Valfrid Perttilä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Valfrid Perttilä
Valfrid Perttilä Ruotsissa vuonna 1918.
Valfrid Perttilä Ruotsissa vuonna 1918.
Kansanedustaja
22.5.1907–31.5.1909, 1.3.1910–1.2.1914, 4.4.1917–31.10.1917
Ryhmä/puolue SDP
Vaalipiiri Uusimaa, Hämeen eteläinen
Henkilötiedot
Syntynyt23. syyskuuta 1878
Isokyrö
Kuollut17. elokuuta 1953 (74 vuotta)
Kontupohja
Ammatti ammattiyhdistystoimitsija

Matti Valfrid Perttilä (23. syyskuuta 1878 Isokyrö17. elokuuta 1953 Kontupohja) oli suomalainen poliitikko, joka toimi SDP:n kansanedustajana vuosina 1907–1914 ja 1917. Sisällissodan aikana Perttilä toimi työväen pääneuvoston puheenjohtajana ja pakeni sodan loppuvaiheessa Neuvosto-Venäjälle.[1]

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Isokyrössä syntynyt Perttilä muutti Helsinkiin tehdastyöläiseksi vuonna 1893 ja liittyi sosialidemokraattiseen puolueeseen 1899. Vuosisadan vaihteessa hän oli merimiehenä ja työskenteli kirvesmiehenä. Suurlakon aikana Perttilä oli Helsingin suurlakkokomitean jäsen ja toimi vuodesta 1906 lähtien SDP:n Uudenmaan piirisihteerinä. Perttilä valittiin kansanedustajaksi vuoden 1907 eduskuntavaaleissa.[1][2] Vuosina 1910–1911 hän toimi myös Helsingin Työväenyhdistyksen puheenjohtajana.[3] Myöhemmin Lahdessa asunut Perttilä oli vuonna 1916 perustamassa Merimies-Unionin edeltäjää Helsingin merimiesten ja lämmittäjäin ammattiosastoa ja lisäksi hän oli muun muassa Suomen Kuljetustyöntekijäin liiton sihteerinä.lähde?

Sisällissodan käynnistyttyä Perttilä toimi kansanvaltuuskunnan huolto-osastossa jaostopäällikkönä ja hänet valittiin myös työväen pääneuvoston puheenjohtajaksi. Sodan loppuvaiheessa Perttilä pakeni Neuvosto-Venäjälle, jossa hän elokuussa 1918 osallistui SKP:n perustavaan kokoukseen.[1][2] Joulukuussa Perttilä siirtyi poliittisena pakolaisena Ruotsiin.[4] Lehtitietojen mukaan hän oli Tukholmassa SKP:n Venäjällä toimineen johdon edustajana yhdessä Hanna Karhisen kanssa.[5]

Perttilä palasi Neuvosto-Venäjälle 1920 työskennellen aluksi NKP:n Suomen osastossa Moskovassa. Vuonna 1922 Perttilä muutti Leningradiin, jossa hän työskenteli Kustannusliike Kirjassa sekä Vapaus-sanomalehdessä. Perttilän puoliso teloitettiin Stalinin vainoissa, jonka jälkeen hänet siirrettiin 1938 Neuvosto-Karjalaan. Perttilä vietti eläkevuotensa Kontupohjassa, jossa hän kuoli vuonna 1953.[2] Suomessa hänet julistettiin kuolleeksi vuonna 1969.[1]

Perhe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valfrid Perttilän vanhemmat olivat Matti Jaakonpoika Perttilä (1848–1937) ja Sanna Antintytär Ahlberg (s. 1855).[6] Kansanedustaja Emil Perttilä oli hänen velipuolensa.[6]

Perttilän puoliso oli Jokioisessa syntynyt Augusta Påhlsson (1887–1937), joka toimi aktiivisesti työväenliikkeessä ja oli sisällissodan jälkeen vangittuna. Hänet teloitettiin Stalinin vainojen yhteydessä vakoilusta syytettynä. Pariskunnalla oli kolme lasta, joista Yrjö Mauno Perttilä (1910–1938) valmistui Frunzen sotilasakatemiasta 1933 ja palveli Itämeren laivastossa vartiolaivan varakapteenina. Hänet teloitettiin myös vakoilusta syytettynä.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Valfrid Perttilä. Suomen kansanedustajat. Eduskunta. Viitattu 5.6.2007.
  2. a b c d Perttilä-Bernhardt, Inga: Семьи Перттиля и Пинталь (arkistoitu sivu) Возвращённые имена. Venäjän kansalliskirjasto. Viitattu 25.11.2021. (venäjäksi)
  3. Helsingin suurlakkokomitea 30.10–6.11.1905 Helsingin kaupunginmuseo. Finna. Viitattu 25.11.2021.
  4. Hakusana: ”Perttilä” Ansökan om uppehållsbok 1918-1924. Tukholman kaupunginarkisto. Viitattu 25.11.2021. (ruotsiksi)
  5. Punaistemme painotuotteet. Karjala, 10.9.1919, s. 3–4. Kansalliskirjasto Viitattu 25.11.2021.
  6. a b Matti Valfrid Perttilä 16.1.2021. Geni. Viitattu 25.11.2021.