Arthur von Weissenberg

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Arthur Emil von Weissenberg (25. tammikuuta 1863 Viipuri15. helmikuuta 1945 Helsinki) oli suomalainen hovioikeudenneuvos, sotaylioikeuden puheenjohtaja ja kansanedustaja.

Von Weissenbergin vanhemmat olivat prokuraattori Alexander Bernhard von Weissenberg ja Constance Maria Åkerman. Hän pääsi ylioppilaaksi 1881, suoritti yleisen oikeustutkinnon 1886 ja sai varatuomarin arvon 1889.

Uransa alussa von Weissenberg toimi asianajajana Viipurissa ja oli Viipurin raastuvanoikeuden ja maistraatin oikeusneuvosmiehenä. Hän oli Viipurin hovioikeudessa kanslistina 1895–1897, reistraattorina 1897–1898, ylimääräisenä viskaalina 1898, notaarina 1898–1900, varakanneviskaalina 1900–1901, asessorina 1901–1904 ja hovioikeudenneuvoksena 1904–1909. Viimeksi von Weissenberg toimi Ilomantsin tuomiokunnan tuomarina 1909–1920 ja sotaylioikeuden puheenjohtajana 1920–1933. Hän toimi myös valtiorikosylioikeuden puheenjohtajana.

Von Weissenberg oli aatelissäädyn edustajana mukana säätyvaltiopäivillä 1899. Hän oli sitten suomalaisen puolueen kansanedustajana 1914–1917 edustaen Kuopion läänin itäistä vaalipiiriä. Hän oli myös Joensuun kaupunginvaltuuston puheenjohtajana vuodesta 1917 ja toimi Viipurin rahatoimikamarin sihteerinä 1897-1898.

Arthur von Weissenberg oli naimisissa vuodesta 1896 taiteilija Ester Irene Kumlinin kanssa.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]