Sotaylioikeus
Sotaylioikeus oli Suomessa vuosina 1920–1952 toiminut sotatuomioistuin, joka toimi sotilasrikosasioissa ylioikeutena. Sotaylioikeus perustettiin vuonna 1920 annetulla lailla sotatuomioistuimista ja oikeudenkäynnistä niissä ja lakkautettiin rauhan aikana vuonna 1952, jolloin sen tehtävät siirrettiin samana vuonna perustetulle Helsingin hovioikeudelle.
Sotaylioikeus vuosina 1920–1940[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sotaylioikeuden jäsenet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sotaylioikeuteen kuului puheenjohtajana sotaylituomari, jolla tuli olla taitoa ja kokemusta tuomarintoimessa, sekä jäseninä kaksi lainoppinutta sotaylituomaria ja kaksi vähintään esiupseerin arvoista upseeria, joista toisen tuli kuulua armeijaan ja toisen laivastoon.[1] Oikeudessa oli siis kolme lainoppinutta sotaylituomaria ja kaksi sotilasjäsentä.
Sotaylioikeuden tehtävät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ensimmäisenä oikeusasteena[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sotaylioikeuden tuli ensimmäisenä oikeusasteena tuomita seuraavissa asioissa, silloin kun ne kuuluivat sotatuomioistuimeen:[1]
- valtiopetosta, maanpetosta ja sotapetosta koskevissa asioissa;
- asioissa, jotka koskevat upseerien ja sotaväen palveluksessa olevien siviilivirkamiesten tekemiä rikoksia sekä sotaylioikeuden puheenjohtajan, jäsenten ja virkamiesten virkarikoksia;
- jos valtakunnan armeijan tai laivaston päällikköä, kenraalia tai amiraalia, taikka itsenäisen joukon päällikköä hänen käskynalaisensa puheella tai teolla loukkaa tai ahdistaa;
- sotaoikeuden puheenjohtajan tai jäsenen tuomarinviran toimittamisessa tapahtunutta virkavirhettä tai laiminlyöntiä koskevissa asioissa;
- jos joku sotaväen rikoslain alainen pahoinpitelee tai loukkaa sotatuomioistuimen puheenjohtajaa tai jäsentä tämän ollessa virkatoimessa tahi virkatoimen vuoksi; sekä
- asioissa, jotka muuten ovat sen laatuisia, että yleisen lain tahi erityisen asetuksen mukaan hovioikeus niissä tuomitsee ensimmäisessä oikeusasteessa.
Ylioikeutena[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sotaylioikeus ratkaisi myös:[1]
- valitukset ja kantelut sotaoikeuden päätöksistä;
- sotaoikeuden päättämät ja sotaylioikeuden tarkastettavaksi alistamat asiat; sekä
- tuomiokapitulin päättämät asiat, jotka ensin on käsitelty sotaoikeudessa ja jotka ovat tuomiokapitulista alistettuina tai valitusteitse joutuneet ylioikeuden tarkastettaviksi.
Sotaylioikeuden oli myöskin valvottava ja pidettävä huolta siitä, että oikeutta sen alaisissa sotaoikeuksissa käytettiin lain oikean tarkoituksen mukaisesti.[1]
Oikeudenkäynti sotaylioikeudessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sotaylioikeus kokoontui puheenjohtajan kutsusta istuntoon niin usein kuin asiat vaativat. Muuten asioiden käsittelyssä noudatettiin soveltuvin osin, mitä asioiden käsittelystä hovioikeudessa oli yleisesti säädetty.
Muutoksenhausta oli säädetty, että eräissä törkeissä asioissa sotaylioikeus alisti päätöksensä korkeimman oikeuden tutkittavaksi. Toisissa asioissa taas oli asianosaisilla valitusoikeus korkeimpaan oikeuteen. Vähäisissä asioissa sotaylioikeuden päätös oli lopullinen, eikä siitä saanut valittaa.[1]
Syyttäjänä sotaviskaali[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Virallisena syyttäjänä sotaylioikeudessa oli sotaviskaali. Hänet nimitti tehtävään korkein oikeus sotaylioikeuden esityksestä, ja hänen oli oltava lainoppinut. Sotaviskaalin oli oikeuskanslerin valvonnan alaisena pidettävä silmällä sitä tapaa, millä syyttäjäpuhevaltaa sotaoikeuksissa käytettiin. Sotaylioikeuden virallinen syyttäjä oli velvollinen ajamaan syytettä asioissa, joiden käsitteleminen kuului sotaoikeudelle, sekä tarpeen vaatiessa toimittamaan asiassa alustavan tutkimuksen. Hänen oli noudatettava myös, mitä syyttäjästä oli yleisesti säädetty, sekä sotaviskaalin soveltuvin kohdin hovioikeuden kanneviskaalista annettuja säännöksiä.[2]
Asekätkentäjuttu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuoden 1947 asekätkentäoikeudenkäyntiä varten sotaylioikeuteen perustettiin syytettyjen suuren määrän takia uusia osastoja, joiden ainoana tehtävänä oli käsitellä asekätkentäjuttua. Syytteet vuosina 1944-45 tapahtuneista teoista perustuivat 24. tammikuuta 1947 säädettyyn lakiin aseellisen toiminnan luvattoman valmistelun rankaisemisesta eräissä tapauksissa.[3]
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Lakeja
- Laki sotatuomioistuimista ja oikeudenkäynnistä niissä (93/1920). Annettu 16. huhtikuuta 1920.
- Laki eräistä väliaikaisista poikkeuksista sotatuomioistuimista ja oikeudenkäynnistä niissä annettuun lakiin (268/1947). Annettu 11. huhtikuuta 1947.
- Laki sotaylioikeudelle kuuluvien tehtävien siirtämisestä Helsingin hovioikeudelle (19/1952). Annettu 18. tammikuuta 1952.