Suomen valtiovarainministeriö

Kohteesta Wikipedia
(Ohjattu sivulta Valtiovarainministeriö)
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Valtiovarainministeriö
Finansministeriet (VM ja FM)
Valtiovarainministerio.svg
Ministeri(t)
– Valtiovarainministeri Petteri Orpo
– Kunta- ja uudistusministeri Anu Vehviläinen
Kansliapäällikkö Martti Hetemäki (valtiosihteeri kansliapäällikkönä)
Budjetti 16,99 mrd. € (2013)
Työntekijöitä 380 [1]
Osoite Valtiovarainministeriö
PL 28
00023 VALTIONEUVOSTO
www.vm.fi
Mitä saan veroeuroillani?

Valtiovarainministeriö (VM[2]) (ruots. Finansministeriet FM) on valtioneuvoston osa, jonka tehtävänä on valmistella hallituksen talouspolitiikkaa ja valtion talousarvio. Se pyrkii vakauttamaan talouden kehitystä sekä huolehtimaan verojärjestelmän kilpailukyvystä. Ministeriö vastaa myös valtion henkilöstöpolitiikasta, valtionhallinnon kehittämisestä sekä rahoitusmarkkinapolitiikan valmistelusta.[3]

Valtiovarainministeriö sai alkunsa 1809 luodun hallituskonseljin, sittemmin Keisarillisen Suomen senaatin, talousosastosta, jolle kuului maan yleinen hallinto.[4]

Organisaatio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valtiovarainministeriötä johtaa valtiovarainministeri. Hallituksessa on usein myös toinen ministeri, jonka vastuualueelle kuuluu osa ministeriön asioista. Ministereiden työnjaosta sovitaan hallitusta muodostettaessa. Ministeriön ylin virkamies on valtiosihteeri kansliapäällikkönä Martti Hetemäki. Häntä avustavat alivaltiosihteeri (Tuomas Saarenheimo), hallinto- ja kehitysjohtaja (Helena Tarkka) sekä talouspolitiikan koordinaattori (Sami Yläoutinen) [5]

Ministeriössä työskentelee noin 380 henkilöä.

Kansliapäällikkönä toimivan valtiosihteerin johdolla toimiva koordinoiva johtoryhmä käsittelee ministeriön strategiset asiakokonaisuudet. Koordinoivaan johtoryhmään kuuluvat lisäksi alivaltiosihteeri, hallinto- ja kehitysjohtaja, talouspolitiikan koordinaattori sekä viestintäjohtaja (Liinu Lehto). Valtiovarainministeriö on jakautunut seitsemään osastoon.[6], jotka ovat:

Osastojen johtamisesta vastaavat osastopäälliköt.[5]

Ministeriön sisäisestä hallinnosta vastaa kehittämis- ja hallintotoiminto (hallinto- ja kehitysjohtaja, ylijohtaja Helena Tarkka), johon kuuluu myös viestintä (viestintäjohtaja Liinu Lehto). Suoraan johdon alaisuudessa toimii EU-sihteeristö (yksikön päällikkö, finanssineuvos Marketta Henriksson) ja kansainväliset rahoitusasiat -yksikkö (yksikön päällikkö, finanssineuvos Pekka Morén). Lisäksi ministeriössä toimii valtiovarain controller -toiminto (valtioneuvoston apulaiscontroller Pasi Ovaska), joka on valtioneuvoston yhteinen tulos- ja valtiovarainvalvoja.

