Antti Hyvönen

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli kertoo Suomen työväenliikeen veteraanista. Urheilijasta kertoo Antti Hyvönen (painija).

Antti Mikael Hyvönen (30. huhtikuuta 1900 Seinäjoki[1], toisten tietojen mukaan Oulu[2]20. marraskuuta 1988[3] Helsinki) oli työväenliikkeen veteraani ja myöhemmin Sirola-opiston vararehtori. Hän käytti myös useita salanimiä, kuten Matti Pajari ja Yrjö Linko.

Nuoruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Antti Hyvönen syntyi monilapsiseen perheeseen. Isä oli uskonnollisuuteen taipuvainen rautatieläinen ja äiti työläistaustainen sekä -henkinen. Antti oli perheensä vanhin poika ja joutui huolehtimaan sisarustensa huollosta, kun isä kuoli syöpään jo Antin ollessa 12-vuotias. Äitikin kuoli nuorena jo 1918, ja perheen huolehtiminen jäi pitkälti Helle-sisaren varaan Antin antautuessa konepajahommiensa ohessa työväenliikkeen palvelukseen jo lapsuusiässä. Antti Hyvösestä piirtyy kuva osin onnekkaanakin selviytyjänä sekä työteliäänä järjestöihmisenä.

Antti Hyvönen toimi "vanhan sosialidemokraattisen puolueen" nuorisojärjestössä. Sisällissodasta Antti Hyvönen selviytyi suhteellisen helposti ollessaan kuumetaudin vuoksi sairaalassa punakaartin ja matruusien taistellessa Oulussa, jossa hänen perheensä siihen aikaan majoittui. Hyvöstä vanhemmat Yrjö ja Ellen Mäkelin toimivat monessa hänen ystävinään ja opettajinaan työväenliikkeen saralla ja tutustuttivat hänet marxilaiseen kirjallisuuteen. Sosialidemokraattinen nuorisoliitto samoin kuin eräät puolueen piirijärjestöt Oulu mukaan lukien erkanivat tannerilaisesta emopuolueesta, joka tuomitsi jo varhain kansalaissotaan ryhtymisen. On huomattava, että työväen järjestyskaarteja oli jo perustettu suojelemaan heikossa asemassa olevia työläisiä ja torppareita jo ennen Suomen itsenäistymistä, jolloin työväenpuolue oli enemmistöasemssa eduskunnassa ja aiemminkin ensimmäisen maailmansodan ollessa meneillään. Vuonna 1919 Antti Hyvönen liittyi Suomen kommunistiseen puolueeseen.

Venäjän opetukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hyvönen lähti vastoin sisarensa neuvoja etappiteitä Venäjälle 1920, jolloin reitti kulki hiihtäen Hyrynsalmen ja Vuokkiniemen kautta Vienan Kemiin, jossa ensimmäinen yö kului putkassa. Sieltä hän pääsi yhdessä toverinsa Toivo Nylundin kanssa rautateitse Pietariin, jossa joutui keskelle Kronstadtin kapinaa. Hänet siirrettiin Suomen rajan läheisyyteen Inkerinmaalle Lempaalanjärven Mäntysaareen, jossa hän sai opetusta emigranttisuomalaisilta kuten hänen karismattisena pitämältään Kullervo Mannerilta sekä muun muassa Lauri Letonmäeltä sekä Yrjö Sirolalta ja Otto Wille Kuusiselta. Täällä hänen oli kuitenkin toimittava salanimellä. Monia tunnettuja sosialisteja vaatineet Kuusisen klubin murhat olivat juuri tapahtuneet, ja Hyvönen selittää osin niiden juontuneen siitä, että monet Pietarin suomalaiset emigrantit Aku Paasin johdolla kokivat perustetun SKP:n hyljänneen heidän asiansa ja keskittyneen liiaksi Suomen kysymyksiin. Murhat tosin veivät oppositioliikeeltä kannatuspohjan Pietarissa. Moskovassa perustetun SKP:n neljäs edustajakokous pidettiin 1921 Pietarissa, ja siihen Hyvönen osallistui.

Toimittuaan aikansa Suomessa SSTP:n Oulun piirisihteerinä Antti Hyvösen maa alkoi polttaa jalkojen alla ja hän siirtyi Leningradiin 1926, jossa aloitti opiskelun yliopistossa, joskin kertoi puutteidensa venäjänkielen taidoissa haitanneen täsysipanoista opiskelua. Sittemmin Hyvönen opetti Aunuksessa koululaisia yleissivistävissä erinäisissä oppiaineissa kuten suomen kielessä. Aunuksenkarjalaiset lapset ymmärsivät hyvin suomea, vepsäläiset sen sijaan eivät niinkään - ja päinvastoin. Aunuksessa Hyvönen väittää osallistuneensa maatalouden kollektivisointiin jopa etuajassa virallisesti suunnitellusta eli jo NEP-kaudella.

