Johannes Granö

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Johannes Granö (25. syyskuuta 1850 Teerijärvi9. kesäkuuta 1913 Omsk) oli suomalainen pappi ja Siperian kävijä.

Johannes Granön vanhemmat olivat talollinen Johannes Granö ja Kaisa Liisa Juhontytär. Papiksi Granö valmistui 1877 eli vasta 27-vuotiaana. Vuodesta 1882 hän toimi kappalaisena Kemiössä, jossa sai vahvoja hengellisiä vaikutteita seurakunnan kirkkoherralta Fredrik Gabriel Hedbergiltä.

Vuonna 1885 hän lähti perheineen Siperiaan karkotettujen suomalaisten pariin, ensin vuoteen 1891 saakka ja toisen jakson vuodesta 1902 vuoteen 1913. Hänen pääasiallinen toimipaikkansa oli Omsk, josta oli matkaa eteläisimpiin siirtokuntiin melkein 2000 virstaa. Granö järjesti paitsi säännöllisiä jumalanpalveluksia, myös vaikutti lasten kouluoloihin sekä köyhäinhoitoon ja raittiusvalistukseen. Gränö julkaisi kokemuksistaan kirjan Kuusi vuotta Siperiassa vuonna 1893. Vuodesta 1894 vuoteen 1901 hän toimi Alatornion kirkkoherrana.

Johannes Granö oli naimisissa vuodesta 1878 Alma Jakobina Fontellin (k. 1934) kanssa. Heidän poikansa oli lapsuudessaan ja nuoruudessaan isänsä mukana pitkiä aikoja Siperiassa viettänyt, sittemmin Altailla maantieteellisiä ja geologisia tutkimusmatkoja tehnyt maantieteilijä ja huomattava maantieteen metodologi J. G. Granö.[1] Toinen poika Paavo Granö toimi pappina ensin isänsä jälkeen Siperiassa ja sitten Suomessa Oulunkylän kirkkoherrana.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Ilmari Heikinheimo: Suomen elämäkerrasto. Helsinki: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1955. Ss. 238-239.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Granö, Johannes Gabriel (1882 - 1956) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
  2. Paavo Granö - Siperian ja Oulunkylän pappi Oulunkylän kaupunginosan kotisivut. Helsingin kaupunginosayhdistykset ry. Viitattu 28.2.2011.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]