Väinö Hannula

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Väinö Adolf Hannula (2. toukokuuta 1893 Turku14. elokuuta 1953 Helsinki) oli suomalainen poliitikko ja liikemies. Hannula oli Suomen sosialistisen työväenpuolueen kansanedustaja Turun läänin eteläisestä vaalipiiristä vuosina 1922–1923 sekä Rakennustyöväen liiton (1930) ja Turun kaupunginvaltuuston (1946–1947[1]) puheenjohtaja. Hän oli vangittuna poliittisista syistä vuosina 1918, 1923–? ja 1930–1934.[2]

Hannula aloitti työuransa liikealalla ja postinjakajana. Sisällissodan jälkeen Hannula työskenteli sähkömiehenä sekä konttorinhoitajana Työväenjärjestöjen Tiedonantaja ja Työmies -lehdissä. Viimeiset vuotensa hän piti romuliikettä Turussa.[2]

Hannula valittiin jäsenäänestyksellä Turun sosialistisen työväen ehdokkaaksi vuoden 1923 kunnallisvaaleissa, vaikka hän oli tuolloin vangittuna. Vaalitoimikunta hyväksyi Hannulan valitsijayhdistyksen muiden joukkoon kiistelyn jälkeen.[3]

Keväällä 1930 Hannula valittiin Rakennustyöväen liiton puheenjohtajaksi, kun järjestössä enemmistön muodostaneet kommunistit syrjäyttivät Uno Nurmisen, joka lukeutui niin sanottuihin hoipertelijoihin.[4]

Hannula oli Suomi–Neuvostoliitto-Seuran Turun piirijärjestön puheenjohtaja.[2]

  1. Eeva Matinolli: Piirteitä Turun kasvusta itsenäisyyden aikana[vanhentunut linkki] teoksessa Turun historiallinen arkisto 18 (Turun historiallinen yhdistys)
  2. a b c Väinö Hannula Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
  3. Tauno Saarela: Suomalainen kommunismi ja vallankumous 1923–1930, s. 51–52. (Historiallisia Tutkimuksia 239) Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2008. ISBN 978-952-222-051-6.
  4. Tauno Saarela: Suomalainen kommunismi ja vallankumous 1923–1930, s. 743. (Historiallisia Tutkimuksia 239) Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2008. ISBN 978-952-222-051-6.