Lauri Letonmäki

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Lauri Letonmäki

Lauri Aukusti Letonmäki (aiemmin Helin, 22. joulukuuta 1886 Tampere20. marraskuuta 1935 Neuvostoliitto) oli toimittaja ja Suomen kansanvaltuuskunnan oikeusasiainvaltuutettu, joka pakeni sisällissodan jälkeen Venäjälle.[1][2]

Letonmäen vanhemmat olivat höyrylaivan kapteeni Matti Helin ja Kristina Matilda Dahlberg. Päästyään ylioppilaaksi 1903 Tampereen Reaalilyseosta Letonmäki toimi Tampereella Kansan Lehden toimittajana ja vuoteen 1918 Työläisnuoriso-lehden avustajana. Hän oli myös Rajavahdin vastaavana toimittajana Sortavalassa 1911–1912. Hänet tuomittiin vankeuteen majesteettirikoksesta 1912. Sisällissodan aikana Letonmäki toimi Suomen kansanvaltuuskunnan oikeusasiainvaltuutettuna ja huoltoasiain päällikkönä sekä toimeenpanevana sihteerinä, ja hän oli lisäksi Työväen järjestyskaartin yleisesikunnan jäsen.[1]

Sisällissodan loppuvaiheessa Letonmäki pakeni Venäjälle. Hän oli mukana maanalaisessa puoluetyössä Suomessa ja Ruotsissa 1919–1920 sekä toimi Sosialistisen aikakauslehden avustajana Suomessa ja Viesti-lehden toimitusneuvoston jäsenenä Ruotsissa. 1920-luvulla Letonmäki opetti SKP:n poliittisilla kursseilla Pietarissa 1920–1921 ja Lännen vähemmistökansallisuuksien yliopistossa 1922–1923. Myöhemmin hän toimi Kominternin Länsi-Euroopan propagandasihteeristön Suomen osaston hoitajana 1924, Punainen Karjala -lehden päätoimittajana 1927–1931 ja työskenteli kustannusliike Kirjassa poliittisen kirjallisuuden osaston toimittajana 1931–1935, jolloin hän suomensi kirjallisuutta ja toimitti yhdessä Kullervo Mannerin kanssa Lenin koottujen teosten suomennosta[3]. Letonmäki joutui epäsuosioon 1935, ja hänet erotettiin NKP:stä syytettynä yhteyksistä nationalisteihin.[2] Letonmäki teki tämän jälkeen itsemurhan 20. marraskuuta 1935.[4]

Letonmäki oli SDP:n kansanedustajana 1914–1917 Vaasan läänin itäisestä vaalipiiristä.[2] Ennen sisällissotaa Letonmäki oli sos.dem. puoluetoimikunnan jäsen, ja Venäjälle siirryttyään hän kuului jäsenenä Suomen työväen toimeenpanevaan komiteaan ja SKP:n keskuskomiteaan. Letonmäki oli naimisissa vuodesta 1910 kansanedustaja Maria Alina Kurkelan kanssa.[1]

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Ohjelmarunoja: omia ja suomennoksia 1. Tampereen työväen sanomalehti 1914
  • Ohjelmarunoja: omia ja suomennoksia 2. Tampereen työväen sanomalehti 1918
  • Valkoinen sosialidemokratia – punainen kommunismi. 1918
  • Piirteitä Suomen ja Karjalan historiasta, Moskva: Centralnoe izdatelstvo narodov S.S.S.R., 1925
  • Karjalan historia, Leningrad: Kirja, 1931
  • O. W. Kuusinen, L. Letonmäki, K. Manner, Suomen vallankumous 1918. Helsinki: Marxilais-Leniniläiset ryhmät, 1973

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Patrikainen, Seppo - Joensuu, Miikka. Se olkoon vapauden työ. SDP:n Keski-Suomen piiri 1906-2006. ISBN 978-952-92-2586-6. Jyväskylä 2007. (s. 432)
  2. a b c Lauri Letonmäki Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
  3. Lackman 2017, s. 189
  4. KASNTn NKVDn vuosina 1937 - 1938 rankaisemien Suomen Eduskunnan entisten jäsenten luettelo Valtioelinten virallinen palvelin. 2.12.1998. Petroskoi: Karjalan tasavalta. Viitattu 13.1.2009.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]