Oskari Orasmaa

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Oskari Orasmaa
Oskari Orasmaa vuonna 1907.
Oskari Orasmaa vuonna 1907.
Kansanedustaja
22.5.1907–31.1.1911, 2.2.1914–25.9.1918
Ryhmä/puolue SDP
Vaalipiiri Mikkelin vaalipiiri
Henkilötiedot
Syntynyt22. tammikuuta 1870
Heinolan pitäjä
Kuollut11. kesäkuuta 1952 (82 vuotta)
Tammela
Ammatti toimittaja, luennoitsija, konttorinhoitaja

Oskar (Oskari) Orasmaa (vuoteen 1902 Thilman,[1] 22. tammikuuta 1870 Heinolan pitäjä11. kesäkuuta 1952 Tammela) oli suomalainen poliitikko, toimittaja ja raittiuspuhuja, joka toimi SDP:n kansanedustajana vuosina 1907–1911 ja 1914–1918.[2]

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Heinolan Myllykylässä syntyneen Oskari Orasmaan vanhemmat olivat Nynäsin kartanon torppari Kalle Aataminpoika Eskola (1827-1898) ja Maija Leena Aatamintytär (1826-1879). Kiertokoulua käynyt Orasmaa teki kotonaan maatöitä, kunnes lähti 18-vuotiaana muurariksi Helsinkiin. Vuonna 1892 hän aloitti asepalveluksensa Uudenmaan tarkk'ampujapataljoonassa. Orasmaa oli aliupseerina armeijan palveluksessa vuoteen 1901, jolloin hän sai paikan Heinolan seminaarin vahtimestarina. Orasmaan alkuperäinen kirkonkirjoihin merkitty sukunimi oli Thilman. Vuosisadan vaiheessa hän kirjoitti muun muassa Työmieheen ja Uuteen Kuvalehteen nimimerkillä ”Orasmaa”, jonka hän otti viralliseksi sukunimekseen joulukuussa 1902.[3][4]

Vuonna 1902 Orasmaa liittyi Heinolan työväenyhdistykseen, jonka puheenjohtajana hän toimi myöhemmin. Suurlakon aikana Orasmaa oli Heinolan suurlakkokomitean puheenjohtaja ja 1906 hän osallistui pitäjän edustajana Tampereen torpparikokoukseen. Vuosina 1903–1906 Orasmaa toimi myös Raittiuden Ystävien kiertävänä puhujana ja oli 1906-1907 Itä-Hämeen Raivaajan päätoimittaja.[3][4] Orasmaa valittiin kansanedustajaksi vuonna 1907 pidetyissä Suomen ensimmäisissä yksikamarisen eduskunnan vaaleissa. Niiden jälkeen hänet erotettiin vahtimestarin virastaan poliittisen toimintansa johdosta.[5] Vuosina 1908–1910 Orasmaa työskenteli kansanedustajan toimensa ohella Vapauden päätoimittajana Mikkelissä. Orasmaa uusi eduskuntapaikkansa kolmasti, mutta vuonna 1911 hän kieltäytyi asettumasta ehdolle ja siirtyi Suomi-yhtiön konttorinhoitajaksi Kouvolaan. Orasmaa valittiin eduskuntaan jälleen vuonna 1914.[3][4][6]

Sisällissodan käynnistyttyä Orasmaa pysytteli aluksi sivussa punaisten toiminnasta, mutta ryhtyi helmikuun jälkipuoliskolla raportoimaan Mäntyharjun ja Heinolan rintamien tapahtumista kansanvaltuuskunnalle. Toukokuun alussa Orasmaa vangittiin kotoaan ja lokakuussa hän sai valtio- ja maanpetoksesta 12 vuoden kuritushuonetuomion. Orasmaan katsottiin sodan aikana pitäneen Kouvolassa kiihotuspuheita, joiden lisäksi tuomion perusteena oli syksyllä 1917 allekirjoitettu Me vaadimme -julistus.[4] Hän vapautui presidentin armahduksella jo elokuussa 1919.[7]

Vapauduttuaan Orasmaa toimi Kieltolakiliiton raittiuspuhujana vuoteen 1932 saakka.[3][8] Hänen kerrottiin vuosien saatossa pitäneen noin 6 000 raittiusaiheista esitelmää eri puolilla maata.[9] Orasmaa vietti vanhuuspäivänsä ensimmäisen puolisonsa kotipaikkakunnalta Tammelasta hankkimassaan talossa ja kuoli 82-vuotiaana kesäkuussa 1952.

Perhe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Orasmaan ensimmäinen puoliso oli Tammelassa syntynyt Augusta (Asta) Josefina Eriksson (1875-1929), jonka kanssa hän avioitui vuonna 1897. Pariskunnalla oli kaksi lasta. Asta Orasmaa oli mukana muun muassa Ihanneliiton, sosialidemokraattisen naisliiton ja Raittiuden ystävien toiminnassa. Vuonna 1930 Orasmaa avioitui Tampereelta kotoisin olleen Vieno Matilda Elonheimon (synt. Erenius, 1887-1971) kanssa.[10]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Ilmoitus nimenmuutoksesta. Lahden Lehti, 24.12.1902, nro 99, s. 4. Kansalliskirjasto. Viitattu 5.10.2022.
  2. Oskari Orasmaa. Suomen kansanedustajat. Eduskunta. Viitattu 5.9.2007.
  3. a b c d Kuolleita. Helsingin Sanomat, 16.6.1952, s. 2. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 5.10.2022.
  4. a b c d Valtiorikosylioikeuden akti 25087 – Orasmaa, Oskar (s. 42–55) Valtiorikosylioikeuden aktit. 2.12.1918. Kansallisarkisto. Viitattu 5.10.2022.
  5. Tanner, Väinö: Nuorukainen etsii sijaansa yhteiskunnassa, s. 353. Helsinki: Tammi, 1951.
  6. Pikku uutisia : Kieltäymyksiä jatkuu. Uusi Suometar, 21.10.1910, nro 243, s. 4. Kansalliskirjasto. Viitattu 5.10.2022.
  7. Oskari Orasmaa vapauteen. Vapaus, 18.8.1919, nro 20, s. 2. Kansalliskirjasto. Viitattu 5.10.2022.
  8. 60 vuotta. Suomen Sosialidemokraatti, 22.1.1930, nro 21, s. 6. Kansalliskirjasto. Viitattu 5.10.2022.
  9. Ennätys alallaan. Kansan Työ, 8.4.1933, nro 82, s. 7. Kansalliskirjasto. Viitattu 5.10.2022.
  10. Oskari Orasmaa (Tilman) 29.4.2022. Geni. Viitattu 5.10.2022.