Siirry sisältöön

Vilho Lehokas

Wikipediasta
Vilho Lehokas
Kansanedustaja
4.4.1917–30.4.1918
Ryhmä/puolue SDP
Vaalipiiri Viipurin läänin itäinen
Henkilötiedot
Syntynyt24. huhtikuuta 1876
Messukylä
Kuolluttoukokuu 1918 (42 vuotta)
Viipuri
Ammatti luennoitsija

Wilhelm (Vilho) Bernhard Lehokas (vuoteen 1906 Löfqvist, 24. huhtikuuta 1876 Messukylä – toukokuu 1918 Viipuri) oli suomalainen poliitikko, joka toimi SDP:n kansanedustajana vuosina 1917–1918.[1] Lehokas oli vanhan työväenliikkeen merkittävimpiä agitaattoreita, joka työskenteli yli kymmenen vuoden ajan kiertävänä luennoitsijana. Sisällissodan aikana hän työskenteli kansanvaltuuskunnan hallinnossa ja joutui sodan jälkeen valkoisten teloittamaksi Viipurin vankileirillä.[2] Lehokas oli yksi viidestä sisällissodan aikana teloitetusta istuvasta sosialidemokraattien kansanedustajasta.[3]

Elämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nuoruus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vilho Lehokaksen vanhemmat olivat Sahalahdelta kotoisin ollut Tampereen pellavatehtaan työmies Henrik Löfqvist (s. 1848) ja Messukylän Takahuhdissa syntynyt Finlaysonin työläinen Anna Kaisa Louttu (myöh. Lindgren, s. 1840). Hän työskenteli nuoruudessaan Tampereella muun muassa tehdastyöläisenä ja verhoilijana.[1]

Agitaattorina

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lehokas oli jo vuosisadan vaihteessa Tampereen työväenyhdistyksen jäsen. Muutettuaan Helsinkiin 1902 hän toimi muun muassa Helsingin työväenyhdistykseen varapuheenjohtajana.[4] Talvella 1903 Lehokas osallistui Turussa pidetylle SDP:n ensimmäiselle agitaatiokurssille. Seuraavana kesänä hän oli yksi neljästä kurssilaisesta, jotka kiersivät puhumassa eri puolilla maata.[5] Forssan kokouksen jälkeen Lehokas palkattiin SDP:n puoluehallinnon ensimmäiseksi yleispuhujaksi.[6] Hänestä tuli August Vatasen ohella työväenliikkeen tunnetuimpia agitaattoreita. Lehokas oli ahkera puhuja; esimerkiksi suurlakon ja Oulun puoluekokouksen välissä hän piti vajaan vuodena aikana yli 100 esitelmää.[7] Etelä-Pohjanmaalla Lehokas niitti mainetta osallistumalla vaaliväittelyihin, joissa vastapuolella oli Santeri Alkion, Mikko Luopajärven ja Akseli Rauanheimon kaltasia poliitikkoja.[8][9]

Entisen sosialidemokraatin Josua Järvisen mukaan Lehokkaan puheiden pääasiallinen sisältö oli jumalanpilkka, uskonnonvastaisuus ja materialismi.[10][11] Hänen kerrottiin kutsuneen sosialidemokratiaa ”köyhän uskonnoksi, joka ei petä.” [12] Lehokas joutui myös viranomaisten hampaisiin. Keväällä 1904 hänet pidätettiin Talikkalassa pidetyn puheen seurauksena kymmeneksi päiväksi.[5] Elokuusta 1908 lähtien Lehokas toimi puhujan tehtäviensä ohessa puoluesihteerin sijaisena eduskunnan istuntokauden ajan.[13] Keväällä 1909 Lehokas ja Matti Paasivuori nimitettiin puoluetoimikunnan puheenjohtajiksi rahastonhoitaja Emil Perttilän kavallusjutun synnyttämän kriisin myötä.[14] Hän toimi myös puhetaidon opettajana Sosialidemokraattisessa puolueopistossa.[6] Lehokas jatkoi puoluehallinnon palkkalistoilla vuoteen 1913, jolloin luennointi siirrettiin piirijärjestöjen vastuulle.[15]

