Työväen pääneuvosto

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Työväen pääneuvosto oli Suomen sisällissodan aikana toiminut parlamentaarinen elin, joka oli punaisen Suomen vastine eduskunnalle. Sen tarkoitus oli toimia kansanedustuslaitoksena sekä valvoa uutta hallitusta eli Suomen kansanvaltuuskuntaa. Työväen pääneuvosto kokoontui 12. helmikuuta - 25. huhtikuutalähde? 1918 välisenä aikana, ja sen puhemieheksi valittiin lahtelainen kansanedustaja Valfrid Perttilä.

Työväen pääneuvostosta ei kuitenkaan lopulta tullut alkuperäisen tarkoituksensa mukaista tekijää punaisten päätöksenteossa, vaan todellinen valta oli kansanvaltuuskunnalla sekä punakaartien esikunnilla. Läheskään kaikki siihen valitut edustajat eivät myöskään aina olleet läsnä pääneuvoston kokouksissa, ja jotkut eivät osallistuneet sen toimintaan lainkaan. Istuntoja pidettiin aluksi Helsingissä ja sodan loppuvaiheessa Viipurissa, jonne kansanvaltuuskunta ja punaisten muu hallinto evakuoitiin 4. huhtikuuta. Pöytäkirjoja ei ole säilynyt, joten tiedossa ei ole kuinka monta kertaa Työväen pääneuvosto yhteensä kokoontui.[1]

Kokoonpano[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Työväen pääneuvoston piti alun perin koostua 35 jäsenestä, mutta lopulta määräksi tuli 40. Sen jäsenet edustivat neljää työväenjärjestöä sovittujen kiintiöiden mukaisesti. Suomen sosialidemokraattisella puolueella oli 15 paikkaa, Suomen Ammattijärjestöllä ja punakaarteilla molemmilla kymmenen sekä vuoden 1917 helmikuun vallankumouksen jälkeen perustetulla Helsingin Työväenjärjestöjen Eduskunnalla viisi.[2] Viimeksi mainittu luopui myöhemmin yhdestä paikasta, jotta kaikille vaalipiireille saataisiin yksi sosialidemokraattisen puolueen edustaja. Lapin vaalipiiri ja Vaasan läänin pohjoinen vaalipiiri jätettiin kuitenkin ilman edustusta. Tämä puolestaan mahdollisti sen, että myös ruotsinkielinen työväenliike ja sosiaalidemokraattinen naisliike saivat kumpikin oman edustajansa.[1]

Toimintaperiaatteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Työväen pääneuvosto muodostettiin yhdessä kansanvaltuuskunnan kanssa heti sisällissodan sytyttyä 25.–28. tammikuuta 1918. Ratkaisu oli tarkoitettu vain väliaikaiseksi, ja lopullinen hallitusmuoto piti myöhemmin luoda kansan tuella. Pääneuvoston ensimmäinen istunto pidettiin 12. helmikuuta, jolloin se asetti viisi valiokuntaa: perustuslaki-, laki-, valtiovarain-, sota- ja talousasiain- sekä ulkoasiainvaliokunnat. Perustuslakivaliokunta aloitti välittömästi perussäännön laatimisen, ja pääneuvosto hyväksyi sen jo 18. helmikuuta pitämässään kokouksessa.[1]

Perussäännön mukaan Työväen pääneuvosto käytti ylintä päätäntävaltaa yhdessä kansanvaltuuskunnan kanssa. Pääneuvosto pystyi nimeämään ja erottamaan kansanvaltuuskunnan jäsenet, ja sillä oli myös oikeus muuttaa tai kumota mikä tahansa kansanvaltuuskunnan päätös. Neuvoston jäsenillä oli lisäksi oikeus tehdä kysymyksiä kansanvaltuuskunnan jäsenille, joiden puolestaan oli vastattava niihin välittömästi tai viimeistään pääneuvoston seuraavassa kokouksessa. Päätökset pystyttiin hyväksymään yksinkertaisella enemmistöllä, ainoastaan puheoikeuteen liittyviin rajoituksiin vaadittiin kahden kolmasosan määräenemmistö.[1]

Jäsenet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Täydellistä listaa Työväen pääneuvoston jäsenistä ei ole säilynyt, mutta 63 eri vaiheessa jäsenenä mahdollisesti toimineen nimet on saatu selville. Heistä yhdeksäntoista oli aikaisemmin toiminut myös kansanedustajana. Sisällissodan jälkeen valkoisen armeijan pääesikunnan tiedusteluosasto julkaisi kolme listaa, jotka sisältävät yhteensä 53 pääneuvoston jäseniksi väitettyä henkilöä.[3] Muista lähteistä heidän nimiään on löydetty 48.[2]

Jäseneksi valituista Eetu Salin kieltäytyi osallistumasta neuvoston toimintaan ja Abraham Harjula jäi Pohjanmaalla valkoisten vangiksi ennen sen kokoontumista.[2]

Puheenjohtajajisto[2]
Muita jäseniä[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Rinta-Tassi, Osmo: Kansanvaltuuskunta punaisen Suomen hallituksena. Valtion painatuskeskus, Helsinki, 1986.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Punaisen Suomen valtiomuoto Suomi 80. Viitattu 27.6.2015.
  2. a b c d Rinta-Tassi, s. 151–158.
  3. Työväen pääneuvoston jäseniä 22.8.2007. Pois työpöydältä. Viitattu 27.6.2015.
  4. Rinta-Tassi, s. 558–559.
  5. a b c d e f g h i j Esikunnan tiedusteluosaston Luettelo B Suomen Sukututkimusseura. Viitattu 27.6.2015.
  6. a b c d e f Esikunnan tiedusteluosaston Luettelo C Suomen Sukututkimusseura. Viitattu 27.6.2015.
  7. a b Esikunnan tiedusteluosaston Luettelo A Suomen Sukututkimusseura. Viitattu 27.6.2015.