Samuli Rantanen

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Samuli Rantanen
Samuli Rantanen.jpg
Kansanedustaja
22.5.1907–31.1.1911, 4.4.1917–31.10.1917
Ryhmä/puolue SDP
Vaalipiiri Vaasan läänin itäinen
Tiedot
Syntynyt 8. toukokuuta 1861
Keuruu
Kuollut 3. helmikuuta 1918 (56 vuotta)
Seinäjoki
Puoliso Lydia Vilhelmiina Haitto (1891–)
Ammatti suutari, torppari

Samuli Rantanen (8. toukokuuta 1861 Keuruu3. helmikuuta 1918 Seinäjoki[1]) oli suomalainen suutari ja torppari, joka toimi SDP:n kansanedustajana vuosina 1907–1911 ja 1917. Hänet teloitettiin Suomen sisällissodan alkuvaiheessa helmikuussa 1918, vaikka Rantanen ei kuulunut punakaartiin, eikä hän myöskään kannattanut aseellista kapinaa.[2]

Henkilöhistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rantasen vanhemmat olivat torppari Matti Juhonpoika ja Hedvig Israelintytär. Hän oli huutolaisena kuuden vuoden ajan ja sen jälkeen renkinä kahdeksan vuotta. Myöhemmin hän oli torpparina Keuruulla ja työskenteli myös suutarina. Rantasen puoliso oli vuodesta 1891 lähtien Lydia Vilhelmiina Haitto.[2]

Sosialidemokraatteja edustanut Rantanen valittiin eduskuntaan Vaasan läänin itäistä vaalipiiristä vuoden 1907 vaaleissa. Toisen kerran hän oli kansanedustajana vuonna 1917.[2]

Kuolema[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sisällissodan alettua valkoiset pidättivät Keuruulla helmikuun ensimmäisenä päivänä viisi henkilöä, joiden joukossa oli Rantasen lisäksi neljä työväen järjestyskaartin jäsentä. Pidätetyt miehet olivat koko ajan pysytelleet kodeissaan, eivätkä olleet ottaneet millään tavoin osaa punakaartien sotilaalliseen toimintaan. Rantasen tiedetään jopa vastustaneen aseelliseen kapinaan ryhtymistä viimeiseen asti.[3] Pidätykset oli ilmeisesti järjestänyt jääkärikapteeni Paul Wallenius, joka määräsi Ähtäristä kotoisin olleen suojeluskuntalaisen Kalle A. Ritokankaan kuljettamaan vangit junalla Seinäjoelle. Samassa junassa matkusti Rantasen lisäksi myös toinen kansanedustaja, nuorsuomalaisia edustanut lakimies Jonas Castrén.[4]

Ritokangas alaisineen teloitti vangitut Seinäjoella 2.–3. helmikuuta kapinaan yllytyksestä syytettynä. Rantasen lisäksi ammuttiin Keuruulta kotoisin olleet nahkuri Eevert Lampinen (s. 1874) ja sekatyömies Heikki Saxberg (s. 1882) sekä vilppulalaiset työmies Nikolai Lahtinen (s. 1887) ja tynnyrintekijä Juho Salonen (s. 1879).[5] Teloitukset rikkoivat Mannerheimin ja senaatin antamaa julistusta suojeluskuntien aseellisesta vastustamisesta maanpetoksena, koska yksikään heistä ei ollut liittynyt aseelliseen vastarintaan. Ritokangas kuvaili itse teloituksia vuosi sodan jälkeen ilmestyneessä Arvid Borgin teoksessa Ähtärin suojeluskunta Suomen vapaussodassa 1918.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Samuli Rantanen Suomen kansanedustajat. Eduskunta. Viitattu 5.9.2007.
  2. a b c Patrikainen, Seppo & Joensuu, Miikka: Se olkoon vapauden työ: SDP:n Keski-Suomen piiri 1906-2006, s. 428. Jyväskylä: SDP:n Keski-Suomen piiri ry, 2007. ISBN 978-952-92258-6-6.
  3. Poussi, Airikki: Nuori Ilmari Vaissi: Kasvun ja kehityksen vuodet suomalaisessa talonpoikaisyhteisössä 1910–1939, s. 76–77. Helsinki: Helsingin yliopiston Kasvatustieteen laitos, 2003. ISBN 952-10079-9-0. Teoksen verkkoversio.
  4. a b Kangasniemi, Tapio: Tappajan muotokuva: Heikki Kaljunen ja muutama muu, s. 239–244. Pirkkala: Ay Charis ja Eleos, 2014. ISBN 978-952-67891-1-8. Teoksen verkkoversio.
  5. Suomen sotasurmat 1914-1922 -tietokanta Valtioneuvoston kanslia. Viitattu 8.7.2013.