Pohjan Kansa

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Lehden ensimmäisen numeron etusivu täyttyi vapputervehdyksistä.

Pohjan Kansa oli Oulussa vuosina 1919–1923 ilmestynyt sanomalehti. Se aluksi SDP:n ja sittemmin Suomen Sosialistisen Työväenpuolueen äänenkannattaja. Vuonna 1921 lehti käytti nimiä Kansan Tahto ja Köyhälistön Työ. Vuoden 1923 alusta lähtien se ilmestyi nimellä Uusi Pohjan Kansa.

Valkoisten sisällissodan aikana tuhoama Kansan Tahdon kirjapaino saatiin kuntoon kesäkuussa 1919, jolloin sieltä alkoi ilmestyä uusi työväenlehti nimeltä Pohjan Kansa[1]. Sen kustantajaksi oli jo marraskuussa 1918 perustettu samanniminen osakeyhtiö[2]. Lehti kannatti työväen luokkataistelua, mutta korosti parlamentaarisen toiminnan merkitystä ja SDP:n paikallisjärjestöistä poiketen tuki puolueen johtoa. SDP:n hajotessa vuoden 1920 aikana Pohjan Kansasta tuli sosialistisen työväenpuolueen äänenkannattaja, joka kuitenkin säilytti itsenäisyytensä puolueen ja varsinkin SKP:n johtoon nähden. Sosiaalidemokraatit perustivat sen kilpailijaksi uuden Kansan Tahdon.[3] Pohjan Kansa sai kirjoittelustaan useita viranomaisten nostamia painokanteita, jotka johtivat toimittajien pitkiin vankeustuomioihin. Toukokuussa 1921 lehti määrättiin lakkautettavaksi kolmen kuukauden ajaksi, jolloin se ilmestyi nimillä Kansan Tahto ja Köyhälistön Työ.[4]

Taloudellisesti melko omavaraisesta Pohjan Kansasta pyrittiin kehittämään kilpailukykyinen sanomalehti. Vuoden 1923 alussa käyttöön otetun rotaatiopainokoneen myötä se omaksui nimen Uusi Pohjan Kansa. Samalla sen julkaisijaksi tuli kirjapainoyhtiö Oulun Läänin Kirjateollisuus Oy. Aluksi kolmesti ja lokakuusta 1919 lähtien kuudesti viikossa ilmestyneen lehden levikki oli 5 000–8 000 kappaletta. Vastaavina toimittajina työskentelivät Antti Kallio (1919–1920), Arvi Turkka (1920), Paul Brander (1920–1921), Kaarlo Kosunen (1921–1922), Antti Hyvönen (1921), Antti Nylund (1922), Kosti Vihtori Salonen (1923), Toivo Nylund (1923) ja Yrjö Mäkelin (1923).[5] Toimituskunnan keskeisiä jäseniä olivat maaliskuussa 1920 aloittanut Salonen ja vuoden 1922 alussa Ouluun palannut Mäkelin[6].

Lehti lakkautettiin sosialistisen työväenpuolueen kieltämisen yhteydessä elokuussa 1923. Pidätetyiksi joutuivat toimittajat Yrjö Mäkelin ja Arvi Turkka, yhtiön johtokunnan puheenjohtaja A. J. Tuominen ja kaksi johtokunnan jäsentä. Turkka ja Tuominen tuomittiin vankeusrangaistuksiin, Mäkelin teki vankilassa itsemurhan ja jo aikaisemmin pidätetty Kosti Salonen pakeni vapauduttuaan Neuvostoliittoon. Kirjapainon vapauduttua takavarikosta kesällä 1924 Pohjan Kansan jatkajaksi perustettiin Pohjan Voima.[7]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Saarela, Tauno: Kansan Tahto: Pohjolan työtätekevien lehti. Jyväskylä: Yrjö Mäkelin -seura ry, 2006. ISBN 952-91-9753-5.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kenttä, Risto: 50 vuotta painavaa sanaa: Pohjolan Työ 1937–1987, s. 23. Oulu: PT-paino Oy. ISBN 951-99882-0-3.
  2. Saarela, s. 93.
  3. Saarela, s. 97–105.
  4. Saarela, s. 106.
  5. Suomen lehdistön historia 6: Hakuteos Kotokulma – Savon Lehti, s. 233–234. Kuopio: Kustannuskiila, 1988. ISBN 951-657-240-5.
  6. Saarela, s. 100–101.
  7. Saarela, s. 106–107.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]