Nestori Aronen

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Nestori Aronen
Nestori Aronen.JPG
Kansanedustaja
1.6.1909–16.5.1918
Ryhmä/puolue SDP
Vaalipiiri Turun läänin pohjoinen
Henkilötiedot
Syntynyt 27. joulukuuta 1876
Pori
Kuollut 7. lokakuuta 1954 (77 vuotta)
Helsinki
Ammatti sahatyömies, asioitsija
Puoliso Selma Lyydia Stenberg (1899–1923)
Aino Alice Leontine Lönnroth (1932–)

Johan Nestor "Nestori" Aronen (27. joulukuuta 1876 Pori7. lokakuuta 1954 Helsinki) oli suomalainen kansanedustaja, joka valittiin eduskuntaan SDP:n edustajana Turun läänin pohjoisesta vaalipiiristä viisi kertaa vuosina 1909–1914 ja 1917. Varsinaiselta ammatiltaan Aronen oli sahatyömies, mutta kansanedustajakautensa jälkeen hän työskenteli asioitsijana aina kuolemaansa saakka.

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nestori Aronen työskeli sahatyömiehenä Seikun sahalla Porissa vuosina 1890–1909, toimien myös Porin työväenyhdistyksen sahatyöväen ammattiosaston puheenjohtajana.[1] Huhtikuussa 1907 hän oli mukana Tampereella pidetyssä Suomen Ammattijärjestön perustavassa kokouksessa.[2] Aronen erotettiin Seikun sahalta heinäkuussa 1909 "työssä tehdyn virheen vuoksi". Todellinen syy oli kuitenkin hänen toimintansa ammattiosastossa, koska Aronen ei edes ollut työvuorossa väitetyn virheen ajankohtana. Erottamisensa jälkeen Aronen toimi muun muassa SDP:n puhujana Satakunnassa ja ryhtyi myöhemmin asioitsijaksi eli itseoppineeksi asianajajaksi, jollaisena hän työskenteli myös kansanedustajan toimensa ohessa. Vuoden 1917 maatalouslakkojen aikana hän oli sovittelijana Mouhijärvellä, jota pidettiin yhtenä lakon hankalimmista paikoista.[1]

Tuolloin vielä Ulvilan pitäjään kuuluneella Vanhakoivistolla asunut Aronen oli Ulvilan punakaartin perustaja ja hän toimi myös sen johtajana.[3] Sisällissodan sytyttyä tammikuussa 1918, Aronen työskenteli kuitenkin kansanvaltuuskunnan prokuraattorin Matti Turkian apulaisena. Sodan loppuvaiheessa hän piileskeli Tampereella ja onnistui siten välttämään teloituksen. Aronen tuomittiin ainoastaan elinkautiseen kuritushuonerangaistukseen, minkä taustalla oli ilmeisesti myös se, että hän oli sodan aikana estänyt vuorineuvos Bertel Ahlströmin ampumisen.[1]

Armahduksensa jälkeen Aronen toimi vuodesta 1922 Suomen Puutyöntekijäin Liiton ja 1925 lähtien vastaperustetun Suomen Puuteollisuustyöväen Liiton puheenjohtajana.[1] Vuosikymmenen lopulla hän asettui kannattamaan Suomen työväen vasemmistoryhmää, jolloin liitossa enemmistön muodostaneet kommunistit syrjäyttivät Arosen johdosta keväällä 1930.[4] 1920-luvulta lähtien hän asui Helsingissä ja kuului myös Helsingin kaupunginvaltuustoon.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Furuholm, Tapio: Varovaisin askelin vallankumouksen virtaan: Porin sahatyöväen ammattiosaston alkuvaiheet 1905–1918, s. 48–49. Tampere: Tampereen yliopisto, 2006. Teoksen verkkoversio.
  2. Suomen Ammattijärjestön perustavan kokouksen edustajat Suomen historian dokumentteja. Viitattu 21.3.2016.
  3. Valtiorikosasiain tiedusteluosaston Luettelo C Suomen Sukututkimusseura. Viitattu 21.3.2016.
  4. Virtanen, Jorma: Suomen ammattijärjestö poliittisen työväenliikkeen eri suuntausten toimintakenttänä 1928–1930, s. 29–31. Sarja F: 1. Turun yliopiston poliittisen historian laitos, 1983. ISBN 951-64230-7-8.