Siirry sisältöön

Pekka Nurmiranta

Wikipediasta
Pekka Nurmiranta
Kansanedustaja
5.9.1922–30.4.1924
Ryhmä/puolue SSTP
Vaalipiiri Kuopion läntinen
Henkilötiedot
Syntynyt7. marraskuuta 1887
Iisalmen mlk
Kuollutlokakuun 1941 jälkeen
Neuvostoliitto
Ammatti toimittaja

Pekka Nurmiranta (vuoteen 1906 Bovellan,[1] 7. marraskuuta 1887 Iisalmen mlk − lokakuun 1941 jälkeen Neuvostoliitto) oli suomalainen toimittaja ja poliitikko, joka toimi SSTP:n kansanedustajana vuosina 1922–1924.[2] Nurmirannan ainoaksi jäänyt eduskuntakausi keskeytyi vuonna 1923, kun hänet määrättiin pidätettäväksi poliittisen toimintansa vuoksi. Nurmiranta pakeni Ruotsiin, josta hän myöhemmin siirtyi Neuvostoliittoon. Nurmiranta kuoli ilmeisesti vankileirillä Stalinin vainojen uhrina.

Elämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nuoruusvuodet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Iisalmen kirkonkylässä syntyneen Pekka Nurmirannan vanhemmat olivat mökkiläinen Tahvo Bovellan (1839-1902) ja Kaisa Forselli (1848-1909). Nurmiranta kävi kansakoulun, jonka jälkeen hän teki maa- ja metsätöitä kotiseudullaan.[2][3]

Vuonna 1906 Nurmiranta liittyi Iisalmen kirkonkylän työväenyhdistykseen.[3] Hän oli yhdistyksen puheenjohtaja, vastasi sen julkaisemasta Köyhäin Uutiset -lehdestä sekä toimi Kuopiossa ilmestyneen Savon Työmiehen kirjeenvaihtajana.[4][5] Nurmiranta oli myös Iisalmen sosialidemokraattisen kunnallistoimikunnan sihteeri ja kuului sosialidemokraattisen nuoriso-osaston johtokuntaan.[6][7] Lisäksi hän oli innokas harrastajanäyttelijä, joka esiintyi vuosien ajan Iisalmen Työväen Näyttämöllä.[8] Nurmiranta ei tiettävästi ottanut osaa sisällissodan tapahtumiin, mutta piileskeli silti valkoisia yli kaksi vuotta.[3]

Kansanedustajaksi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nurmiranta liittyi SSTP:n jäseneksi heti puolueen perustamisen jälkeen 1920 ja osallistui Kuopion piirijärjestön toimintaan.[3][9] Vuonna 1921 hän työskenteli Savon Kansan päätoimittajana.[10] Nurmiranta sai jo samana keväänä syytteen lehdessä julkaistusta kirjoituksesta, jossa arvosteltiin Turun hovioikeuden SSTP:n perustavan kokouksen osallistujille langettamia rangaistuksia. Kesäkuussa Nurmiranta vangittiin kuukaudeksi, kun hänen epäiltiin poistuvan maasta ennen tuomion julistamista. Kuopion raastuvanoikeus kumosi lopulta kanteen katsottuaan ettei juttu kuulu raastuvanoikeuden käsittelypiiriin.[11] Oikeusministeri Heimo Helmisen määräyksestä asia vietiin Viipurin hovioikeuteen, joka tuomitsi Nurmirannan 600 markan sakkoihin.[12] Hän sai hovioikeuteen kohdistaman arvostelunsa johdosta sakkoja myös Iisalmen raastuvanoikeudelta SSTP:n kunnallisjärjestöä vastaan nostetussa jutussa.[13]

Vuonna 1922 Nurmirannasta valittiin eduskuntaan.[2] Elokuussa 1923 hänet määrättiin pidätettäväksi niin sanotun suuren kommunistijutun yhteydessä.[14] Maan alle painuttuaan Nurmiranta pakeni syksyllä Haaparantaan.[15] Nurmiranta ilmoitti Ruotsin viranomaisille olevansa poliittinen pakolainen, mutta Suomen ulkoministeriö ei vastannut hänen asemaansa koskeviin tiedusteluihin. Oleskeluluvan saatuaan Nurmiranta työskenteli Luulajassa kommunistisen Norrskensflamman-lehden kirjapainossa.[2][16]

Neuvostoliitossa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joulukuussa 1924 Nurmiranta matkusti Tallinnan kautta Leningradiin Aarne Lavikan ja kahden norjalaisen kommunistin seurassa.[17] Nurmiranta lähetettiin vuodenvaihteessa Neuvosto-Karjalaan, jossa hän työskenteli aluksi Paatenen lastenkodissa ja myöhemmin Petroskoissa Punainen Karjala -lehden toimituksessa sekä postilaitoksen kuljetusosaston johtajana. Vuosina 1932–1935 Nurmiranta oli näyttelijänä Petroskoin suomalaisessa teatterissa, jonka jälkeen hän työskenteli kirvesmiehenä ja puuseppänä.[2][18]

