J. F. Kivikoski

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Juho Kivikoski)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
J. F. Kivikoski
Kansanedustaja
1.3.1910–1.2.1914
Ryhmä/puolue SDP
Vaalipiiri Turun läänin pohjoinen
Henkilötiedot
Syntynyt24. maaliskuuta 1856
Parkano
Kuollut24. marraskuuta 1934 (78 vuotta)
Tampere
Ammatti puuseppä, luennoitsija
SDP:n luennoitsijoita vuonna 1906. J. F. Kivikoski eturivissä kolmas oikealta.

Johan (Juho, J. F.) Fredrik Kivikoski (vuoteen 1906 Stenfors, 24. maaliskuuta 1856 Parkano24. marraskuuta 1934 Tampere) oli suomalainen poliitikko, joka toimi SDP:n kansanedustajana vuosina 1910–1914.[1]

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Parkanossa syntyneen Kivikosken vanhemmat olivat puuseppä Isak Stenfors ja Ruovedeltä kotoisin ollut piika Kaisa Mariantytär. Hän aloitti työnteon yhdeksänvuotiaana tehdastyöläisenä Tampereella ja opiskeli myöhemmin puusepän ammatin. 1880-luvun puolivälistä lähtien Kivikoski työskenteli Kangasalan urkutehtaalla.[1]

Tampereen Työväenyhdistykseen kuulunut Kivikoski oli mukana työväenliikkeen toiminnassa jo vuosisadan vaihteessa.[2] Vuonna 1905 hänet palkattiin sosialidemokraattisen puoleen kiertäväksi puhujaksi.[3] Vuosina 1906–1907 Kivikoski toimi puhujana Mikkelin läänin vaalipiirissä ja 1907–1909 Turun läänin pohjoisessa vaalipiirissä.[4] Huhtikuussa 1909 hän sai sakkotuomion johdettuaan kolme vuotta aikaisemmin Mikkelissä pidettyä mielenosoitusta, jossa solvattiin kuvernööri A. L. von Knorringia.[5]

Kivikoski nousi eduskuntaan Turun läänin pohjoisesta vaalipiiristä vuonna 1910. Hänet valittiin uudelleen myös vuosina 1911 ja 1913.[1] Kansanedustajakausiensa jälkeen Kivikoski toimi SDP:n Hämeen läänin eteläisen vaalipiirin piirisihteerinä.[6] Kesäkuussa 1914 hänen epäiltiin sytyttäneen Hämeenlinnan piiritoimistossa sattuneen tulipalon peittääkseen tilikirjoissa ilmenneen vajauksen.[7][8] Perheelleen ja puoluetovereilleen lähettämiensä kirjeiden perusteella Kivikosken luultiin myös tehneen itsemurhan, mutta hänet löydettiin muutaman päivän kuluttua Helsingistä.[9] Tapauksen jälkeen Kivikoski jäi sivuun politiikasta ja työskenteli muun muassa Hietalahden telakalla.[10]

Kesän 1917 kirkkomellakoiden yhteydessä Kivikoski puhui Jean Boldtin kannattajien valtaamassa Helsingin tuomiokirkossa. Hänet pidätettiin ja asetettiin syytteeseen, mutta syksyn levottomuuksien johdosta tapausta ei ehditty käsittelemään.[11] Sisällissodan syttyessä Kivikoski oli vatsahaavan vuoksi hoidettavana Marian sairaalassa, josta päästyään hän liittyi maaliskuun alussa Helsingin punakaartiin ja toimi kansliatehtävissä Helsingin työväentalolla. Helsingin taistelun jälkeen Kivikoski joutui ilmiannon perusteella valkoisten vangitsemaksi. Kivikoski sai valtiopetoksesta 4 vuoden vankeustuomion, josta hänet kuitenkin armahdettiin.[10] Myöhemmin 1920–1930-luvuilla Kivikoski oli mukana Suomen Rauhanliiton ja Suomen Antimilitaristisen Liiton toiminnassa.[12][13]

Kivikoski oli vapaa-ajattelija. 1910-luvulla hän kirjoitti Vihtori Kososen julkaisemaan Vapaa Ajatus -lehteen.[14] Vuonna 1911 Kivikoski julkaisi Etelä-Hämeeseen sijoittuvan romaanin Vanhalan kirot, jossa hän kuvaa maaseutuyhteisön uskonnollisten piirien ja porvariston turmelusta.[15]

Perhe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kivikosken puoliso oli Maria Aleksandra Kuusela, jonka kanssa hän avioitui 1885. Perheessä oli neljä lasta.[10]

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Vanhalan kirot. Pori: tekijä, 1911.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c J. F. Kivikoski. Suomen kansanedustajat. Eduskunta. Viitattu 2.11.2008.
  2. Suomen puuseppäin 3:s yleinen edustajakokous Jyväskylässä. Työmies, 9.7.1900, s. 4. Kansalliskirjasto Viitattu 9.7.2020.
  3. Till arbetareagitator. Tammerfors Nyheter, 28.6.1905, s. 2. Kansalliskirjasto Viitattu 9.7.2020. (ruotsiksi)
  4. Uotinen, Mikko (toim.): Suomen Sosialidemokratisen puolueen viidennen edustajakokouksen pöytäkirja, s. 84. Helsinki: Sosialidemokraattinen puoluetoimikunta. Teoksen verkkoversio (PDF).
  5. Kuvernöörin kunnia. Työmies, 20.4.1909, s. 7. Kansalliskirjasto Viitattu 9.7.2020.
  6. Hämeen etel. vaalipiirin sos.-dem- piirisihteeriksi. Työmies, 3.12.1913, s. 6. Kansalliskirjasto Viitattu 9.7.2020.
  7. Tulipalo sosialistien piiritoimistossa. Uusi Suometar, 12.6.1914, s. 6. Kansalliskirjasto Viitattu 9.7.2020.
  8. Sosial. piirisihteerin J. F. Kivikosken katoaminen. Aamulehti, 14.6.1914, s. 11. Kansalliskirjasto Viitattu 9.7.2020.
  9. Kadonnut sosial. piirisihteeri elää. Aamulehti, 18.6.1914, s. 8. Kansalliskirjasto Viitattu 9.7.2020.
  10. a b c Kivikoski, Juho Fredrik – Valtiorikosylioikeuden akti (13034) Valtiorikosylioikeus. 17.9.1918. Kansallisarkisto. Viitattu 9.7.2020.
  11. Rajavuori, Anna: ”Kirkkomellakat Helsingissä 1917”, Työväki kumouksessa, s. 191. Väki Voimakas -vuosikirja 30. Helsinki: Työväen historian ja perinteen tutkimuksen seura, 2017. ISBN 978-952-59765-9-5. Teoksen verkkoversio (PDF).
  12. Rauhanliiton kesäkokous. Länsi-Savo, 11.7.1923, s. 2. Kansalliskirjasto Viitattu 9.7.2020.
  13. Suomen Antimilitaristinen Liitto. Suomen Sosialidemokraatti, 24.11.1929, s. 9. Kansalliskirjasto Viitattu 9.7.2020.
  14. Kristillistä lähimäisenrakkautta ja siveellisyyttä. Vapaa ajatus, 31.1.1912, nro 2, s. 20–23. Kansalliskirjasto Viitattu 9.7.2020.
  15. ”Vanhalan kirot”. Vapaa ajatus, 31.3.1912, nro 6, s. 87–91. Kansalliskirjasto Viitattu 9.7.2020.