Frans Rapola

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Frans Rapolan hautamuistomerkki.

Frans Oskar (F. O.) Rapola (23. joulukuuta 1862 Sääksmäki20. maaliskuuta 1910 Helsinki) oli oppikoulun lehtori ja suomalaisen puolueen kansanedustaja.

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rapolan vanhemmat olivat ratsutilallinen Juho Kustaa Rapola ja Eufrosyne Lovisa Sirén Sääksmäen Rapolasta. Hän pääsi ylioppilaaksi 1882 ja suoritti filosofian kandidaatin tutkinnon 1886. Rapola oli Helsingin suomalaisen normaalilyseon historian ja suomen kielen kollegana 1887–1891 ja Savonlinnan reaalilyseon lehtorina 1891–1895. Viimeksi Rapola toimi Porin lyseon lehtorina vuosina 1895–1910. Hän julkaisi joukon suosittuja mukailtuja suomennoksia historian oppikirjoista, samoin kuin ainekirjoitusoppaan. Vuonna 1908 ilmestyi Rapolan laatima maakuntakuvaus Häme.

Poliittinen ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Frans Rapola toimi säätyvaltiopäivien pikakirjoittajana vuosina 1885 ja 1891.[1] Hän oli myös innokas raittius- ja kansanvalistusmies, joka kirjoitti muun muassa Kansanvalistusseuran kalenterin. Rapola oli suomalaisen puolueen kansanedustaja vuosina 1907–1910, edustaen Turun läänin pohjoista vaalipiiriä. Rapolan kuoltua kesken vaalikauden, hänen seuraajakseen tuli Hjalmar Nordling eli kirjailija Hj. Nortamo. Frans Rapola on haudattu Poriin Käppärän hautausmaalle.

Perhe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rapola oli naimisissa Maria Josefina Jaeckellin kanssa vuosina 1887–1900. Tämän kuoltua hän meni naimisiin Agda Olga Esperance Enlundin (k. 1949) kanssa. Juristi, lainvalmistelija, korkeimman hallinto-oikeuden jäsen ja eduskunnan oikeusasiamies Marjos Rapola (1900-1969) oli Rapolan poika ensimmäisestä avioliitosta, samoin kuin suomen kielen tutkija, Helsingin yliopiston suomen kielen professori ja akateemikko Martti Rapola (1891–1972). Hänen tyttärensä toisesta avioliitosta oli kustannustoimittaja ja kääntäjä Sirkka Rapola (1905-1997).

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Frans Rapola Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
  • Ilmari Heikinheimo: Suomen elämäkerrasto. Helsinki: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1955. Sivu 610.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kallioniemi, Kaarlo: Pikakirjoitus ja säätyvaltiopäivät, s. 257. Helsinki: Otava, 1946.