomus Pentti Mäki-Hakola 1991–1995
SDP Tarja Halonen 1995
Erkki Tuomioja 1995–1999
Keskusta Esko Aho 1999–2000
Matti Vanhanen 2000–2001
Esko Aho 2001–2003
Kokoomus Jyri Häkämies 2003
Ville Itälä 2003–2004
Jari Vilén 2004–2007
SDP Jukka Gustafsson 2007
Erkki Tuomioja 2007–2011
Miapetra Kumpula-Natri 2011–2014
Riitta Myller 2014–2015
Kokoomus Anne-Mari Virolainen 2015–2018
Arto Satonen 2018–2019
Vihreät Outi Alanko-Kahiluoto 2019
Satu Hassi 2019–

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Jaakko Nousiainen: ”Valiokuntalaitos, suuri valiokunta, eduskunnan täysistunto”, Suomen kansanedustuslaitoksen historia. osa X, s. 403. Eduskunnan historiakomitea, 1977.
  2. a b Eduskunnan työjärjestys (ks. § 53) Finlex. Viitattu 7.7.2014.
  3. FINLEX ® – Säädökset alkuperäisinä: Valtiopäiväjärjestys 7/1928 www.finlex.fi. Viitattu 30.6.2019.
  4. a b c Timo Forsten: Valiokuntapeli eduskunnassa. Valiokuntajäsenyydet 1945–2002, s. 64. Turku: Turun yliopisto, 2005. ISBN 951-29-2839-6.
  5. FINLEX ® – Säädökset alkuperäisinä: Valtiopäiväjärjestys 7/1928 www.finlex.fi. Viitattu 30.6.2019.
  6. Hallituksen esitys HE 89/1990

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]