Abraham Harjula
| Abraham Harjula | |
|---|---|
| Kansanedustaja | |
|
1.11.1917–16.5.1918
|
|
| Ryhmä/puolue | SDP |
| Vaalipiiri | Vaasan eteläinen |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 18. joulukuuta 1880 Laukaa |
| Kuollut | 7. syyskuuta 1961 (80 vuotta) Vaasa |
| Ammatti | työmies, ay-toimitsija |
Abraham (Aapo) Harjula (18. joulukuuta 1880 Laukaa – 7. syyskuuta 1961 Vaasa) oli suomalainen poliitikko, joka toimi SDP:n kansanedustajana vuosina 1917–1918.[1] Ennen sisällissotaa Harjula edusti puolueen oikeistosiipeä ja vastusti aseelliseen kapinaan ryhtymistä viimeiseen saakka.[2] Sodan käynnistyttyä Harjula ei osallistunut punaisten toimintaan, mutta sai siitä huolimatta 10 vuoden vankeusrangaistuksen, josta hänet armahdettiin 1921.[3] Tuomionsa jälkeen Harjula teki pitkän uran edistysmielisessä osuustoimintaliikkeessä ja oli 1920-luvulla mukana myös kommunistisen SSTP:n toiminnassa.
Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Varhaiset vuodet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Laukaan Moisionkylässä syntyneen Harjulan vanhemmat olivat itsellinen Matti Harjula (1840–1885) ja Amanda Juhontytär (1853–1915).[1] Isän kuoltua hän työskenteli kahdeksanvuotiaasta lähtien renkinä kotipitäjässään sekä Rautalammilla. Vuonna 1898 Harjula muutti Vaasaan, jossa hän työskenteli muun muassa Vaasan puuvillatehtaalla ja liittyi Vaasan työväenyhdistykseen.[4] Lokakuussa 1902 Harjula oli mukana veneonnettomuudessa, jossa hänen veljensä Matti (s. 1876) hukkui Mansikkasaaren edustalla.[5] Onnettomuuden jälkeen Harjula lähti kaivosmieheksi Yhdysvaltoihin.[4]
Palattuaan Suomeen keväällä 1905 Harjula sai jälleen työpaikan Vaasan puuvillatehtaalta. Suurlakon aikana hän kuului Vaasan suurlakkokomiteaan ja oli 1907 perustamassa Palosaaren Yleistä Osuuskauppaa. Vuonna 1915 Harjula vaihtoi työpaikkaa Vaasan konepajalle ja vuotta myöhemmin hän aloitti Suomen Metallityöntekijäin Liiton kiertävänä luennoitsijana. Helmikuun vallankumouksen jälkeen Harjula työskenteli keväästä 1917 lähtien Vaasan poliisilaitoksella, kunnes siirtyi kesällä Vaasan Työväen Osuuskaupan palvelukseen. Samana syksynä Harjula valittiin SDP:n puolueneuvoston jäseneksi ja lokakuun eduskuntavaaleissa hänestä tuli myös kansanedustaja.[4][6]
Sisällissota ja vankeus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tammikuussa 1918 Harjula vastusti eduskunnassa tehtyä esitystä armeijan perustamisesta, koska piti sotalaitosta työväestöä vastaan suunnattuna.[7] Sisällissodan alla Harjula oli puolueneuvostossa viimeiseen saakka aseellista vallankumousta vastaan.[8] Hänen mukaansa aseellinen taistelu oli hyväksyttävää ainoastaan itsepuolustuksena. Sodan käynnistyttyä Harjula jättäytyi pois punaisten toiminnasta ja lähti 31. tammikuuta Helsingistä tarkoituksenaan matkustaa kotiinsa Vaasaan. Harjula pääsi junalla Korkeakosken asemalle, josta hän jatkoi hevoskyydillä Alavukselle, mutta jäi valkoisten vangiksi 3. helmikuuta. Harjula toimitettiin Kokkolan vankileirille, josta hänet huhtikuun lopussa siirrettiin Vaasan lääninvankilaan. Sodan päätyttyä Väinö Tanner jätti eduskunnan puhemiehelle kirjelmän syyttömästi vangituista SDP:n kansanedustajista, jossa Harjulan todettiin pysytelleen ”jyrkästi erossa kapinasta”.[7] Kesäkuussa 1918 Harjula siirrettiin Helsingin lääninvankilassa suoritettujen kuulustelujen jälkeen muiden vangittujen kansanedustajien tavoin Sörnäisten vankilaan odottamaan tuomiotaan.[4]