Valtiovarainministeriön hallinnonala[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valtiovarainministeriön hallinnonalalla työskentelee yli 12 000 henkilöä. Näistä suurin osa on vero- ja tullihallinnon palveluksessa.[7]

Virastot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lautakunnat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhtiöt ja liikelaitokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rahastot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hallituskonseljin talousosasto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Hallituskonselji

Suomen valtiovarainministeriön historia alkaa 1809 muodostetusta hallituskonseljista (vuodesta 1816 Keisarillinen Suomen senaatti). Sen talousosaston valtiovaraintoimituskunta muutettiin maan itsenäistyttyä valtiovarainministeriöksi. Myös 1809 perustetun hallituskonseljin kamaritoimituskunnan tehtävät siirrettiin sen lakkauttamisen yhteydessä vuonna 1917 valtiovarainministeriölle.[16]

Keskushallinnon toimikenttä oli suppea, ja talousasioilla oli siinä merkittävä osa. Kolmen toimituskunnan (valtiovarain-, kamari- ja tili- sekä sotilas) tehtävät liittyivät valtiontalouteen. Esimerkiksi sotilastoimikunta hoiti ruotujakoisen armeijan lakkauttamisen jälkeen armeijan taloutta, mihin kuului huomattava veronkanto- ja varainhoitotehtävä.[16] Sotilasmenot olivat tuolloin valtiontalouden suurin menoerä.[17] Valtiovaraintoimituskunnan tehtäväkenttä ulottui valtiontalouden (budjetti ja menot) ulkopuolelle myös talous- ja elinkeinopolitiikkaan.[17] Valtiontalouden tulot kuuluivat pääosin kamaritoimituskunnan tehtäviin. Se valvoi veronkantoa sekä tarkasti maakirjoja ja muita yleisiä tilejä pitäen kirjaa myös konseljin menoista. Lisäksi sen toimintaan kuului henkikirjat ja väkilukutilastolaitos.[17]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Heikkinen, Sakari & Tiihonen, Seppo: Valtionrakentaja. Valtiovarainministeriön historia I. Valtiovarainministeriö, 2009. ISBN 978-951-37-5568-3

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Organisaatio ja tehtävät Valtiovarainministeriö. Viitattu 14.2.2013.
  2. a b Lyhenneluettelo 25.04.2013. Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 31.5.2013. Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti; nimi "kotus" on määritetty usean kerran eri sisällöillä
  3. Ministeriö Valtiovarainministeriö. Viitattu 28.11.2009.
  4. Historiaa Valtiovarainministeriö. Viitattu 28.11.2009.
  5. a b Johto ja organisaatio Valtiovarainministeriö. Viitattu 15.7.2016.
  6. Osastot Valtiovarainministeriö. Viitattu 15.7.2016.
  7. Hallinnonala Valtiovarainministeriö. Viitattu 28.11.2009.
  8. Virastot Valtiovarainministeriö. Viitattu 14.2.2013.
  9. a b c d e f 2 § Ministeriön toimialaan kuuluvat virastot, laitokset, rahastot, yhtiöt ja muut toimielimet Valtioneuvoston asetus valtiovarainministeriöstä 26.6.2003/610. 15.11.2007/1023. Finlex. Viitattu 28.11.2009.
  10. Lautakunnat Valtiovarainministeriö. Viitattu 14.2.2013.
  11. Yhtiöt ja liikelaitokset Valtiovarainministeriö. Viitattu 28.11.2009.
  12. Hallinto ja organisaatio 7.8.2008. Kuntien eläkevakuutus. Viitattu 28.11.2009.
  13. 5 § Valtuuskunta Laki Kuntien takauskeskuksesta. 3.11.2006/944. Kuntien takauskeskus. Viitattu 28.11.2009.
  14. Laki kunnallisesta työmarkkinalaitoksesta Laki kunnallisesta työmarkkinalaitoksesta 254/1993. Finlex. Viitattu 28.11.2009.
  15. Rahastot Valtiovarainministeriö. Viitattu 28.11.2009.
  16. a b Valtionrakentaja. Valtiovarainministeriön historia I., s. 16–17
  17. a b c Valtionrakentaja. Valtiovarainministeriön historia I., s. 19

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Heikkinen, Sakari & Tiihonen, Seppo: Kriisinselvittäjä. Valtiovarainministeriön historia II. Valtiovarainministeriö, 2009. ISBN 978-951-37-5569-0

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]