Väinö Jokisen vanhemmat olivat pehtori Efraim Jokinen ja Fanny Wilhelmiina Tamlander. Hän kirjoitti ylioppilaaksi 1899, ja teki suomennostöitä jo kouluvuosinaan. Vuosina 1904–1905 hän työskenteli Kanerva-lehden toimittajana Hämeenlinnassa, 1906–1908 Kansan Lehden toimittajana Tampereella, sekä Työmiehen toimittajana ja toimitussihteerinä Helsingissä. Vuosina 1908–1912 Jokinen työskenteli Hämeen Voiman vastaavana toimittajana Hämeenlinnassa ja 1912–1917 Sosialistin päätoimittajana Turussa.
Jokinen oli SDP:n kansanedustajana 1908–1918. Hän oli eduskunnan II varapuhemies 1917, ja toimi myös eduskunnan suuren valiokunnan ja toimitusvaliokunnan puheenjohtajana. Vuonna 1917 Jokinen toimi Suomen Ammattijärjestön sihteerinä ja sisällissodan aikana hän oli Työväen pääneuvoston sihteeri sekä Kansanvaltuuskunnan lainvalmistelukunnan jäsen.
Sodan loppuvaiheessa Jokinen siirtyi Neuvosto-Venäjälle, jossa hän oli Permin neuvoston palveluksessa, Kumous-lehden ja suomalaisten kommunistijulkaisujen toimittajana sekä teki suomennostöitä. Jokinen oli SKP:n keskuskomitean jäsen ja Venäjän kommunistisen puolueen suomalaisten järjestöjen keskustoimiston puheenjohtaja. Jokinen kuoli 31. elokuuta 1920 Pietarissa yhtenä Kuusisen klubin murhien uhreista. Hänet on haudattu Pietarin Mars-kentälle.
Väinö Jokinen oli naimisissa SDP:n kansanedustaja Alma Jokisen kanssa.
