Aino Forsten

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Aino Forsten
Aino Forsten.jpg
Kansanedustaja
4.4.1917–16.5.1918
Ryhmä/puolue SDP
Vaalipiiri Turun läänin pohjoinen
Henkilötiedot
Syntynyt 2. huhtikuuta 1885
Maaria
Kuollut 27. marraskuuta 1937 (52 vuotta)
Petroskoi
Ammatti opettaja, kansanvalistaja
Puoliso Verner Forsten (1909–)

Aina ”Aino” Aleksandra Forsten (o.s. Rainio, 2. huhtikuuta 1885 Maaria27. marraskuuta 1937 Petroskoi[1]) oli suomalainen kansanvalistaja ja opettaja, joka toimi SDP:n kansanedustajana vuosina 1917–1918. Suomen sisällissodan jälkeen hän pakeni Neuvosto-Venäjälle, jossa hänet teloitettiin Stalinin vainojen yhteydessä vuonna 1937. Suomessa hänet tunnettiin erityisesti toiminnastaan vähävaraisten naisten ja lasten hyväksi.

Varhaiset vuodet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maariassa syntyneen Forstenin vanhemmat olivat itsellinen Reinhold Rainio ja Augusta Serafia Liisantytär.[1] Kansakoulun käytyään hän liittyi sosialidemokraattiseen puolueeseen Turussa vuonna 1904 ja muutti pari vuotta myöhemmin Poriin, missä Forstenin veli Jussi Rainio oli Sosialidemokraatti-lehden toimittajana. Hän työskenteli kaupungissa aluksi myyjänä ja myöhemmin SDP:n puhujana sekä vuodesta 1909 lähtien puolueen nuorisojärjestön sihteerinä. Lisäksi hän oli Porin sosialidemokraattisen paikallisyhdistyksen johtokunnan jäsen 1907–1918.[2] Porissa Aino myös tutustui puoluetoiminnassa mukana olleeseen postinkantajaan Kaarlo Verner Forsteniin, ja pariskunta solmi avioliiton vuonna 1909.[3]

Porissa Forsten toimi aktiivisesti SDP:n paikallisosaston naisjaostossa. Hän oli erityisen kiinnostunut työläisnaisten ja heidän lapsiensa aseman parantamisesta. Forsten kuului muun muassa yhdistyksen kesäsiirtolatoimikuntaan, joka järjesti heille lomanviettomahdollisuuksia, virkistäytymistä ja valistusta. Hän oli myös mukana valtakunnallisen Työläisnaisten liiton toiminnassa.[3] Eduskuntaan Forsten valittiin vuoden 1917 vaaleissa.[1]

Sisällissodan aika ja vuodet Neuvostoliitossa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen sisällissodan aikana Forsten valittiin punaisen Suomen parlamentaarisen elimen Työväen pääneuvoston jäseneksi. Hänen puolisonsa Verner Forsten puolestaan oli Porin punakaartin johtohahmoja.[2] Sodan jälkeen he pakenivat Neuvosto-Venäjälle, jossa pariskunta heinäkuussa 1918 asettui Pietariin.[4]

Forsten työskenteli aluksi Moskovassa perustetun SKP:n keskuskomitean kirjanpitäjänä. Kesällä 1920 Forsten sai puolisonsa kanssa työmääräyksen Neuvosto-Karjalaan, jossa hän toimi vuoteen 1923 saakka Petroskoin kansanvalistusosastossa, 1923–1930 Uhtuan piirin kulutusosuuskunnan johtajana sekä 1930–1936 Petroskoin suomalaisen tyttökoulun johtajana. Forstenin viimeiseksi työpaikaksi jäi valistusministeriön tilastotietojen käsittelijän tehtävä. Verner Forsten puolestaan toimi muun muassa Neuvosto-Karjalan talousministerin sijaisena sekä Uhtuan piiritoimikunnan puheenjohtajana.[4]

Aino ja Verner Forsten vangittiin heinäkuussa 1937 syytettynä vastavallankumouksellisesta kansalliskiihkoisesta toiminnasta. Verner tuomittiin kahdeksaksi vuodeksi työleirille Siperiaan, mutta Aino sai marraskuun lopulla kuolemantuomion ja hänet teloitettiin välittömästi. Pariskunta rehabilitoitiin Stalinin kuoleman jälkeen heinäkuussa 1955.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Aino Forsten Suomen kansanedustajat. Eduskunta. Viitattu 24.9.2007.
  2. a b Lintunen, Tiina: Punaisten naisten tiet: Valtiorikosoikeuteen vuonna 1918 joutuneiden Porin seudun naisten toiminta sota-aikana, tuomiot ja myöhemmät elämänvaiheet, s. 213–214. Turku: Turun yliopiston Politiikan tutkimuksen laitos, 2015. ISBN 978-951-29622-8-0. Teoksen verkkoversio.
  3. a b Naisia Porissa: Kahden valtakunnan vihollinen Satakunnan Museo. Viitattu 24.11.2013.
  4. a b c KASNTn NKVDn vuosina 1937 - 1938 rankaisemien Suomen Eduskunnan entisten jäsenten luettelo Karjalan tasavallan virallinen internet-portaali. Viitattu 24.9.2007.