Sisllissota ja kuolema

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lahokas valittiin kansanedustajaksi vuonna 1916 ja hän uusi paikkansa syksyn 1917 vaaleissa.[1] Sisällissodan alettua Lehokas nimitettiin kansanvaltuuskunnan kanslian toimitsijaksi ja myöhemmin helmikuussa työasiain osaston sosiaaliasiain valvojaksi.[16] Kunnallishallinnossa hän oli Helsingin työväenjärjestöjen eduskunnan valitseman kaupunginvaltuuston sekä kansliatoimikunnan jäsen.[17][18] Kansanvaltuuskunnan siirryttyä Viipuriin Lehokas toimi sodan viime viikkoina puhujana kaupungin ympäristössä.[19] Viipurin taistelun jälkeen hän ilmoittautui poliisilaitokselle kuulusteltavaksi. Emil Saarisen mukaan kaupungin komendantti K. N. Rantakari vapautti Lehokkaan luvaten taata hänen turvallisuutensa. Lehokas joutui kuitenkin uudelleen valkoisten pidättämäksi ja hänet ammuttiin kaksi päivää myöhemmin.[20][21] Toisten lähteiden mukaan Lehokas olisi haettu poliisivankilasta ilman Rantakarin lupaa ja teloitettu pikaoikeudenkäynnin päätteeksi.[22] Lehokas löytyy myös Viipurin vankileirin pastorin kanslian ”Kuolleitten kirjasta”, joka sisältää 381 kaupungin valtauksen jälkeen kenttätuomion nojalla teloitetun punaisen nimet.[23]

Helsingin Sanomissa oli 15. kesäkuuta kuolinilmoitus, jossa Lehokkaan mainitaan kuolleen Viipurissa toukokuun puolivälissä.[24] Kuolinilmoituksen julkaisun jälkeen sanomalehdet uutisoivat hänen kuolleen ”tuntemattomalla tavalla.” [25] Teloitetut, vangitut tai maanpakoon lähteneet sosialidemokraattien kansanedustajat merkittiin kuukausien ajan tynkäeduskunnan pöytäkirjoihin poissaoleviksi.[26][27] Viimein joulukuussa eduskunta totesi Lehokkaan kuolleen ja nimitti hänen tilalleen varaedustajaksi Heikki Väisäsen.[28]

Perhe

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vilho Lehokkaan puoliso oli Vesilahdella syntynyt Ida Maria Salminen (1885-1959), jonka kanssa hän avioitui vuonna 1907.[1] Perheessä oli kaksi lasta.[24]

