Hj. Nortamo
Frans Hjalmar Nortamo, alun perin Nordling, kirjailijanimeltään Hj. Nortamo (13. kesäkuuta 1860 Rauma – 30. marraskuuta 1931 Pori) oli raumalainen murrekirjailija, professori ja lääkäri. Hänet tunnetaan Rauman murteella kirjoitetuista kertomuksista, "raumalaisista jaarituksista". Hj. Nortamon syntymäpäivä on vakiintunut liputuspäivä Raumalla.[1]
Nimi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kirjailijanimessä ruotsinkielisen etunimen Hjalmar [jalmar] (ei hjalmar) lyhenne on Hj. (ei siis tule kahdesta etunimestä H. J.), joten kokonaisuudessaan Hj. Nortamo lausutaan [ji: nortamo].
Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nortamo kirjoitti ylioppilaaksi Turun klassillisesta lukiosta 1880 ja valmistui lääketieteen lisensiaatiksi Helsingistä 1888. Hän työskenteli 1888–1900 Rauman kaupunginlääkärinä sekä 1900–1902 piirilääkärinä Pudasjärvellä ja vuodesta 1902 Porissa. Nortamo toimi aktiivisesti sekä kunnallispolitiikassa että kulttuurielämässä.
Nortamo toimi kansanedustajana Suomalaisen puolueen eduskuntaryhmässä Turun läänin pohjoisesta vaalipiiristä 1910 tullen kesken vaalikauden kuolleen kansanedustaja Frans Rapolan tilalle, mutta hän sai heti tehtävästä vapautuksen sairauden vuoksi. Nortamon tilalle eduskuntaan tuli sitten Reinhold Grönvall. Tätä ennen Nortamo oli ollut valtiopäivämiehenä edustamassa Rauman porvarissäätyä vuoden 1900 valtiopäivillä. Kunnallispolitiikassa Nordling toimi Rauman ja Porin kaupunginvaltuutettuina.
Nortamo toimi Rauman vt. piirilääkärinä 1886–1887, Porin vt. piirilääkärinä 1888, Rauman kaupunginlääkärinä 1889–1900, Pudasjärven piirilääkärinä 1900–1903 ja Porin piirilääkärinä 1903–1930. Hän avusti myös Åbo Underrättelseriä.
Kirjailijaura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kirjailijaksi Nortamo ryhtyi vasta päästyään keski-ikään. Virikkeitä murrepakinoiden kirjoittamiseen Nortamo sai muun muassa ruotsalaiselta Gustaf Frödingiltä sekä suomalaisilta Kaarlo Hemmolta ja Juho Sjöroosilta. Nortamon ensimmäinen raumalainen murrekertomus "Antonim bäev" ilmestyi 1898 Rauman purjehdusseuran lehdessä. Hän kirjoitti lisää jaarituksia harvakseltaan eri lehtiin, ja 1906 ilmestyi ensimmäinen kokoelma Mnää ja Tasala Vilkk ja Hakkri Iiro, joka oli ensimmäinen murteella julkaistu suomalainen kaunokirjallinen teos. Nortamo kuvasi jaarituksissaan 1800-luvun lopun Raumalle sijoittamiaan sattumuksia, ja niiden pääosassa oli kolme nuorta merimiestä: kertojana toimiva "mnää" eli Anundilan Kalkke, Tasala Vilkk ja Hakkri Iiro.
Nortamo julkaisi kaikkiaan viisi kokoelmaa murretarinoita, joiden kirjoittamisen hän aloitti vasta keski-ikäisenä. Teksteissä yhdistyvät sakea murreilmaisu ja nykyihmiselle vieras 1800-luvun purjelaivaelämä, joten ne ovat lukijalle haasteellisia. Osa teksteistä sijoittuu merimiesten ulkomaanmatkoille. Kertomukset kiertyvät usein alkoholinkäyttöön ja sen aiheuttamiin kohelluksiin. Esimerkiksi kertomus Maistri raakpuu kertoo opettajasta, joka huomaa ostaneensa humalassa huutokaupasta suuren määrän raakapuuta, vaikkei edes tiedä, mitä raakapuulla tarkoitetaan. Hänen eri tilaisuuksiin kirjoittamistaan, pääasiassa raumankielisistä runoista ja lauluista on koottu kokoelma Laulajapoika I–II (1933). Näistä esimerkiksi merimieslaulu "Meripoikki meit varjelkko daevas" ja humoristinen "Rauman brankkori-marssi" ovat olleet tunnettuja ja suosittuja. [2] Nortamo kirjoitti myös yhden yleiskielisen romaanin Helmikoristeinen kirjanmerkki (1923). Se on Topeliukselta vaikutteita saanut romanttishistoriallinen kertomus merikapteeniksi nousevasta raumalaisesta orpopojasta. Teosta pidettiin tyylillisesti vanhentuneena jo ilmestyessään.
Hj. Nortamo oli ensimmäinen merkittävä suomalainen murrekirjailija[2], jonka esimerkki innosti myöhempiä eri murteita käyttäneitä kirjoittajia. Hänen työtään "rauman giälen" tallentajana jatkoi myöhemmin Tauno Koskela. Nortamon hautamuistomerkki on Rauman vanhalla hautausmaalla, ja hänelle on pystytetty muistopatsaat sekä Raumalle että Poriin.
Vuonna 1930 hänelle perustettiin Raumalla oma nimikkoseura, Nortamo-Seor.
Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Murrekertomuskokoelmat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Mnää ja Tasala Vilkk ja Hakkri Iiro (1906)
- Uussi raumlaissi jaarituksi (1912)
- Rojohoppe viimene reis (1921)
- Meripurakoj ja maamyyri (1925)
- Umme ja pimjä (1930)
Muu tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Hiilenpolttajan uni (kuvaelma, 1915)
- Helmikoristeinen kirjanmerkki (romaani, 1923)
- Laulajapoika (lauluja ja nuotteja, 1925)
- Laulajapoika I–II (runoja, 1933)
- Eulalia-täti (näytelmä, 1929)
- Lumottu prinsessa (näytelmä, 1930)
- Valtamerillä (Akseli Urhosen merimieselämyksiä, 1930)
Kokoomateoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Raumlaissi jaarituksi (1920)
- Kootut teokset I–II (1929)
- Sillo se paukatt (1994)
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Rauman kaupunki: Nortamo-Seor juhli amiraalinsa syntymäpäivää rauma.fi. Viitattu 13.6.2011.
- ↑ a b Sisättö, Vesa & Halme, Jukka: Kotimaisia pakinoitsijoita, s. 39–40. Helsinki: BTJ Finland, 2013. ISBN 978-952-692-979-1.
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Nortamo, Hjalmar: Raumlaissi jaarituksi. . ISBN 951-0-17820-9, ISBN 951-0-07192-7, ISBN 951-0-07281-8.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Vapaasti ladattavia Hjalmar Nortamon e-kirjoja Projekti Lönnrotilta ja Project Gutenbergiltä.
- Uola, Mikko: Nortamo, Hjalmar (1860–1931). Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 4.5.2001. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 15.7.2014.
- Rauman kaupunginkirjasto: Frans Hjalmar Nortamo
- Nortamo-seura
- Hj. Nortamo Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
|