Siirry sisältöön

Olavi Kajala

Wikipediasta
Olavi Kajala
Olavi Kajala vuonna 1951. Kuva: Pekka Kyytinen.
Olavi Kajala vuonna 1951. Kuva: Pekka Kyytinen.
Kansanedustaja
1.9.1939–15.6.1942, 22.7.1948–20.7.1951, 29.3.1954–21.7.1958, 20.2.1962–4.4.1966
Ryhmä/puolue SDP
Vaalipiiri Hämeen pohjoinen, Hämeen eteläinen
Henkilötiedot
Syntynyt29. heinäkuuta 1905
Tampere
Kuollut24. maaliskuuta 1967 (61 vuotta)
San Bartolomé de Tirajana
Ammatti kaupunginjohtaja

Olavi Ilmari Kajala (29. heinäkuuta 1905 Tampere – 24. maaliskuuta 1967 San Bartolomé de Tirajana) oli suomalainen poliitikko ja kaupunginjohtaja, joka toimi SDP:n kansanedustajana neljään eri otteeseen vuosina 1939–1966 sekä Lahden kaupunginjohtajana 1942–1967.[1] Kajala vaikutti merkittävällä tavalla Lahden nopeaan kasvuun sodan jälkeisinä vuosikymmeninä. Häntä on kutsuttu muun muassa kaupungin ”ilmeen ja infran amerikkalaistajaksi”. Kansanedustajana toimiessaan Kajala ajoi voimakkaasti Lahden etua myös valtakunnanpolitiikassa. Hän kuoli tapaturmaisesti hukkumalla lomamatkallaan Kanarian saarilla vuonna 1967.[2][3]

Elämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nuoruusvuodet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tampereella syntyneen Olavi Kajalan vanhemmat olivat Prunkkalasta kotosin ollut leipuri Henrik Oskari Kajala (1879-1914) ja kutoja Hilma Salo (1880-1919). Vuonna 1907 perhe muutti Hämeenkyröön, jonne vanhemmat perustivat leipomon. Kajalan neljästä sisaruksesta kolme kuoli jo pienenä. Äidin kuoltua Kajalan ja Anton-veljen huoltajaksi tuli heidän tätinsä Edla Salo (k. 1925). Kansakoulun jälkeen Kajala jatkoi koulunkäyntiään Ikaalisten yhteiskoulussa ja Tampereen suomalaisessa yhteiskoulussa, josta hän kirjoitti ylioppilaaksi 1925.[4]

Virkamiehenä Tampereella

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ylioppilaaksi kirjoitettuaan Kajala muutti opiskelemaan Helsinkiin. Hän valmistui ekonomiksi Kauppakorkeakoulusta vuonna 1929 ja suoritti myöhemmin ylemmän oikeustutkinnon Helsingin yliopistossa. Opiskeluaikoinaan Kajala toimi Akateemisen Sosialistiseuran puheenjohtajana.[5]

Valmistumisensa jälkeen Kajala työskenteli Tampereen Työväen Sanomalehti Oy:n konttoripäällikkönä 1929-1930, Tampereen kaupungin taksoitussihteerina 1930-1937 ja kaupungin tilintarkastajana 1937-1942. Hän opetti myös kirjanpitoa Tampereen työväenopistossa 1929-1939. Vuonna 1937 Kajala oli ensimmäisella sijalla Tampereen sosiaalitoimen apulaiskaupunginjohtajaa valittaessa, mutta kaupunginvaltuusto valitsi tehtävään Toivo Rainion.[6]

Vuonna 1936 Kajalasta tuli Tampereen kaupunginvaltuuston jäsen ja 1939 kansanedustaja. Hän oli myös Tampereen työväenyhdistyksen johtokunnan jäsen, sosialidemokraattisen kunnallisjärjestön puheenjohtaja sekä Tampereen Työväen Teatterin johtokunnan varapuheenjohtaja ja Työväen Näyttämöiden Liiton hallituksen jäsen.[6] Sotavuosina Kajala ei ollut rintamalla, koska hänet oli vapautettu asepalveluksesta lapsena sairastamansa keuhkotaudin vuoksi.[4]