Lokakuussa 1918 valtiorikosoikeus tuomitsi Harjulan kahdeksaksi vuodeksi kuritushuoneeseen valtiopetoksen valmistelusta. Perusteena käytettiin tammikuun lopussa tehtyä kansanvaltuuskunnan päätöstä, jossa hänet nimettiin punaisten edustajaksi venäläisten suunnittelemalle retkelle, jonka tarkoituksena oli laivata tuhat miestä vapauttamaan Vaasassa vangittuna olleet venäläissotilaat. Valtiorikosoikeus katsoi, että Harjulan Vaasan matkan tarkoituksena oli järjestellä venäläisten maihinnousua. Lisäksi Harjulan syyksi luettiin, että hänet oli helmikuun alussa valittu Työväen pääneuvoston jäseneksi, vaikka Harjula oli tuolloin jo vangittuna Pohjanmaalla. Harjula kiisti tienneensä valinnastaan toteuttamatta jääneelle Vaasan retkelle tai nimittämisestään työväen pääneuvostoon.[7][9] Professori Jukka Kekkosen mukaan syytteitä maanpetoksesta ja valtiopetoksesta perusteltiin myös Harjulan toiminnalla marraskuun 1917 yleislakon aikana, vaikkei hän ollut mukana lakosta päättäneiden Työväen Vallankumouksellisen Keskusneuvoston tai Suomen Ammattijärjestön kokouksissa.[10]
Valtiorikosylioikeudelle jätetyssä valituksessa puolustusasianajaja Väinö Hakkila vaati Harjulan välitöntä vapauttamista, koska hänen mukaansa syyttäjällä ollut mitään todisteita tätä vastaan. Myös Vaasan poliisilaitos ilmoitti, ettei heillä ollut esittää todisteita Harjulan syyllisyydeksi.[7] Tammikuussa 1919 valtiorikosylioikeus kuitenkin kovensi rangaistuksen 10 vuoteen valtiopetoksesta ja valtiopetokseen yllytyksestä.[11] Harjula kärsi tuomiotaan Tammisaaren pakkotyölaitoksessa, josta hän armahduslakien nojalla vapautui joulukuussa 1921.[12]
Vapautumisen jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vapauduttuaan Harjula työskenteli vuoteen 1953 saakka Osuusliike Vaasanseudun myymälänhoitajana ja myymäläntarkastajana.[1] Hän oli myös mukana kommunistisen SSTP:n toiminnassa joutuen pidätyksi suuren kommunistijutun yhteydessä vuonna 1923. Kesäkuussa 1924 Harjula sai Turun hovioikeudelta 4 vuoden ja 5 kuukauden tuomion valtiopetoksen valmistelusta.[13]
Perhe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Harjulan puoliso oli Oulaisista kotoisin ollut Liisa Erika Kurki, jonka kanssa hän avioitui vuonna 1902.[1] Pariskunnalla oli kuusi poikaa.[4]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Rousu, Pekka: Sodan vastustajien valinnat : vertaileva tutkimus neljän pohjalaistaustaisen sosialidemokraatin päätöksestä osallistua vuoden 1918 vallankumoukseen. Pro gradu -tutkielma. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto, 2019. Teoksen verkkoversio (PDF).
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Abraham Harjula Suomen kansanedustajat. Eduskunta. Viitattu 25.9.2008.
- ↑ Rousu 2019, s. 23.
- ↑ Rousu 2019, s. 1, 8.
- ↑ a b c d e Harjula, Abraham – Valtiorikosylioikeuden akti (25096) Valtiorikosylioikeuden aktit. 29.11.1918. Kansallisarkisto. Arkistoitu 6.1.2022. Viitattu 6.1.2022.
- ↑ Tvänne personer drunknade. Wasa-Posten, 26.10.1902, s. 2. Kansalliskirjasto. Viitattu 6.1.2022. (ruotsiksi)
- ↑ Rousu 2019, s. 18–19.
- ↑ a b c d Rousu 2019, s. 79–84.
- ↑ Rousu 2019, s. 61.
- ↑ Rinta-Tassi, Osmo: Kansanvaltuuskunta punaisen Suomen hallituksena, s. 152. Punaisen Suomen historia 1918. Helsinki: Valtion painatuskeskus ; Opetusministeriö, 1986. ISBN 951-86007-9-1.
- ↑ Kekkonen, Jukka: Laillisuuden haaksirikko : rikosoikeudenkäyttö Suomessa vuonna 1918, s. 61. Helsinki: Lakimiesliiton Kustannus, 1991. ISBN 951-64054-7-9.
- ↑ Vangittujen sos.-dem. kansanedustajain tuomiot. Suomen Sosialidemokraatti, 11.1.1919, s. 3. Kansalliskirjasto. Viitattu 6.1.2022.
- ↑ Kotiutuneita. Raivaaja, 2.12.1921, s. 2. Kansalliskirjasto. Viitattu 6.1.2022.
- ↑ Turun hovioikeus antanut päätöksensä Suomen sos. työväenpuoluetta koskevassa suurjutussa. Työväenjärjestöjen Tiedonantaja, 23.6.1924, s. 1. Kansalliskirjasto. Viitattu 6.1.2022.
| ||||||
|