Toimitsijana SSTP:ssa ja SKP:ssa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hyvönen ryhtyi järjestämään tuntemaansa Oulun piiriin SSTP:n asioita. Eduskuntavaaleissa 1921 SSTP menestyikin hänen organisoimallaan alueella hyvin saaden yhteensä Pohjois-Pohjanmaalta, Kainuusta ja Oulun läänin pohjoisesta vaalipiiristä useita kansanedustajia. Kyösti Kallion hallitus hajotti kuitenkin SSTP:n, vangitutti eduskuntaryhmän ja keskeiset toimihenkilöt, mutta Hyvönen sattui pääsemään pakoon Niilo Wällärin asunnosta kerrottuaan, ettei ole Kusti Kulo, joksi häntä Wällärin vangitsijat ensin luulivat.

Antti Hyvönen siirtyi sittemmin 1930-luvulla SKP:n palvelukseen, ja sieltä kautta yritti tukeutua kansalaismielialaan siten ettei sotaan Neuvostoliittoa vastaan lähdettäisi. Suomalaisten rosvoretket Karjalaan hän tuomitsi jyrkästi ja oli hyvä ystävä Toivo Antikaisen kanssa, jonka suomalaiset vangitsivat. Kertomuksissaan Hyvönen ei enempää juuri kehu kuin moiti Stalinia. Antti Hyvösen osa oli vaihtaa paikkakuntaa aina sen mukaan, minkä Komintern katsoi parhaaksi. Hän hoiti Tampereen alueen järjestäytymistä, missä katsottiin erityisesti työväen vasemmistosiiven kärsineen sisällissodassa. Yrjö Mäkelin kuoli vankilassa Hyvösen ollessa Tampereella. Tämä piti hänen muistokseen palopuheen, jonka vuoksi joutui lähtemään pakoon puhujapaikalta. Tällä kertaa hänen salanimensä oli liiankin rohkea nimittäin Yrjö Murto - samanniminen mies nimittäin oli tunnettu paikkakunnan työväenyhdistyksessä ja sittemmin eduskunnassakin, ja hänen tapaamistaan Hyvösen piti hieman sitten varoa.

Hän hoiti SKP:n ulkomaanbyroota, jossa sai sekä ohjeita Kominternilta että saattoi välittää vastavuoroista tietoa. Hän toimi myös SKP:n Tukholman toimitsijana toimittaen vaikeissa oloissa lehtiä Suomeen Yrjö Enteen kanssa. Tukholmassa häntä seurasi Arvo Poika Tuominen, joka Stalinin hirmuhallintoa läheltä nähneenä ilmoitti heti talvisodan sytyttyä siirtyneensä pois Kominternista jatkaakseen toimintaansa sosialidemokraattina.

SKP ei saanut kiellettynä ja vainottuna puolueena Suomessa kovin merkittävää jäsenmäärää. Joukkojärjestöissä kuten etenkin ammatillisessa SAJ:ssa puolueen näkemyksillä oli vastakaikua. Hyvösen mukaan SKP:n ongelmana pidettiin ristivetoa aiheuttavaa tiedonkulun heikkoutta ulkomailla toimivan johdon ja Suomessa toimivien aktiivien välillä. Ongelman vuoksi puolueen johto jaettiin Suomessa toimivaan politbyroohon ja Kominterniin yhteyttä pitävään ulkomaanbyroohon.

On tässä yhteydessä paikallaan mainita, että syitä Suomen sisällissodan lopputulokseen analysoitiin kommunistipuolueen piirissä tarkasti. Yleisesti katsottiin, että olisi tarvittu vallankumouksellinen ja luokkatietoinen puolue, mitä vanha sosdempuolue ei ollut. Venäjällähän vallankumousta pidettiin onnistuneena suuri Leninin johtamien bolševikkien suvereniteetin ansiosta ainoana selkeästi sotaa vastustavana luokkapuolueena.