Teokset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Alkuohjeita puheiden valmistamisessa ja esittämisessä. Viipuri: Viipurin työväen sanomalehti- ja kirjapaino-osuuskunta, 1914.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d Vilho Lehokas Suomen kansanedustajat. Eduskunta. Viitattu 6.9.2007.
  2. ↑ Lehokas, Wilhelm Bernhard Sotasurmasampo 1914–1922. 2019. Kansallisarkisto. Viitattu 30.7.2024.
  3. ↑ Krekola, Joni: Kansanedustajien sisällissota ja sen seuraukset 6.4.2018. Parlamenttikirjasto. Viitattu 30.7.2024.
  4. ↑ Työväen piiristä. Uusi Suometar, 18.1.1902, nro 14, s. 4. Kansalliskirjasto. Viitattu 30.7.2024.
  5. ↑ a b Lehokas, Vilho: ”Puhuttu sana 10 vuoden ajalla”, Kymmenen vuotta : Suomen Työväenpuolueen muistoja ja ennätyksiä, s. 80–92. Helsinki: Työväen Sanomalehti, 1909. Marxists Internet Arhive (PDF).
  6. ↑ a b Tuomisto, Tero: Työväkeä, Sivistystä, Liikettä : satavuotias Työväen Sivistysliitto. Osa 1, s. 35, 42. Helsinki: Into; Työväen Sivistysliitto, 2022. ISBN 978-952-39307-6-6 Teoksen verkkoversio (PDF).
  7. ↑ Soikkanen, Hannu: Sosialismin tulo Suomeen : ensimmäisiin yksikamarisen eduskunnan vaaleihin asti, s. 336. Porvoo; Helsinki: WSOY, 1961.
  8. ↑ ”Veräjän Mikko” [Heikki Hyppönen]: Veräjältä. Vaasa, 18.3.1937, nro 75, s. 4. Kansalliskirjasto. Viitattu 30.7.2024.
  9. ↑ Kun ennen vanhaan vaalitilaisuuksissa väiteltiin... Vaasa, 6.5.1933, nro 103, s. 7. Kansalliskirjasto. Viitattu 30.7.2024.
  10. ↑ Järvinen, Josua: Sosialistit hävittämässä kansamme uskontoa, siveellisiä käsitteitä ja laillista yhteiskuntajärjestystä. Satakunnan Kansa, 2.8.1918, nro 117, s. 1. Kansalliskirjasto. Viitattu 30.7.2024.
  11. ↑ Järvinen, Josua: Sosialidemokraatit Jumalaa pilkkaamassa ja uskontoa hävittämässä. Aamulehti, 22.9.1918, nro 166, s. 8–9. Kansalliskirjasto. Viitattu 30.7.2024.
  12. ↑ ”Iisakki”: Katsaus maailman menoon. Ilkka, 17.4.1920, nro 87, s. 2. Kansalliskirjasto. Viitattu 30.7.2024.
  13. ↑ Sos. dem. puolueen puoluesihteerin. Työmies, 15.8.1908, nro 186, s. 5. Kansalliskirjasto. Viitattu 30.7.2024.
  14. ↑ Paavolainen, Jaakko: Nuori Tanner : menestyvä sosialisti. Elämäkerta vuoteen 1911, s. 244–245. (Väinö Tannerin elämäkerta 1) Helsinki: Tammi, 1977. ISBN 951-30325-8-2
  15. ↑ ”– a a –” [Heikki Laakso]: Puolueemme valistustyö. Kansan Lehti, 9.12.1929, nro 285, s. 2. Kansalliskirjasto. Viitattu 30.7.2024.
  16. ↑ Rinta-Tassi, Osmo: Kansanvaltuuskunta punaisen Suomen hallituksena, s. 163–164, 231–233. (Punaisen Suomen historia 1918) Helsinki: Valtion painatuskeskus; Opetusministeriö, 1986. ISBN 951-86007-9-1
  17. ↑ Esityslista | N:o 1 : Helsingin Työväenjärjestöjen Eduskunnan ilmoitus Kaupunginvaltuuston asettamisesta 2.4.1918. Suomen historian dokumentteja. Viitattu 30.7.2014.
  18. ↑ Kunnalliset asiat Helsingissä punaisten käsissä. Uusi Suometar, 5.5.1918, nro 49, s. 10. Kansalliskirjasto. Viitattu 30.7.2024.
  19. ↑ Huomattavia puhetilaisuuksia. Suomen Kansanvaltuuskunnan Tiedonantaja, 19.4.1918, nro 63, s. 1. Kansalliskirjasto. Viitattu 30.7.2024.
  20. ↑ Valkoisen terrorin puolustelu. Suomen Sosialidemokraatti, 8.4.1919, nro 81, s. 2. Kansalliskirjasto. Viitattu 30.7.2024.
  21. ↑ ”Amalia L.” [Emil Saarinen]: Puolueemme ensimmäinen agitaattori. Kansan Lehti, 20.7.1929, nro 165, s. 4. Kansalliskirjasto. Viitattu 30.7.2024.
  22. ↑ ”Ä. Jyrkkä”: Kun hurskastellaan,. Työväenjärjestöjen Tiedonantaja, 11.8.1926, nro 148, s. 3. Kansalliskirjasto. Viitattu 30.7.2024.
  23. ↑ ”A. M. R.”: Viisitoistavuotismuisto. Suomen Sosialidemokraatti, 30.4.1933, nro 116, s. 10. Kansalliskirjasto. Viitattu 30.7.2024.
  24. ↑ a b Vilho Lehokkaan kuolinilmoitus. Helsingin Sanomat, 15.6.1918, nro 84, s. 2. Kansalliskirjasto. Viitattu 30.7.2024.
  25. ↑ Kuolleita kansanedustajia. Helsingin Sanomat, 30.6.1918, nro 98, s. 6. Kansalliskirjasto. Viitattu 30.7.2024.
  26. ↑ ”Humu-Pietari” [Matti Turkia]: Muistelmia kahdeksan vuoden takaa. Suomen Sosialidemokraatti, 20.7.1926, nro 163, s. 3. Kansalliskirjasto. Viitattu 30.7.2024.
  27. ↑ ”K. Brown-Wolf”: Muutama muistelma tynkäeduskunnan tyngistyneistä kuninkaallisista kokouksista. Kurikka, 1923, nro 40–41, s. 5–8. Kansalliskirjasto. Viitattu 30.7.2024.
  28. ↑ Jäännös-eduskunta. Savon Kansa, 14.12.1918, nro 2. näytenumero, s. 2. Kansalliskirjasto. Viitattu 30.7.2024.
Sosialidemokraattien kansanedustajat
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Vilho_Lehokas&oldid=22883677”