Kuortane

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kuortane
Kuortane.vaakuna.svg Kuortane.sijainti.suomi.2008.svg

vaakuna

sijainti

www.kuortane.fi
Sijainti 62°48′20″N, 23°30′25″E
Maakunta Etelä-Pohjanmaan maakunta
Seutukunta Kuusiokuntien seutukunta
Perustettu
Kokonaispinta-ala 484,89 km²
231:nneksi suurin 2014 [1]
– maa 462,17 km²
– sisävesi 22,72 km²
Väkiluku 3 810
210:nneksi suurin 31.1.2014 [2]
– väestötiheys 8,24 as/km² (31.1.2014)
Ikäjakauma 2012 [3]
– 0–14-v. 15,6 %
– 15–64-v. 57,3 %
– yli 64-v. 27,1 %
Äidinkieli 2012 [3]
suomenkielisiä 98,5 %
ruotsinkielisiä 0,1 %
– muut 1,4 %
Kunnallisvero 20,00 %
147:nneksi suurin 2013 [4]
Kunnanjohtaja Pentti Turunen
Kunnanvaltuusto 27 paikkaa
  2009–2012[5]
 • Kesk.
 • Kok.
 • Ps
 • KD
 • SDP

14
5
4
3
1

Kuortane, paikallisella murteella Kuurtanes,[6] on Suomen kunta, joka sijaitsee Etelä-Pohjanmaan maakunnassa, Länsi-Suomessa. Kunnassa asuu 3 810 ihmistä[2] ja sen pinta-ala on 484,89 km2, josta 22,72 km2 on vesistöjä.[1] Väestötiheys on 8,24 asukasta/km2.

Kuortaneen naapurikunnat ovat Alajärvi, Alavus, Lapua ja Seinäjoki.

Kuortaneen vesistöistä tunnetuimpia ovat Kuortaneenjärvi hiekkarantoineen ja Lapuanjoki tulvineen.

Kuortaneen vaakuna on aaltokoroisesti katkoinen hopea-sininen kilpi, jonka yläkentässä kolme nousevaa punaista liekkiä ja alakentässä uiva hopeinen kuha. Kuha on vanhasta pitäjänsinetistä. Liekit viittaavat tarinaan järven palosta. Vaakunan on suunnitellut Ahti Hammar.

Kuortane ja Lehtimäki kävivät alkuvuodesta 2006 neuvotteluja Lehtimäen liittymisestä Kuortaneeseen. Neuvotteluprosessin lopputuloksena Kuortane olisi hyväksynyt kuntaliitoksen, mutta Lehtimäki vetäytyi yllättäen viime hetkellä jo valmiiksi neuvotellusta liitossopimuksesta. Lopputuloksena oli, että molemmat kunnat jatkoivat tuolloin toimintaansa itsenäisinä kuntina. Lehtimäki liittyi myöhemmin vuoden 2009 alusta Alajärven kaupunkiin. Kuortaneella on avoin langaton lähiverkko freedom.

Kuortaneelta on myös löydetty noin 400 vuotta vanha ruuhi.

Kuortaneen kirkonrantaa.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuortaneella on ollut asutusta jo Suomusjärven kulttuurin kaudella. Aikakauden asuinpaikkoja ovat muun muassa Lahdenkangas ja Haavistonharju. Haavistonharjun asuinpaikalta on tavattu muun muassa Suomusjärven kulttuurin hauta. Löydöt sijoittuvat silloisen Litorinameren rannalle, 90 m nykyisen merenpinnan yläpuolelle. Muita esihistoriallisen ajan asuinpaikkoja on muun muassa Lappakangas ja Salmi. Löydetyistä kivikautisista esineistä yleisimpiä ovat taltat, keihäänkärjet ja verkonpainot. Kunnasta on löydetty myös kivikautinen reenjalas.[7]
Maankohoamisen vaikutuksesta rantaviiva vetäytyi kunnan alueelta ja samalla asutus siirtyi länteen päin. Niinpä pronssikauden aikaisia löytöjä Kuortaneella ei ole tehty. Sen sijaan muutamia rautakautisia esineitä on löydetty.[7]

