Rosa Sillanpää

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Rosa Sillanpää
Rosa Sillanpää.png
Kansanedustaja
5.9.1922–17.10.1923
Ryhmä/puolue SSTP
Vaalipiiri Hämeen läänin eteläinen
Henkilötiedot
Syntynyt 18. kesäkuuta 1888
Hauho
Kuollut 6. lokakuuta 1929 (41 vuotta)
Helsinki
Ammatti toimittaja, toimitsija

Rosa Amanda Sillanpää (v. 1906–1907 Valoranta, synt. Wiik,[1] 18. kesäkuuta 1888 Hauho6. lokakuuta 1929 Helsinki) oli suomalainen poliitikko, joka toimi sosialistisen työväenpuolueen kansanedustajana vuosina 1922–1923. Sillanpään eduskuntakausi päättyi syksyllä 1923, jolloin viranomaiset lakkauttivat puolueen, ja hän sai lähes kahden vuoden vankeustuomion poliittisesta toiminnastaan.[2]

Poliittinen ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hauhossa syntynyt Sillanpää työskenteli Helsingissä muun muassa kirjapainossa ja ravintolakassana.[2] Hän liittyi työväenliikkeeseen vuoden 1905 suurlakon jälkeen,[3] ja kuului seuraavan vuosikymmenen alussa Pasilan työväenyhdistyksen naisosaston johtokuntaan.[4]

Myöhemmin Sillanpää keskittyi perheeseensä ja palasi työväenliikkeeseen vasta sisällissodan jälkeen, jolloin hän oli keväällä 1920 perustamassa sosialistista työväenpuoluetta.[5] Joulukuussa 1920 Sillanpää valittiin eronneen Olga Leinosen tilalle Sosialidemokraattisen Naisliiton liittotoimikuntaan, ja näin Fiina Pietikäisen, Mimmi Kanervon, Elin Fagerholmin ja Sillanpään muodostama oppisitio onnistui valtaamaan liiton kommunisteille.[6] Tammikuussa 1922 hänet valittiin puoluetoimintojen uudelleenjärjestelyn yhteydessä perustettuun SSTP:n naissihteeristöön.[6] Sillanpää työskenteli myös Työläisnaisen ja Työläis- ja Talonpoikaisnaisten lehden toimittajana.[3] Lisäksi hän oli Helsingin kaupunginvaltuuston jäsen.[2]

Sillanpää valittiin eduskuntaan vuonna 1922.[2] Kansanedustajantyö päättyi elokuussa 1923, kun hänet määrättiin pidätettäväksi niin sanotun suuren kommunistijutun yhteydessä.[7] Kesäkuussa 1924 Sillanpää sai Turun hovioikeudelta 1 vuoden ja 9 kuukauden vankeustuomion, jonka hän suoritti Hämeenlinnan naisvankilassa.[8][3] Itä ja Länsi-lehdessä Sillanpää kertoi vankilaan lähtiessään vielä omanneensa joitakin ”jätteitä porvarillisen maailman ihanteista”, mutta näki vankeusajan karaisseen luokkataistelijan ominaisuuksiaan. Hän piti myös vankilassa suoritettamaansa itseopiskelua hyödyllisenä.[9]

Sillanpää vapautui vuonna 1926, jonka jälkeen hän työskenteli Suomen Rakennustyöväen Liiton toimitsijana kuolemaansa saakka.[3] Sillanpää kuoli pitkäaikaisen sairauden jälkeen lokakuussa 1929.[10] Hänet on haudattu Malmin hautausmaalle.[11]

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rosa Sillanpään ensimmäinen puoliso oli Kristiinankaupungista kotoisin ollut veturimies John Konstantin Sillanpää (s. 1879), jonka kanssa hän avioitui 1907.[12] Pariskunnalla oli kolme lasta. Sisällissodan aikana John Konstantin Helsingin punakaartiin, ja sai kahden vuoden tuomion valtiopetoksesta.[13] Suuren kommunistijutun yhteydessä hän sai vankeutta lähes 7 vuotta.[8] Hieman ennen kuolemaansa vuonna 1929 Rosa Sillanpää avioitui porilaisen kansanedustajan Nestori Arosen kanssa. Pariskunnalla oli yksi lapsi.[10]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Nimenmuuttoja. Suomalainen Wirallinen Lehti, 12.5.1906, nro 109, s. 28. Kansalliskirjasto Viitattu 30.7.2020.
  2. a b c d Rosa Sillanpää Suomen kansanedustajat. Eduskunta. Viitattu 21.5.2011.
  3. a b c d Toveri Rosa Sillanpää-Aronen kuollut. Työläis- ja talonpoikaisnaisten lehti, 1929, nro 10, s. 7. Kansalliskirjasto Viitattu 30.7.2020.
  4. Puolueen riennot. Työmies, 22.2.1912, nro 44, s. 5. Kansalliskirjasto Viitattu 30.7.2020.
  5. Hajoitetun Suomen Sosialistisen Työväenpuolueen perustavan kokouksen vapaalle jalalle jääneiden osanottajien vastalause. Vapaa Sana, 18.5.1920, nro 76, s. 3. Kansalliskirjasto Viitattu 30.7.2020.
  6. a b Uusitalo, Taina: Elämä työläisnaisten hyväksi : Fiina Pietikäisen yhteiskunnallinen toimijuus 1900–1930, s. 278, 284. Turun yliopiston väitöskirja. Helsinki: Työväen historian ja perinteen tutkimuksen seura, 2014. ISBN 978-952-59761-4-4. Teoksen verkkoversio (PDF).
  7. Kommunistivangitsemiset. Sosialisti, 6.8.1923, nro 179, s. 1. Kansalliskirjasto Viitattu 30.7.2020.
  8. a b Tuomio suuressa kommunistijutussa langetettu. Sosialisti, 21.6.1924, nro 142, s. 1, 5. Kansalliskirjasto Viitattu 30.7.2020.
  9. ”Vankilat luokkataistelijain kouluna”. Itä ja länsi, 1926, nro 22–23, s. 311. Kansalliskirjasto Viitattu 30.7.2020.
  10. a b Tov. Rosa Sillanpää kuollut. Työväenjärjestöjen Tiedonantaja, 7.10.1929, nro 154, s. 1. Kansalliskirjasto Viitattu 30.7.2020.
  11. Tov. Rosa Sillanpään viimeinen matka. Työn Ääni, 16.10.1929, nro 119, s. 3. Kansalliskirjasto Viitattu 30.7.2020.
  12. Kyrkliga meddelanden. Nya Pressen, 9.9.1907, nro 243, s. 8. Kansalliskirjasto Viitattu 30.7.2020.
  13. Sillanpää, John Konstantin – Valtiorikosylioikeuden akti (12627) Valtiorikosylioikeus. 10.9.1918. Kansallisarkisto. Viitattu 30.7.2020.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]