Hilja Pärssinen

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Hilja Pärssinen 1900-luvun alussa.

Hilja Pärssinen (o.s. Lindgren; 13. heinäkuuta 1876 Halsua23. syyskuuta 1935 Helsinki) oli opettaja, toimittaja, kansanedustaja, kirjailija ja Suomen Sosialidemokraattisen Työläisnaisliiton puheenjohtaja. Hilja Pärssinen käytti myös nimeä Liinamaa ennen avioliittoa. Muutettuaan Helsingin pitäjään hänet kirjattiin seurakunnan pää- ja rippikirjaan nimellä Hilja Amanda Liinamaa.[1][2].

Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pärssisen vanhemmat olivat kappalainen Karl Henrik Lindgren ja Anna Dahllund. Hän avioitui vuonna 1899 myös Sortavalan opettajaseminaarissa opiskelleen ja myöhemmin filosofian tohtoriksi valmistuneen Jaakko Pärssisen kanssa, josta erosi hieman ennen kuolemaansa. Pärssinen menehtyi rintasyöpään.

Pärssinen kävi tyttökoulun ja Sortavalan opettajaseminaarin, josta valmistui kansakoulunopettajaksi vuonna 1896. Hän aloitti uransa opettajana nimellä Hilja Liinamaa Helsingin maalaiskunnan pitäjän kirkonkylässä, missä toimi vuosina 1896–1900 juuri perustetun suomenkielisen koulun Suomelan ensimmäisenä opettajana. Sieltä hän siirtyi opettajaksi Viipuriin, jossa toimi vuoteen 1906 saakka. Opettaja-aikanaan Suomelassa Pärssinen osoitti menestystä opettamisessa ja oli paikkakunnan pidetty kansanvalistaja yleensäkin. Pärssinen johti Hgin pitäjän nuorisoseuran kuoroa ja oli sanomalehti Uusimaan asiamies pitäjässä saaden jopa ruotsinkielistä väestöä tilaamaan lehden.[3]

Hilja Pässinen oli Työ-lehden toimittajana Viipurissa 1906. Työläisnainen-lehden toimitussihteerinä hän toimi 1907–1917. Sisällisodan aikana vuonna 1918 hän ehti olla hetken punaisten Suomen kansanvaltuuskunnan jäsen. Pärssinen pakeni huhtikuussa 1918 miehensä kanssa Venäjälle tarkoituksenaan päästä sitä kautta Sveitsiin, sinne he eivät kuitenkaan päässeet. Matka johti lopulta Viroon, josta heidät palautettiin Suomeen 1919. Hilja Pärssinen tuomittiin maanpetoksesta vankeuteen 12 vuodeksi, mutta armahdettiin vuonna 1923.

Armahduksen jälkeen Pärssiset perustivat Viipurin Talikkalan yksityisen yhteiskoulun,[4] jonka opettajana Hilja Pärssinen oli 1927–1935.

Muiden tehtäviensä ohella Hilja Pärssinen toimi puhujana Suomen Sosialidemokraattisessa Puolueessa, Raittiuden ystävissä, Kansanvalistusseurassa ja eri työväenopistoissa. Hän oli myös Työväen sivistysliiton luennoitsija.

Eduskunnan jäsen Pärssinen oli vuosina 1907–1918 ja 1929–1935. Hänet valittiin eduskuntaan Viipurin läänin läntisestä vaalipiiristä. Hän kuului eduskuntauransa aikana jäsenenä sivistysvaliokuntaan, suureen valiokuntaan, toimitusvaliokuntaan ja työväenasiainvaliokuntaan.

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hilja Pärssinen julkaisi pseudonymillä Hilja Liinamaa tai omalla nimellään seuraavat kaunokirjalliset teokset:

  • Liinamaa, Hilja: Primuloita: poimittu kylän pojille ja tytöille. Tampere: Wesander, 1900. (Digitoituna Digi.fi:ssä.)
  • Liinamaa, Hilja: Kyllikki ja Lemminkäinen: laulurunoja. Helsinki: E. E. Sundvall, 1902.
  • Pärssinen, Hilja: Taistelon tuoksinasta. 1907. (Runo Tervehdys Merikoskelle digitoituna Digi.fi:ssä.)
  • Liinamaa, Hilja: Musta virta. Hancock (USA): Työmies, 1913.
  • Liinamaa, Hilja: Elämän harha: runoja. Helsinki: Otava´, 1917.
  • Liinamaa-Pärssinen: Jälleen vapaana: runoja. Helsink. Työväen sanomalehti. 1923.
  • Liinamaa-Pärssinen: Muistojen mailta: Runoja. Helsink. Kansanvalta. 1926.
  • Lasten laulukirja. Toimittanut Hilja Liinamaa-Pärssinen. Astoria (Or.). Lännen työväen kustannusyhtiö. 1918.
  • Liinamaa-Pärssinen: Lasten laulukirja: nuottipainos. Astoria (Or.). Lännen työväen kustannusyhtiö. 1914.
  • Liinamaa-Pärssinen: Lastu. Mikkeli. Mikkelin työväenyhdistys. 1915.
  • Liinamaa-Pärssinen: Vallankumouskuvia työnjuhlaan Helsingissä 26 p:nä elok. Helsinki. Työnjuhlatoimikunta. 1917.
  • Liinamaa, Hilja: Lausuttavia runoja, 5. Helsinki. Työväen sanomalehti. 1908.
  • Punainen lippu: vihkonen runoja. Suomenteli Hilja Liinamaa. Kuopio. Savon työväen sanomalehti-osuuskunta. 1910.
  • Heine, Heinrich: Aikarunoja. Suomensi Hilja Liinamaa. Kotka. Kyminlaakson työväen sanomalehti-osuuskunta. 1910.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kilpi, Sylvi-Kyllikki: ”Hilja Pärssinen”, Tiennäyttäjät I, s. 121–161. Toim. Hannu Soikkanen. Tammi, 1967.
  • Useita tekijöitä: Yksi kamari - Kaksi sukupuolta, Suomen eduskunnan ensimmäiset naiset, s. 126-144, Eduskunnan kirjasto 1997

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Hgin pit Pää- ja RK 1890-1899
  2. Raili Mikkanen: Hilja - yksi maailman ensimmäisistä. Kustannusliike Robustos, 2017.
  3. Heikki Lehmusto, Kappale suomalaista sivistyshistoriaa, Suomen kansakoulun ystävät 1889-1929, Otava 1930, s79-80
  4. Viipurin Talikkalan yhteiskoulu 1926-1939 Suomen yksityisten oppikoulujen digitaalinen matrikkeli. Viitattu 1.5.2018.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wikiaineisto
Wikiaineistossa on lähdetekstiä aiheesta: