Viipurin läänin itäistä vaalipiiriä edustanut Repo toimi kansanedustajana neljään otteeseen, toukokuusta 1907 heinäkuuhun 1908, kesäkuusta 1909 tammikuuhun 1911, huhtikuusta lokakuuhun 1917 ja helmikuusta maaliskuuhun 1919. 6. helmikuuta 1919 hän tuli eduskuntaan vuonna 1918 vangitun Jukka Tuomikosken (Sdp) tilalle. Eduskunnan valiokunnista hän vaikutti lakivaliokunnassa, pankkivaliokunnassa, perustuslakivaliokunnassa ja suuressa valiokunnassa. Repo toimi poliittisella urallaan myös muun muassa Parikkalan kunnallispolitiikassa, kunnan kuntakokouksen ja sittemmin kunnanvaltuuston jäsenenä sekä molempien puheenjohtajana, presidentin valitsijamiehenä 1925 sekä Suomalaisen puolueen ja sittemmin Kansallisen Kokoomuksen puoluevaltuutettuna.[1]
Repo oli maanviljelijä, jona hän toimi synnyinkunnassaan Parikkalassa, ja pankinjohtaja. Hän työskenteli Parikkalan Säästöpankin kamreerina vuosina 1918–1923 ja Kansallis-Osake-Pankin Parikkalan konttorin johtajana vuosina 1923–1931. Ennen pankkiuraansa hän työskenteli postinkuljettajana 1890–1906, Parikkalan paloapuyhdistyksen toimitusjohtajana 1908–1917 ja Parikkala-lehden päätoimittajana 1910. Hän toimi myös Parikkalan kirkonisäntänä kahdenkymmenen vuoden ajan, vuosina 1904–1924. Revolle myönnettiin taloustirehtöörin arvonimi vuonna 1919.[1]
Revon vanhemmat olivat jahtivouti Henrik ”Heikki” Repo ja Helena Jääskeläinen. Hänen puolisonsa oli Miina Mykkänen (ent. Kask), jonka kanssa hän avioitui vuonna 1917. Heikki Repo kuoli heinäkuussa 1931, 60-vuotiaana.[1]