Sodanaikainen toiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hyvönen selvisi yhtenä harvoista SKP:n toimihenkilöistä läpi Stalinin vainoista. Hänet kuitenkin syrjäytettiin tammikuussa 1939 virastaan Kominternissa ja erotettiin kesäkuussa Neuvostoliiton kommunistisesta puolueesta (NKP) Lenin-koulun oppilaan Ahti Liedeksen (Willy Bergman) kanneltua NKP:n keskuskomitealle Hyvösen yksityiselämässään tekemistä rikkomuksista. Hyvönen oli muun muassa käyttänyt prostituoitujen palveluja puolueen varoilla ja hänellä katsottiin olleen sopimattoman paljon irtosuhteita. Raskauttavaksi katsottiin myös se, ettei hän ollut opetellut Neuvostoliitossa asuessaan venäjän kieltä eikä tunnistanut ajoissa esimiehiään kuten Jukka Lehtosaarta pettureiksi ja kansanvihollisiksi. Rangaistuksena Hyvönen passitettiin työläiseksi kuulalaakeritehtaaseen. Talvisodan sytyttyä hänet kutsuttiin propagandatyöhön, mutta hän ei saanut koskaan NKP:n jäsenyyttä takaisin.[4]

Arvo Tuomisen mukaan Hyvönen yhdessä Inkeri Lehtisen ja Armas Äikiän kanssa onnistui syyttämään eräitä tovereitaan kuten Hannes Mäkistä ja Jukka Lehtosaarta trotskilaisuudesta, mikä Stalinin ajan Neuvostoliitossa oli kuolemantuomion väärti.

Jatkosodan aikana Hyvönen oli piiritetyssä Leningradissa, ensin tekemässä suomalaisille suunnattua propagandaa ja myöhemmin puna-armeijan poliittisen hallinnon tehtävissä.[5]

Sodan jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rauhansopimus antoi SKP:lle kokonaan toisenlaiset toimintamahdollisuudet Antti Hyvönen siirtyi eräiden muiden suomalaisten kommunistien mukana Suomeen. Hänestä tuli Sirola-opiston vararehtori sekä työväenliikkeen historian ja sosialismin teorian opettaja marxismi-leninismin hengessä. Hän lukeutui varsin pian SKP:n saarislaiseen enemmistösiipeen ja piti Terijoen hallitustakin virheenä. Hyvösen tietynlainen motto oli, että tosiasiat ja virheet on tunnustettava, vaikka pitäisi luopua aiemmin omaksutuista asenteista. Hyvönen siirrettiin 1963 vasten tahtoaan eläkkeelle SKP:n tehtävistä minkä jälkeen hän kirjoitti kirjoja puolueen varhaisesta historiasta[6].

Suomen kansalaisuuden Antti Hyvönen sai takaisin 1970-luvulla. Antti Hyvösellä on tiettävästi kolme poikaa: pienenä adoptoitu, sittemmin kansantaloustieteilijä Matti Peltonen, Metallityöväen liiton toimitsija Paavo Hyvönen sekä salanimen aikaan tunnustettu Visa Linko. SKDL:n kansanedustaja Anna-Liisa Hyvönen oli Antti Hyvösen miniä[6].

Julkaisut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • SKP:n 15-vuotishistoriikki 1933
  • Suomen vanhan työväenpuolueen historia, Kansankulttuuri
  • SKP 1918 - 1914, Kansankulttuuri
  • SKP maanalaisuuden tiellä, Kansankulttuuri
  • Suurten tapahtumien vuodet
  • Kokemuksia maanalaisuuden tieltä, 1973, Kansankulttuuri, ISBN 951-615-052-7 ISBN 951-615-053-5

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Arkistoyksikkö: 1986a, dok.3 Hyvönen Antti Mikael Kansallisarkisto. Viitattu 16.2.2017.
  2. 1 Ote Tampereen kaupungin Raastuvanoikeuden ensimmäisen osaston pöytäkirjasta. (sitaatti Oulun kaup. kunnan siviilireksisterin henkilöluettelosta sivu N:o 49,202/23,8/24) Tampere: julkaisematon, 15.11.1927.
  3. Antti Hyvösen omaiset: Kuolleita. Kansan Uutiset, 26.11.1988, s. Uutisliite 2. Kansan Uutiset.
  4. Kimmo Rentola: Kenen joukoissa seisot: Suomalainen kommunismi ja sota 1937–1945, s. 41, 51, 65–66. WSOY 1994.
  5. Rentola 1994, s. 352, 453.
  6. a b Veli-Pekka Leppänen: Kivääri vai äänestyslippu? Suomen kommunistisen puolueen hajaannus 1964–1970, s. 150. Edita, Helsinki 1999.