Eveliina Ala-Kulju (ent. Poikonen, o.s. Ojala; 27. lokakuuta 1867 Lehtimäki – 3. kesäkuuta 1940 Seinäjoki) oli suomalainen oikeistopoliitikko ja kansanedustaja. Ala-Kulju oli yksi uraauurtavasta 19 naisesta, jotka valittiin vuoden 1907 ensimmäiseen eduskuntaan.[1]
Ala-Kulju oli aikanaan Suomen johtavia naisia ja hänen puhujantaitonsa on nostettu esiin. Valtiopäivillä Ala-Kulju tuli tunnetuksi hyvänä puhujana sekä asioihin perusteellisesti syventyvänä naisedustajana. Ala-Kuljun ajamiin asioihin kuuluivat suomalaisuus, raittius, naisen aseman parantaminen, kotikasvatuksen edistäminen sekä kodin pyhyyden vaaliminen.[2]
Ala-Kuljun vanhemmat olivat kotoisin Ylistarosta ja omasivat heränneen kansan elämänkatsomuksen, jotka myös lapset omaksuivat. Eveliina syntyi pahimpien nälkävuosien aikaan. Vuonna 1870 Eveliina muutti vanhempiensa mukana Kuortaneelle, jonne isä Iisakki valittiin kiertokoulunopettajaksi. Eveliinan lapsuudessa henkiset harrastukset, kuten kirjallisuus ja musiikki, olivat korkeassa asemassa. Kuortaneella Eveliina sai jo nuoruudessaan voimakkaan kansallisen ja isänmaallisen herätyksen. Ojalan perheessä vierailivat mm. nuorsuomalaisuuden tuleva johtaja Lauri Kivekäs sekä naissivistyksen uranuurtaja Ottilia Stenbäck.[2]
Ala-Kulju kävi kansakoulun jälkeen kiertokoulunopettajan kurssin, jonka jälkeen hän toimi vuodesta 1885 kiertokoulunopettajana Kuortaneella ja vuonna 1887 hän sai työpaikan Karstulasta. Tämän jälkeen hän toimi talonemäntänä Kuortaneella ja Yhdysvalloissa sekä kaupanhoitajana Kuortaneella. Kotikasvatusyhdistyksen puhujana hän toimi vuosina 1912–1940.[2]
Avioiduttuaan karstulalaisen Juho Poikosen kanssa vuonna 1890, mies lähti Minnesotaan ansaitsemaan talorahoja. Eveliina jäi tyttären kanssa kotiin. Tytär kuitenkin kuoli ja siirtolaisoloissa majaileva mies sairastui ankaraan keuhkotautiin. Vuonna 1893 Eveliina Poikonen matkusti miehensä luo Amerikkaan ja lähetti tämän viimeisillä rahoillaan kotiin jääden itse ansaitsemaan omia matkarahojaan. Juho Poikonen kuoli pian Suomeen päästyään. Toisen lapsen synnyttänyt Eveliina piti ruokalaa kaivotyöläisille sekä perusti työläisille sunnuntaikoulun tehden valistus- ja raittiustyötä siirtolaisten parissa.[1]
Eveliina Poikonen palasi Kuortaneelle 1894 ja avioitui leskeksi joutuneen kunnallismies Aleksanteri Ala-Kuljun kanssa vuonna 1897. Samalla Ala-Kulju tuli emännäksi suurelle maatilalle.[2]
Ala-Kulju osallistui valtiolliseen elämään ja valittiin ensimmäiseen yksikamariseen eduskuntaan Vaasan läänin itäisestä vaalipiiristä Suomalaisen puolueen edustajana vuosiksi 1907–1910. Valtiopäivillä Ala-Kulju tuli tunnetuksi hyvänä puhujana sekä asioihin perusteellisesti syventyvänä naisedustajana. Ala-Kuljun ajamiin asioihin kuuluivat suomalaisuus, raittius, naisen aseman parantaminen, kotikasvatuksen edistäminen sekä kdoin pyhyyden vaaliminen.[2]
Ala-Kulju valittiin uudelleen eduskuntaan Vaasan läänin eteläisestä vaalipiiristä saman puolueen edustajaksi vuosiksi 1914–1918 jatkaen kokoomuksen edustajana 1918–1919. Vuodesta 1907 Ala-Kulju oli Suomalaisen puolueen puoluevaltuuskunnan jäsen sekä vuodesta 1919 pitkän ajan kansallisen kokoomuspuolueen naisvaliokunnan lisäjäsen.[2]
Ala-Kulju julkaisi isänmaallisia kannanottoja ja oli mukana itsenäisyyden valmisteluissa. Vuoden 1918 sodassa Ala-Kulju oli valkoisella puolella ja jatkoi myöhemmin isänmaallista harrastustoimintaa.[2]
Ala-Kulju kuului eduskunnassa maatalous- ja sivistysvaliokuntaan sekä suureen valiokuntaan. Hänen muihin luottamustehtäviinsä kuuluivat Suomalaisen puolueen lisätyn puoluevaltuuskunnan ja SOK:n lastenkotien johtokunnan jäsenyydet sekä kokoomuksen naisvaliokunnan lisäjäsenyys.
Ala-Kulju oli valtiollisen toiminnan ohella jäsenenä siirtolaishuoltoa varten asetetussa valtion komiteassa sekä osuustoimintaliikkeessä. Ala-Kulju toimi mm. Suomen Osuuskauppojen Keskuskunnan orpokotikomiteassa ja myöhemmin SOKn lastenkotien johtokunnassa.[2]
Vuonna 1912 Ala-Kulju aloitti toimintansa Kotikasvatusyhdistyksen puhujana liikkuen ympäri Suomea ja Inkerinmaata. Ala-Kulju korosti hyvän kodin merkitystä, raittiutta ja hyviä harratstuksia onnellisen kodin rakentamisessa. Kotipitäjässään Kuortaneella Ala-Kulju toimi kansakoulun johtokunnassa sekä raittius- ja edistysseuroissa.[2]
Ala-Kuljun vanhemmat olivat lehtimäkeläinen suntio, kanttori ja kiertokoulunopettaja Isak Isakinpoika Ojala ja Susanna Koivisto. Nälkätalvisin perheessä syötiin pettua. Perhe kuului herännäisiin ja Eveliina sai muiden lasten ohella vahvan uskonnollisen kasvatuksen.[1]
Ala-Kulju solmi ensimmäisen avioliittonsa Juho Poikosen (k. 1894) kanssa vuonna 1890 ja toisen liiton Aleksanteri Ala-Kuljun kanssa vuonna 1897. Ala-Kuljun poika Reino Ala-Kulju toimi IKL:n ja kokoomuksen kansanedustajana 1930–1960-luvuilla.
Ala-Kulju sai isänmaallisista ansioistaan II luokan vapauden mitalin sekä Suomen Valkoisen Ruusun ansiomerkin.[2]
- Eveliina Ala-Kulju Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
- Isak Ojala 1839-1911 Kertomus elämäni taisteluista,toimitus ja kommentit Juhani Heiska. 2010 Tampere:Mediapinta
- Ala-Kulju, Reino & toimituskunta: Eteläpohjalaisia elämäkertoja. Etelä-Pohjanmaan maakuntaliitto, 1965.
Suomalaisen puolueen kansanedustajat
Kansallisen kokoomuspuolueen kansanedustajat
Vaasan läänin eteläisen vaalipiirin kansanedustajat
|
|---|
| | Kansainväliset | |
|---|
| | Kansalliset | |
|---|
| | Henkilöt | |
|---|
|
Suomi
