Vihtori Huhta

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Viktor (Vihtori) Emil Huhta (e. Lindroos) (30. syyskuuta 1882 Hämeenlinna11. heinäkuuta 1961 Helsinki) oli suomalainen toimittaja ja sosialidemokraattien kansanedustaja.

Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Huhta syntyi taloudenhoitaja Wilhelmina Lindroosin lapsena vuonna 1882 Hämeenlinnassa. Hän suoritti kansakoulun sekä käsityöläiskoulun ja työskenteli nuoruudessaan juoksupoikana ja tiilenkantajana. Sanomalehtityönsä hän aloitti latojana Hämäläinen- ja Hämetär-lehdissä Hämeenlinnassa vuonna 1899. Varsinaisen toimittajantyön hän aloitti 1906 työskennellen ensin Kansan Lehdessä ja Hämeen Voimassa. Vuonna 1914 hänet tuomittiin hallinnollista tietä vankeuteen ja Siperiaan karkotettavaksi. Huhdan onnistui kuitenkin välttää karkotus ja hän jatkoi työtään sanomalehtitoimittajana.

Seuraavan kerran Huhta joutui esivallan kanssa vaikeuksiin vuonna 1918 Suomen sisällissodan jälkeen, jolloin hänet vangittiin poliittisista syistä. Vapauduttaan hän jatkoi työtään työväenlehtien parissa työskennellen mm. Työläisnuorison päätoimittajana, Uusmaan Työmiehen toimittajana sekä Palkkatyöläinen-lehden ilmoitusosastolla. 1930-luvulla hän toimi lisäksi Helsingin maalaiskunnan työttömyystoimiston johtajana. 1930-luvun puolivälissä Huhta oli myös elämänsä kolmannen kerran vangittuna poliittisista syistä. Huhta oli kirjoittanut Tulenkantajat-lehteen artikkelin, jossa hän kuvasi erästä tsaarinvallan aikaista painokannejuttua, jossa toimittaja Taavi Tainio oli otsikoinut salamaniskun aiheuttaman kirkkopalon: ”Herra poltti huoneensa”. Huhta ja päätoimittaja Erkki Vala saivat artikkelin vuoksi syytteen rikoksen uusimisesta. Huhta tuomittiin sakkoihin ja hän suoritti tuomion muuntorangaistuksena Katajanokan vankilassa.[1]

Kansanedustajana Huhta toimi kaikkiaan kolmeen eri otteeseen. Ensin vuosina 1914–1917 edustaen Hämeen läänin eteläistä vaalipiiriä ja myöhemmin vuosina 1941–1944 sekä 1944–1945 edustaen Uudenmaan läänin vaalipiiriä. Eduskunnassa hän oli jäsenenä Sivistysvaliokunnassa, Perustuslakivaliokunnassa ja Suuressa valiokunnassa. Lisäksi hän toimi Helsingin maalaiskunnan kunnanvaltuuston jäsenenä. Vuonna 1957 hän julkaisi omaelämäkerran Monena mies eläessään: välähdyksiä elämän varrelta.

Huhta oli naimisissa kolmesti: 1905–1935 Hulda Maria Weckmanin kanssa, 1938–1946 Elli Elisabet Koskisen kanssa ja vuodesta 1946 lähtien Hilma Tannerin kanssa.

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Omalla nimellä:

  • 25 vuotta taipaleella : Hämeenlinnan työväenyhdistys 1888-1913. Hämeenlinnan työväenyhdistys, Hämeenlinna 1913
  • Lauluja kisälliryhmille, tekijät B. J. Salminen ja Vihtori Huhta. Sos.-dem. työläisnuorisoliitto, Helsinki 1939
  • Kaskuja työväenliikkeen taipaleelta, koonnut Vihtori Huhta; kuvittanut Joel Räsänen. Työväen kirjarengas, Helsinki 1948
  • Monena mies eläessään : välähdyksiä elämän varrelta. Tammi 1957
  • Hiljaist’ on, viileää : Vihtorin ja Huldan rakkaus, toimittanut Virpi Iso-Hollo. Pilot-kustannus, Tampere 2005

Nimimerkillä H. Käpälämäki:

  • Radio-revy : kisällien esitettäväksi. Sos.-dem. työläisnuorisoliitto, Helsinki 1936
  • Vaalimarkkinat. Sosialidemokraattinen puoluetoimisto, Helsinki 1945

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä poliitikkoon liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.