Paavo Säippä
Paavo Erkki Säippä (1. lokakuuta 1902 Ylitornio – 14. joulukuuta 1991 Kauniainen) oli suomalainen virkamies, koulutukseltaan lakitieteen kandidaatti ja varatuomari.[1] Hän sai useita kunniamerkkejä ja vuonna 1951 hallitusneuvoksen arvonimen.[2]
Elämäkerta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Paavo Säipän isä oli tukkukauppias K. J. Säippä.[3] Paavo Säippä suoritti ylemmän oikeustutkinnon vuonna 1925 ja sai varatuomarin arvon vuonna 1928. Hän toimi Ylitornion ja Turtolan (nykyisin Pello) nimismiehenä vuosina 1927–1930, Rovaniemen kauppalanjohtajana vuosina 1930–1933 sekä Lahden kaupunginjohtajana vuosina 1933–1938.[4][5]
Valtiollisen poliisin päällikkönä hän työskenteli vuosina 1938–1941. Nimitykseen vaikuttivat voimakkaasti sisäministeri Urho Kekkonen ja Maalaisliiton keskeinen hahmo Kaarlo Hillilä.[6] Jälkimmäinen toi Säipän esiin, ja Kekkonen haki valinnalle tuen Väinö Tannerilta.[7] Säippä ryhtyi sisäministerin tuella valmistelemaan IKL:n lakkauttamista.
Tammikuussa 1941 Säippä antoi eduskunnan oikeusasiamiehelle selvityksen Petsamon alueen vakoilusta. Hän ei uskonut kaikkien pidätettyjen syyllisyyteen. Säippä totesi: ”[P]yrkivät he tässä tunnustuksessaan laskemaan mielikuvituksensa liikkeelle ja silloin tutkijoita miellyttääkseen tulivat kertoneeksi tapahtumattomia ”[8][9] [10].Jo aiemmin Valpon pääosastossa oli ihmetelty: ”Eikö totuuteen pyrkivä tutkija jo […] ala huomata, että piruako se ryssä tekee sellaisella vakoojalaumalla Maattivuonossa?[11]”.
Säipän kausi valtiollisessa poliisissa jäi lyhyeksi Suomen Saksa-suuntauksen vahvistuessa. Päällikön paikalle kaivattiin asevelihenkisempää miestä, ja Säippä sai lähteä tammikuun lopussa 1941. Häntä seurasi tehtävässä varatuomari Arno Anthoni. Entisen Etsivän keskuspoliisin päällikkö Esko Riekki ja apulaispäällikkö Bruno Aaltonen sekä Suomen aseveljien liitto olivat Säipän eron taustalla.[12][2]
Säippä siirtyi Ylitorniolle K. J. Säippä Oy:n johtokunnan puheenjohtajaksi ja toimitusjohtajaksi. Kun valtiovarainministeriössä avautui Kekkosen pääministerikaudella vuonna 1951 yleisen osaston päällikön virka, Säippä haki sitä ja sai viran. Kun Kekkosesta oli tullut presidentti, Säippä yleni kansliapäälliköksi vuonna 1959.Paavo Säippä oli mukana Suomen EFTA-valtuuskunnassa vuosina 1960–1961. Säippä osallistui valtuuskunnan työhön, jossa valmisteltiin ja neuvoteltiin Suomen suhteita tähän uuteen vapaakauppajärjestöön ennen virallista liittymistä[13]. Hän jäi eläkkeelle vuonna 1969.[5][2] Säippä vaikutti kulttuuripiirien Kesäyliopistossa[14].
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Silvennoinen, Oula: Salaiset aseveljet: Suomen ja Saksan turvallisuuspoliisiyhteistyö 1933–1944, s. 316. Helsinki: Otava, 2008. ISBN 978-951-1-21501-1
- Suomi, Juhani: Urho Kekkonen 1936–1944: Myrrysmies. Otava, 1986. ISBN 951-1-06567-X
- Tuominen, Marja :(2015). ”Niin hyvin varjeltu ja niin hyvin peloteltu salaisuus. Petsamolaiskalastajan kuulematta jäänyt kertomus.” Teoksessa Hiljaisuuden kulttuurihistoria. s. 305–349. Turun yliopisto.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Seppinen, Ilkka: ”Säippä, Paavo (1902–1991)”, Suomen kansallisbiografia, osa 9, s. 532–533. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2007. ISBN 978-951-746-450-5 Teoksen verkkoversio.
