Santeri Saarikivi

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Santeri Saarikivi
Santeri Saarikivi 1920-luvulla.
Santeri Saarikivi 1920-luvulla.
Kansanedustaja
1.8.1908–31.5.1909, 1.3.1910–31.1.1911, 4.4.1917–16.5.1918
Ryhmä/puolue SDP
Vaalipiiri Viipurin läänin itäinen, Kuopion läänin läntinen
Henkilötiedot
Syntynyt18. elokuuta 1877
Sortavalan mlk
Kuollut6. kesäkuuta 1969 (91 vuotta)
Helsinki
Ammatti piirisihteeri, puuseppä
Puoliso Lyydi Saarikivi
Lapset Orvo Saarikivi, Sakari Saarikivi

Alexander (Santeri) Saarikivi (vuoteen 1905 Gröhn, 18. elokuuta 1877 Sortavalan maalaiskunta6. kesäkuuta 1969 Helsinki) oli suomalainen poliitikko, joka toimi SDP:n kansanedustajana vuosina 1908–1911 ja 1917–1918.[1]

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varhaiset vuodet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saarikivi syntyi Läskelän kylässä Pielisjärveltä kotoisin olleen Anna Gröhnin (1847-1901) aviottomana lapsena. Kansakoulun jälkeen hän työskenteli 12-vuotiaasta lähtien kotiseudullaan sekatyömiehenä ja myöhemmin puuseppänä suoritettuaan Eero Mäkisen käsityö- ja puuseppäkurssit. Vuosina 1898–1904 Saarikivi työskenteli puuseppänä Helsingissä ja Kuopiossa, kunnes sai työnjohtajan paikan Sortavalan maalaiskunnan Myllykylässä toimineesta Mäkisen puusepäntehtaasta. Helsingissä Saarikivi opiskeli myös Suomen Taideakatemian iltakursseilla.[2][3]

Saarikivi lähti työväenliikkeeseen vuonna 1898 liittymällä Helsingin työväenyhdistyksen puuseppien ammattiosastoon. Vuonna 1903 hän osallistui Forssan puoluekokoukseen Kuopion työväenyhdistyksen edustajana. Toukokuussa 1907 Saarikivi jätti työnsä puusepäntehtaassa ja siirtyi sosialidemokraattisen puolueen palvelukseen.[3] Hän toimi puhujana Sortavalassa 1907–1909 sekä piirisihteerinä Joensuussa, Kotkassa ja Kuopiossa 1909–1918. Saarikivi valittiin kansanedustajaksi vuosina 1908 ja 1910 Viipurin läänin itäisestä vaalipiiristä.[1]

Sisällissota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saarikivi nousi jälleen eduskuntaan Kuopion läänin läntisestä vaalipiiristä vuoden 1916 eduskuntavaaleissa.[1] Saarikivi vastusti aseellista kapinaa ja sisällissodan sytyttyä hän kieltäytyi kansanvaltuuskunnan tarjoamista tehtävistä, mutta ryhtyi lopulta helmikuun lopussa neuvomaan punaisia kirjanpidossa.[2] Keskushallinnon ohella Saarikivi kiersi opastamassa lääninhallituksissa sekä punakaartien esikunnissa. Saarikivi valittiin myös SDP:n puolueneuvoston jäseneksi ja Työväen pääneuvoston varajäseneksi, mutta hän ei osallistunut sen toimintaan.[4] Punaisten antauduttua Saarikivi vangittiin Helsingissä 10. toukokuuta 1918. Lokakuussa 1918 hän sai kahdeksan vuoden kuritushuonetuomion valtiopetoksesta.[2]

Sodan jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saarikivi suoritti rangaistuksensa Tammisaaren pakkotyölaitoksessa, josta hän vapautui armahduslakien nojalla marraskuussa 1919.[5] Vapauduttuaan Saarikivi työskenteli SDP:n piirisihteerinä Kuopiossa 1920–1921, Uudenmaan sosialidemokraattisen piirijärjestön luennoitsijana 1922, Keuruun kunnankirjurina 1923–1924, sosialidemokraattisen raittiusliiton luennoitsijana 1925–1926 ja Ruoveden kunnankirjurina 1927–1944. Välirauhan aikana hän oli myös Suomen huollon komitean toimistonhoitajana Tampereella. Saarikivi oli Ruoveden kunnanvaltuuston jäsen ja toimi presidentin valitsijamiehenä vuosina 1925, 1931, 1937, 1940 ja 1943.[1]

Saarikivi kuoli Helsingissä 91-vuotiaana kesäkuussa 1969. Hänet on haudattu perhehautaan Honkanummen hautausmaalle.[6]

Perhe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saarikiven puoliso oli kansanedustaja Lyydi Saarikivi (o.s. Pennanen), jonka kanssa hän avioitui vuonna 1903. Eelokuvaohjaaja Orvo Saarikivi ja taidehistorioitsija Sakari Saarikivi olivat heidän poikiaan.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Santeri Saarikivi. Suomen kansanedustajat. Eduskunta. Viitattu 11.8.2008.
  2. a b c Saarikivi, Aleksander – Valtiorikosylioikeuden akti (25097) Valtiorikosylioikeuden aktit. 29.11.1918. Kansallisarkisto. Viitattu 4.2.2022.
  3. a b Virtanen, Johan: Santeri Saarikivi 50-vuotias. Raitis kansa, 1927, nro 8, s. 3. Kansalliskirjasto Viitattu 4.2.2022.
  4. Rinta-Tassi, Osmo: Kansanvaltuuskunta punaisen Suomen hallituksena, s. 122-123, 192, 558. Punaisen Suomen historia 1918. Helsinki: Valtion painatuskeskus ; Opetusministeriö, 1986. ISBN 951-86007-9-1.
  5. Tuomitut sos.-dem. kansanedustajat. Kansan Voima, 4.11.1919, s. 4. Kansalliskirjasto Viitattu 4.2.2022.
  6. Näyttelijät ja ohjaajat Valokuvia maailmalta. Jukka Aalto. Viitattu 4.2.2022.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]