Kaupunginjohtajaksi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keväällä 1942 Kajala valittiin Lahden kaupunginjohtajaksi. Kajala luopui samalla kansanedustajan tehtävästään ja hänen tilalleen eduskuntaan nousi Toivo Mansner.[6] Kajala palasi myöhemmin eduskuntaan kolmasti, jolloin hän sai tehtävän hoitamista varten osittaista virkavapaata.[7] Kajala oli myös SDP:n puolueneuvoston jäsen 1943-1949 ja toimi presidentin valitsijamiehenä 1956. Häntä epäiltiin yhdeksi Urho Kekkosta äänestäneeksi sosialidemokraatiksi Penna Tervon, Anni Flinckin ja Tyyne Leivo-Larssonin ohella. Kajalalla ja Kekkosella oli jo vanhastaan hyvät yhteydet. J. K. Paasikiven mukaan Kekkonen olisi halunnut hänet sisäministeriksi ensimmäiseen hallitukseensa.[8]

Kaupunginjohtajana Kajala pyrki kehittämään Lahdesta modernin kaupungin, jossa olisi hyvät kunnalliset palvelut sekä monipuoliset kulttuuri- ja liikuntapalvelut.[9] Hän teki paljon töitä saadakseen Lahdelle näkyvyyttä ulkomailla ja lobbasi kaupunkiin muun muassa talviolympialaisia.[10] Poliittisten yhteyksiensä avulla Kajala onnistui edistämään monia Lahdelle tärkeitä hankkeita.[2] Vuonna 1966 Lahden kaupunginhallitus myönsi hänelle Lahti-mitalin numero 1.lähde?

Kajala hukkui lomamatkallaan Kanarian saarten San Agustinin lomakohteessa maaliskuussa 1967. Hengenpelastaja ehti täpärästi pelastamaan hänen puolisonsa.[11] Kajala on haudattu Lahteen Levon hautausmaalle.[12]

Perhe

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Olavi Kajalan ensimmäinen puoliso oli Greta Stråhl (k. 1962), jonka kanssa hän avioitui vuonna 1929. Heillä oli poika ja adoptiotytär.16-17 Leskeksi jäätyään Kajala avioitui Helny Talvitien (s. 1920) kanssa 1964.[13]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Olavi Kajala Suomen kansanedustajat. Eduskunta. Viitattu 26.8.2007.
  2. 1 2 Uuskallio, Vili: Suomen houkuttelevinta kaupunkia johti rusettikaulainen mies 16.7.2014. Etelä-Suomen Sanomat. Viitattu 20.3.2026.
  3. ↑ Virtanen, Tarmo: Kättä antamaan kaupunginjohtajalle 22.8.2024. Lahen uutisia. Viitattu 20.3.2026.
  4. 1 2 Järvinen, Maria: ”Optimistit rakentavat maailmaa” : Olavi Kajala Lahden kaupunginjohtajana 1942–1967, s. 17–18. Pro gradu -tutkielma. Tampere: Tampereen yliopisto, 2012. Teoksen verkkoversio (PDF).
  5. ↑ Järvinen 2012, s. 18–22.
  6. 1 2 3 Järvinen 2012, s. 23–29.
  7. ↑ Järvinen 2012, s. 47.
  8. ↑ Järvinen 2012, s. 53–56.
  9. ↑ Järvinen 2012, s. 1–3.
  10. ↑ Järvinen 2012, s. 4–5, 86.
  11. ↑ Järvinen 2012, s. 4.
  12. ↑ Lahden seurakuntayhtymä, Olavi Ilmari Kajala, Levon hautausmaa, Lahti, osasto D4. Viitattu 2.7.2022.
  13. ↑ Järvinen 2012, s. 16–17.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sosialidemokraattien kansanedustajat
Lahden kaupunginjohtajat

Arvi Hällfors (1930–1931) | Eero H. I. Tammio (1931–1933) | Paavo Säippä (1933–1938) | Uuno Takki (1938–1942) | Olavi Kajala (1942–1967)
Teemu Hiltunen (1967–1980) | Seppo Välisalo (1980–1995) | Kari Salmi (1995–2003) | Tarmo Pipatti (2003–2007) | Jyrki Myllyvirta (2007–2018) | Pekka Timonen (2018–2023) Niko Kyynäräinen (2023–)

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Olavi_Kajala&oldid=24004206”