Nurmiranta vangittiin päivää ennen jatkosodan syttymistä 24. kesäkuuta 1941 vastavallankumouksellisesta toiminnasta epäiltynä.[18] Syksyllä hän sai Krasnojarskissa kuuden vuoden vankeustuomion artikla 58:n 10§ nojalla neuvostovastaisesta agitaatiosta ja propagandasta.[19] Nurmirannan myöhemmät vaiheet eivät ole tiedossa. Iisalmen raastuvanoikeus julisti hänet kuolleeksi 17. joulukuuta 1979.[2] Nurmiranta rehabilitoitiin Venäjällä vuonna 1994.[18]

Perhe

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pekka Nurmirannan puoliso oli Aino Menkinen (s. 1889).[18]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Nimien muuttoja. Salmetar, 12.5.1906, nro 37, s. 3. Kansalliskirjasto. Viitattu 18.11.2025.
  2. ↑ a b c d e f Pekka Nurmiranta Suomen kansanedustajat. Eduskunta. Viitattu 21.9.2007.
  3. ↑ a b c d ”Työväenpuolueen edustajat valtiopäivillä”, Työmiehen Kalenteri 1923, s. 135. Helsinki: Suomen Sosialistisen Työväenpuolueen puoluetoimikunta, 1922. Kansalliskirjasto.
  4. ↑ Vuori, E.: Pikakuvia. Salmetar, 27.2.1908, nro 23, s. 3. Kansalliskirjasto. Viitattu 18.11.2025.
  5. ↑ Yhdistysten rientoja. Savon Työmies, 23.8.1906, nro 23, s. 3–4. Kansalliskirjasto. Viitattu 18.11.2025.
  6. ↑ Kiertokirje. Savon Työmies, 4.11.1909, nro 124, s. 3. Kansalliskirjasto. Viitattu 18.11.2025.
  7. ↑ Iisalmen sos.-dem. nuoriso-osaston vuosikokouksessa. Sanantuoja, 27.1.1917, nro 10, s. 2. Kansalliskirjasto. Viitattu 18.11.2025.
  8. ↑ ”Thalia”: Iisalmen Työväen Näyttämö. Työväen näyttämötaide, 1923, nro 3, s. 64. Kansalliskirjasto. Viitattu 18.11.2025.
  9. ↑ Kuopion l. läntisen vaalipiirin sosialistinen piirikokous. Savon Kansa, 22.3.1921, nro Wapaa Kansa 65, s. 3. Kansalliskirjasto. Viitattu 18.11.2025.
  10. ↑ Kaarna, Väinö; Winter, Kaarina (toim.): Suomen sanomalehdistön bibliografia 1771–1963, s. 83. Helsinki: Helsingin yliopiston kirjasto, 1963. Teoksen verkkoversio (PDF).
  11. ↑ Sosialistien päivä Kuopion raastuvanoikeudessa. Savon Kansa, 28.9.1921, nro Sanantuoja 8, s. 1. Kansalliskirjasto. Viitattu 18.11.2025.
  12. ↑ Vapaa Kansa saanut 600 mk. ”palkinnon” Viipurin hovissa. Savon Kansa, 22.7.1922, nro Wapaa Kansa 36, s. 2. Kansalliskirjasto. Viitattu 18.11.2025.
  13. ↑ Hovioikeuden päätöksen arvostelu. Suomen Sosialidemokraatti, 11.08.1921, nro 182, s. 6. Kansalliskirjasto. Viitattu 18.11.2025.
  14. ↑ Lisätietoja eilen edelleen jatketuista kommunistipidätyksistä. Uusi Suomi, 5.8.1923, nro 177, s. 1. Kansalliskirjasto. Viitattu 18.11.2025.
  15. ↑ Kaksi suomalaista kommunistitoimittajaa paennut Ruotsiin. Uusi Aura, 29.11.1923, nro 322, s. 2. Kansalliskirjasto. Viitattu 18.11.2025.
  16. ↑ Kommunistinen kansanedustaja Nurmiranta saa jäädä Ruotsiin. Suomen Sosialidemokraatti, 15.7.1924, nro 161, s. 2. Kansalliskirjasto. Viitattu 18.11.2025.
  17. ↑ Virossa perustettu suojeluskunta. Ilkka, 5.12.1924, nro 282, s. 6. Kansalliskirjasto. Viitattu 18.11.2025.
  18. ↑ a b c d Nurmiranta, Pekka (arkistoitu sivu) KASNTn NKVDn vuosina 1937–1938 rankaisemien Suomen Eduskunnan entisten jäsenten luettelo. 2.12.1998. Karjalan tasavalta. Viitattu 21.9.2007.
  19. ↑ Lahti-Argutina, Eila: Olimme joukko vieras vaan : venäjänsuomalaiset vainonuhrit Neuvostoliitossa 1930-luvun alusta 1950-luvun alkuun, s. 371. Turku: Siirtolaisuusinstituutti, 2001. ISBN 951-9266-72-0 Teoksen verkkoversio (PDF).

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Pekka_Nurmiranta&oldid=23684724”