Jalmari Kirjarinta

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Jalmari Kirjarinta
Jalmari Kirjarinta vuonna 1908.
Jalmari Kirjarinta vuonna 1908.
Kansanedustaja
1.8.1908–28.2.1910
Ryhmä/puolue SDP
Vaalipiiri Vaasan itäinen
Henkilötiedot
Syntynyt4. huhtikuuta 1881
Kärkölä
Kuollut8. tammikuuta 1938 (56 vuotta)
Leningrad
Ammatti toimittaja

Hjalmar (Jalmari) Kirjarinta (synt. Virtanen, 4. huhtikuuta 1881 Kärkölä8. tammikuuta 1938 Leningrad) oli suomalainen toimittaja ja poliitikko, joka toimi SDP:n kansanedustajana vuosina 1908–1910.[1] Sisällissodan aikana hän toimi punaisten hallinnossa Viipurin läänin komissaarina ja punakaartin esikuntapäällikkönä. Kirjarinta pakeni sodan jälkeen Neuvosto-Venäjälle ja hänet teloitettiin Stalinin vainojen yhteydessä vuonna 1938.

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jalmari Kirjarinta syntyi Kärkölässä itsellisen perheeseen. Kansakoulun ja käsityökoulun jälkeen hän teki muun muassa pelti- ja levysepän töitä. Vuosisadan vaihteessa Kirjarinta kävi Kaarle Werkon ylläpitämän valmistavan seminaarin ja työskenteli vt. kansakoulunopettajana Kuolemajärvellä ja Helsingissä. Pääkaupunkiin muutettuaan Kirjarinta työskenteli myös raittiuspuhujana ja konttoristina.[1][2] Vuosina 1904-1905 hän oli Helsingin Nuorisoseuran puheenjohtajana.[3]

Syksyllä 1905 Kirjarinta aloitti opiskelut Jyväskylän seminaarissa, mutta ryhtyi jo seuraavana keväänä sosialidemokraattien agitaattoriksi ja apulaispuoluesihteeriksi.[2] Hän oli myös Suomen Sosialidemokraattisen Nuorisoliiton perustajajäsen ja ensimmäinen puheenjohtaja 1906–1907.[4] Vuonna 1907 Kirjarinta jatkoi opintojaan ja oli perustamassa Jyväskylässä ilmestynyttä Sorretun Voimaa, jonka päätoimittajana hän työskenteli vuoteen 1911 saakka.[1][2] Kirjarinta hoiti myös vuoden ajan Jyväskylän työväenyhdistyksen puheenjohtajan tehtävää.[5]

Kirjarinta valittiin kansanedustajaksi vuoden 1908 eduskuntavaaleissa.[1] Tammikuussa 1909 sosialidemokraattien piirikokous vaati Kirjarinnan eroa, koska hän oli jättänyt väliin eduskunnan äänestyksen II luokan poistamisesta rautateiltä. Asiaa käsiteltiin puolueen sovinto-oikeudessa ja Kirjarinta sai pysyä kansanedustajan tehtävässään. Vuonna 1910 hän sai kuuden kuukauden vankeustuomion majesteettirikoksesta yleisvaltakunnallisesta lainsäädäntöä kritisoineen artikkelinsa ”Valtiokaappaus röyhkeintä lajia” johdosta.[6] Vapauduttuaan Vaasan lääninvankilasta Kirjarinta oli Sosialidemokraattisen Nuorisoliiton ja Suomen Työläisliiton sihteerinä, kunnes muutti Viipuriin vuonna 1912. Hän toimi muun muassa Viipurin sosialidemokraattisen kunnallisjärjestön puheenjohtajana ja työskenteli Työn toimittajana.[1]

Sisällissodan käynnistyttyä Kirjarinta nimitettiin punaisten hallintoon maaherran virkaa vastaavaan tehtävään Viipurin läänin lääninkomissarioksi.[7] Hän toimi myös punaisten Karjalan rintaman esikuntapäällikkönä.[8] Sodan loppuvaiheessa Kirjarinta pakeni Neuvosto-Venäjälle, jossa hän työskenteli aluksi opettajana Levassovassa ja myöhemmin 1930-luvulla fysiikan opettajana Leningradin suomalaisessa koulussa sekä Leningradin rautatieinstituutin sotilasaineiden opettajana. Kirjarinta vangittiin lokakuussa 1937 ja tuomittiin kuolemaan artikla 58:n nojalla. Hänet teloitettiin tammikuussa 1938.[9]

Perhe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jalmari Kirjarinnan paettua Venäjälle hänen perheensä jäi Suomeen. 1920-luvun alussa Kirjarinta kävi puolisonsa kanssa kirjeenvaihtoa muun muassa amerikkalaisen toimittajan John Claytonin välityksellä.[10] Heidän tyttärensä puoliso oli tunnettu kommunisti ja salakuljettaja Matti Ilonen.[11]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Jalmari Kirjarinta. Suomen kansanedustajat. Eduskunta. Viitattu 16.4.2007.
  2. a b c Punaset II : v. 1908 valittujen sosialidemokratisten edustajien kuvat ja elämäkerrat, s. 32. Helsinki: Työväen Sanomalehti, 1908. Teoksen verkkoversio (PDF).
  3. Nuorison pyrintöjen alalta. Pyrkijä, 1904, nro 12, s. 389. Kansalliskirjasto. Viitattu 17.12.2022.
  4. Parkkari, Nestori: Nuoret taistelun tiellä : Suomen vallankumouksellinen nuorisoliike 1900–1944, s. 161. Helsinki: Kansankulttuuri, 1970.
  5. Vaikuttajia vuosien varrelta 30.7.2012. Jyväskylän työväenyhdistys. Viitattu 17.12.2022.
  6. Pekurinen, Mika: ”Työtä punaisen huomisen hyväksi. Piirisihteeri Oskari Suutala ja keskisuomalaisen työväenliikkeen murrosvuodet 1906-1918”, Huhut, unet, sodomiitit, moraalinvartijat, elämäkerrat, puhuttelusanat ja ammattinimikkeet, s. 199, 210. Jyväskylän historiallinen arkisto vol. 3. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto, 1997. ISBN 951-39012-8-9. Teoksen verkkoversio (PDF).
  7. Rinta-Tassi, Osmo: Kansanvaltuuskunta punaisen Suomen hallituksena, s. 184. Punaisen Suomen historia 1918. Helsinki: Valtion painatuskeskus ; Opetusministeriö, 1986. ISBN 951-86007-9-1.
  8. Punainen hallinto kesti Viipurissa pisimpään Svinhufvud – Suomen itsenäisyyden tekijät ja vaiheet. 2016. Helsingin Suomalainen Klubi. Viitattu 17.12.2022.
  9. Кирьяринта, Ялмар Фридрихович Возвращённые имена [Palauteutu nimet]. 2003. Venäjän kansalliskirjasto. Viitattu 31.5.2011. (venäjäksi)
  10. Heikkinen, Susan: Kumma mies suksilla (vain tilaajille) 12.1.2020. Helsingin Sanomat. Viitattu 17.12.2022.
  11. Lähteenmäki, Maria: Maailmojen rajalla : Kannaksen rajamaa ja poliittiset murtumat 1911–1944, s. 189. Historiallisia Tutkimuksia 243. Helsinki: Suomen Kirjallisuuden Seura, 2009. ISBN 978-952-22208-6-8. Teoksen verkkoversio (PDF).