- ↑ a b c Lackman, Matti: "Ensimmäisen tasavallan" turvallisuuspoliisi 1918-1944, s. 229. Teoksessa Ratakatu 12. Suojelupoliisi 1949-2009. WSOY, 2009. ISBN 978-951-0-35243-4
- ↑ Tanner, Väinö: Nuorukainen etsii sijaansa yhteiskunnassa, s. 13. Tammi, 1951.
- ↑ Kunnallishallinto Lahden kaupungissa vuoteen 1945 asti Kuka, Mitä, Lahti -sivusto. Lahden kaupunginmuseo. Arkistoitu 16.1.2014. Viitattu 25.5.2013. (suomeksi)
- ↑ a b Tolonen, Jaana (toim.): Suomen lakimiehet – Finlands jurister 1988, s. 1062. (Suomen Lakimiesliiton kirjasarja, 99) Helsinki: Lakimiesliiton kustannus, 1988. ISBN 951-640-395-6 ISSN 0585-9530
- ↑ Silvennoinen (2008), s. 117.
- ↑ Suomi (1986), s. 88.
- ↑ Säippä, Paavo: Ka, eK-Valpo, Pva, ”sihvosen muistion erittelyä”, todennäköisesti Valpon päällikön Paavo Säipän käsin kirjoittamat muistiinpanot. Professori Tuominen Marja on verrannut etsivän Linnan Säipälle lähettämän kirjeen marginaaleihin todennäköisesti sen vastaanottajan kirjoittamiin kommentteihin. Ka, eK-Valpo, Pva, Linnan Säipälle osoittama kirje . Vrt. alaviite 87 ja 120. Tuominen, Marja (2015). "Niin hyvin varjeltu ja niin hyvin peloteltu salaisuus": Petsamolaiskalastajan kuulematta jäänyt kertomus .https://research.ulapland.fi/fi/publications/niin-hyvin-varjeltu-ja-niin-hyvin-peloteltu-salaisuus-petsamolais/, 6.5.1940.
- ↑ Paavo Säippä: eK-Valpo, Pva, Säippä eduskunnan oikeusasiamiehelle, allekirjoittamaton ja osoitteeton kirjekonsepti kirjekonsepti. 10.1.1941; vrt. Helsingissä. Julkaisematon, säilytetään Kansallisarkistossa., 29.11.1939 päivätty.
- ↑ Tuominen, Marja.: "Niin hyvin varjeltu ja niin hyvin peloteltu salaisuus": Petsamolaiskalastajan kuulematta jäänyt kertomus, s. 305–349. Turun yliopisto, 2015. Teoksen verkkoversio Viitattu 13.11.2025.
- ↑ Tuominen, Marja: Petsamon vakoilujuttu ja Grigori Dianoffin tarina. Kaleva https://www.kaleva.fi/petsamon-vakoilujuttu-ja-grigori-dianoffin-tarina/1795158, 2015.
- ↑ Silvennoinen (2008), s. 171–173.
- ↑ Päätyminen EFTA-ratkaisuun 1960-luvussa alussa coldwar.fi. Viitattu 24.10.2025.
- ↑ Aivot, kieli ja kynä. Kulttuuripiirien Kesäyliopisto. (taitto Tero Salmén; kansi Timo Jaakola. Helsinki: Karjalan Sivistysseura.) Karjalan Sivistysseura., 2019. ISBN 978-952-7193-26-6
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Simola, Matti: Ratakatu 12: Suojelupoliisi 1949–2009. Helsinki: WSOY, 2009. ISBN 978-951-0-35243-4
|
Edeltäjä: Kaarlo Hillilä |
Rovaniemen kaupunginjohtaja 1930–1933 |
Seuraaja: Kaarlo Hillilä |
| Edeltäjä: Esko Riekki |
Valtiollisen poliisin (Valpo) päällikkö 1938–1941 |
Seuraaja: Arno Anthoni |
Arvi Hällfors (1930–1931) |
Eero H. I. Tammio (1931–1933) |
Paavo Säippä (1933–1938) |
Uuno Takki (1938–1942) |
Olavi Kajala (1942–1967)
Teemu Hiltunen (1967–1980) |
Seppo Välisalo (1980–1995) |
Kari Salmi (1995–2003) |
Tarmo Pipatti (2003–2007) |
Jyrki Myllyvirta (2007–2018) |
Pekka Timonen (2018–2023)
Niko Kyynäräinen (2023–)
