Toivo Aronen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Toivo Aronen
Kansanedustaja
5.9.1922–17.10.1923
Ryhmä/puolue SSTP
Vaalipiiri Turun läänin pohjoinen
Henkilötiedot
Syntynyt 4. kesäkuuta 1886
Pori
Kuollut 1. marraskuuta 1973 (87 vuotta)
Pori
Ammatti ajomies

Kaarlo (Kalle) Toivo Aronen (4. kesäkuuta 1886 Pori1. marraskuuta 1973 Pori) oli suomalainen poliitikko, joka toimi Suomen sosialistisen työväenpuolueen kansanedustajana vuosina 1922–1923.[1]

Elämä ja poliittinen toiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aronen kasvoi Ulvilassa Koiviston kylässä, jossa hänen isänsä viljeli vuokratilaa. Porin Työväen Osuuskaupan ajomiehenä pitkään työskennellyt Aronen lähti työväenliikkeeseen 1900-luvun alkuvuosina ja toimi muun muassa sosialidemokraattisen nuorisoliiton Turun läänin pohjoisen vaalipiirin piirijärjestön puheenjohtajana.[1]

Sisällissodan aikana Aronen oli Porin punakaartin ajomies ja Porin vallankumousoikeuden jäsen. Sodan loppuvaiheessa hän pakeni Porin seudun punaisten mukana kohti Itä-Suomea, ja jäi 1. toukokuuta saksalaisten vangiksi Hollolan Vesalassa. Aronen päätyi lopulta Suomenlinnan vankileirille, ja sai syyskuussa 1918 kahdeksan vuoden vankeustuomion valtiopetoksesta.[2] Aromaa armahdettiin vuonna 1919, jonka jälkeen hän jatkoi poliittista toimintaansa sosialistisessa työväenpuolueessa.[3] Aronen oli muun muassa puolueen Turun läänin pohjoisen piiritoimikunnan puheenjohtaja.[4]

Aronen valittiin kansanedustajaksi vuoden 1922 eduskuntavaaleissa.[1] Elokuussa 1923 hänet pidätettiin niin sanotun suuren kommunistijutun yhteydessä, jolloin otettiin kiinni yli sata SSTP:n toiminnassa mukana ollutta henkilöä. Etsivä keskuspoliisi pidätti Arosen Suomen Työmiehen toimituksesta yhdessä puoluesihteeri Kusti Kulon kanssa.[5] Kesäkuussa 1924 Aronen sai viiden vuoden vankeustuomion valtiopetoksen valmistelusta. Aronen suoritti rangaistustaan Tammisaaren pakkotyölaitoksessa, josta hän pääsi ehdonalaiseen kesäkuussa 1928. Myöhemmin 1930–1940-luvuilla Aronen työskenteli kuorma-autoilijana, ja jatkoi poliittista toimintaansa kommunistien riveissä. Lokakuussa 1935 hän sai kuuden kuukauden vankeustuomion valtiopetokseen tähtäävästä toiminnasta.[3][6]

Perhe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toivo Arosen isä oli Kauhajoella syntynyt maanvuokraaja Kustaa Vihtori Aronen (1850–1918) ja äiti Ahlaisissa syntynyt Anna Sofia Bergendahl (1848–1929). Perheessä oli kuusi lasta, joista Toivo oli toiseksi nuorin.[7] Veljeksistä vanhin oli kansanedustaja Nestori Aronen, joka sisällissodan aikana toimi kansanvaltuuskunnan prokuraattorin apulaisena.[8] Isä Kustaa, veljekset Vihtori (1879–1928) ja Jalmari (s. 1889) sekä Nestorin pojat Ilmari ja Eino olivat Koiviston punakaartin jäseniä.[9] Kustaa ja Eino Aronen kuolivat Isosaaren vankileirillä kesällä 1918.[10][11] Perheen toinen tytär Jenny Emilia Ahti (s. 1884) oli Friitalan työväenyhdistyksen jäsen, ja sai sisällissodan aikaisesta toiminnastaan kahden vuoden vankeustuomion.[12] Äiti Anna Aronen sai viiden vuoden kuritushuonetuomion muun muassa kiihotuksesta ja ”koko maailman villinneiden” poikiensa kasvatuksesta.[13]

Toivo Arosen puoliso oli Ellen (Elli) Eyfrosyne Eugenia Sillanpää (s. 1894),[3] jonka kanssa hänet julistettiin oikeudelliseen avioliittoon vuonna 1912.[14] Ellen joutui sodan jälkeen valtiorikosoikeuteen, mutta hänet vapautettiin syytteistä.[12] Myöhemmin 1920-luvulla Ellen kuului SSTP:n Porin sosialistisen naisjärjestön johtokuntaan.[15]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Toivo Aronen Suomen kansanedustajat. Eduskunta. Viitattu 21.5.2011.
  2. Aronen, Kalle Toivo Kustaanpoika – Valtiorikosylioikeuden akti (12638) Valtiorikosylioikeus. 10.9.1918. Kansallisarkisto. Viitattu 12.6.2020.
  3. a b c Lintunen, Tiina: Punaisten naisten tiet: Valtiorikosoikeuteen vuonna 1918 joutuneiden Porin seudun naisten toiminta sota-aikana, tuomiot ja myöhemmät elämänvaiheet, s. 216–217. Turku: Turun yliopiston Politiikan tutkimuksen laitos, 2015. ISBN 978-951-29622-8-0. Teoksen verkkoversio.
  4. Suuri kommunistijuttu Turun hovioikeudessa. Suomen Sosialidemokraatti, 14.11.1923, s. 1, 5. Kansalliskirjasto Viitattu 12.6.2020.
  5. Hallitus on tehnyt johtopäätöksensä kommunistipuolueen lainvastaisuudesta, ryhtyen sen aiheuttamiin toimenpiteisiin. Uusi Suomi, 4.8.1923, s. 1, 7. Kansalliskirjasto Viitattu 12.6.2020.
  6. Leppänen, Veli-Pekka: Monitoimimies Veikko O. Veilahden elämäkerta katkeaa puolitiehen (vain tilaajille) 14.2.1999. Helsingin Sanomat. Viitattu 12.6.2020.
  7. Kaarlo Toivo Aronen 18.9.2018. Geni. Viitattu 12.6.2020.
  8. Rajala, Pertti: Punaista on aate : Satakunnan Sosialidemokraatit ry 100 vuotta, s. 55–57. Pori: Satakunnan Sosialidemokraatit, 2005. ISBN 952-91969-3-8.
  9. Aronen, Juho Nestori – Valtiorikosylioikeuden akti 25079 Valtiorikosylioikeus. 27.11.1918. Kansallisarkisto. Viitattu 12.6.2020.
  10. Aronen, Kustaa Vihtori Suomen sotasurmat 1914–1922. 5.3.2002. Valtioneuvoston kanslia. Viitattu 12.6.2020.
  11. Aronen, Viljo Eino Suomen sotasurmat 1914–1922. 5.3.2002. Valtioneuvoston kanslia. Viitattu 12.6.2020.
  12. a b Lintunen 2015, s. 168.
  13. Lintunen 2015, s. 144.
  14. Porin uutisia. Oikeudellinen avioliitto. Satakunnan Sanomat, 21.8.1912, s. 2. Kansalliskirjasto Viitattu 12.6.2020.
  15. Lintunen 2015, s. 205.