Hallstenin vanhemmat olivat rehtori Alexander Gustaf Julius Hallsten ja Sofia Wihelmina Westerman. Hän pääsi ylioppilaaksi 1875 ja valmistui filosofian kandidaatiksi 1880 ja voimistelunopettajaksi 1884. Hallsten toimi matematiikan ja fysiikan opettaja Helsingin, Vaasan ja Hämeenlinnan oppikouluissa vuoteen 1884 saakka, ja sen jälkeen hän oli Helsingin suomalaisen jatko-opiston matematiikan ja fysiikan lehtorina 1884–1921 sekä Helsingin suomalaisen tyttökoulun matematiikan ja fysiikan lehtorina 1887–1918. Hallstenin ura vakuutusalalla alkoi valtion vakuutustarkastajana vuosina 1901–1918. Hän toimi sittemmin sosiaalihallituksen sosiaalivakuutuksen ylitarkastajana 1918–1923, sosiaaliministeriön vakuutusosaston päällikkönä (vakuutusylitarkastajana) 1923–1931 sekä sosiaaliministeriön vakuutusosaston vt. ylitarkastajana 1931–1933. Hallsten sai kanslianeuvoksen arvonimen vuonna 1925. Hallsten jäi eläkkeelle 31. elokuuta 1933 oltuaan kaikkiaan 52 vuotta valtion palveluksessa.[1]
Hallsten oli säätyvaltiopäivillä pappissäädyn jäsenenä vuosina 1899 ja 1900. Myöhemmin hän oli suomalaisen puolueen kansanedustajana vuosina 1908–1910 ja 1911–1917 edustaen Uudenmaan läänin vaalipiiriä. Hän oli eduskunnan työväenasiainvaliokunnan puheenjohtajana 1909 ja valtiovarainvaliokunnan puheenjohtajana 1914. Hallsten oli jäsenenä Kansallis-Osake-Pankin, Hankkijan ja Keskinäisen henkivakuutusyhtiö Suomen hallintoneuvostoissa sekä Pellervo-Seuran, Kauppakorkeakoulun ja Tapaturmavakuutus Oy Kullervon johtokunnissa.