Kuortane asutettiin vakinaisesti 1500-luvulla. Seudun ensimmäinen asukas oli Simo Juhonpoika, joka muutti 1549 Ruonan kylään. Vuoden 1557 Kyrön manttaaliluettelon mukaan tällä Kurtana by -nimisellä paikkakunnalla oli kuusi taloa. 1500-luvun lopulle tultaessa Kuortaneen taloluettelo käsitti jo 30 taloa. Vaurauden kasvaessa ja väkiluvun lisääntyessä tuli tarve kirkollisten olojen järjestämiseen. Kuortane perustettiin Lapuan kappeliseurakunnaksi 1645. Ensimmäinen kirkko paikkakunnalle rakennettiin 1654. Kuortaneen käräjäkunta perustettiin 1794 ja 1798 Kuortaneesta muodostettiin oma kirkkoherrakunta, johon Alavus liitettiin kappelina. Kuortaneen keskeinen sijainti korostui merkittävästi, kun pitäjän halki valmistui 1786 Vaasan ja Kuopion välinen tieyhteys. Tällöin myös Kuortaneen Salmesta tuli tärkeä kauppa- ja kauttakulkupaikka. Tähän liikenteellisesti keskeisen sijaintiin liittyy yksi paikkakunnan historian vaikeimmista hetkistä. Kuortaneella käytyä Ruonan ja Salmen taistelua on luonnehdittu Suomen sodan verisimmäksi ratkaisutaisteluksi. Ruonan ja Salmen taistelu joka käytiin 1.2. syyskuuta 1808 suomalaiset menettivät kaatuneina, haavoittuneina tai kadonneina yhteensä 680 miestä. Ruonan taistelun muistomerkki on pystytetty Nurminiemeen.[7]

Tervanpoltto on yksi Kuortaneen kulttuurihistorian merkittävimpiä tekijöitä. Jo 1600-luvulla tervanpoltto muodosti kuortanelaisille tärkeän sivuelinkeinon. 1700-luvun puolivälissä alkoi todellinen tervanpolton valtakausi. Tällöin Kuortaneella poltettiin tervaa vuosittain yli 1 000 tynnyriä. Viimeinen noususuhdanne tervamarkkinoilla sattui 1860-luvun loppupuolella. Tällöin Kuortaneen kihlakunnasta myytiin tervaa 25 000 tynnyriä vuodessa, minkä määrän koko maassa ylitti ainoastaan Kajaanin kihlakunta.[7] Kuortaneen seudulta on löydetty kaikkiaan yli 300 tervahautaa. Sitä mukaa, kun tervanpoltto sai yhä suuremman merkityksen, se toi paikkakunnalle vaurautta. Kuuluisat kaksifooninkiset talonpoikaistalot rakennettiin Kuortaneella pääasiassa 1800-luvun alkupuolella. Ensin otettiin käyttöön yksitupaiset ja sitten kaksitupaiset tuparahdit. Kuortaneen jäljellä olevat 170 kaksifooninkista asuinrakennusta esittävät kokonaisuutena yhtä kaikkein arvokkainta helmeä suomalaisessa talonpoikaiskulttuurissa.[7]

Korsholman itäisen jaon yhteydessä perustettiin 1834 Kuortaneen kihlakunta, johon kuuluivat Keuruu, Pihlajavesi, Multia, Kuortane, Alavus, Töysä, Ähtäri, Virrat, Ruovesi, Alajärvi, Soini, Lehtimäki, Lappajärvi, Evijärvi, Vimpeli ja Kortesjärvi. [7]

Kuortaneen väkiluku oli 1960 hieman yli 6 000. Vuoteen 1975 mennessä väkiluku oli laskenut peräti 5 200 asukkaaseen. Samanaikaisesti oli maatalouden ammatissa toimivien määrä pudonnut runsaalla tuhannella hengellä. Epäsuotuisan kehityksen katkaisemiseksi Kuortaneella laadittiin 1975 koko valtakunnankin huomioon ottaen uraa uurtava kunnallispoliittinen kehitysohjelma. Elinkeinoelämän kehittämisen tavoitteeksi asetettiin samanaikaisesti maatalouden kehitysedellytysten turvaaminen, teollisten elinkeinojen monipuolistaminen ja palveluelinkeinojen laajentaminen. Myös jokaiselle talouskylälle laadittiin oma kehittämisohjelmansa. [7]

Kuortaneen yhteiskoulu

Väestönkehitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kunnan väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2013 tilanteen mukainen.

Kuortaneen väestönkehitys 1980–2010
Vuosi Asukkaita
1980
  
5 004
1985
  
5 065
1990
  
4 863
1995
  
4 809
2000
  
4 457
2005
  
4 185
2010
  
3 943
Lähde: Tilastokeskus.[8]

Luonto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuortane sijaitsee itäisellä Etelä-Pohjanmaalla, keskisen Suomenselän alueella. Kuortaneen kohdalla Etelä-Pohjanmaan lakeus ja kankaremaa muuttuvat vaihtelevaksi mäkimaaksi. Kuortaneen korkein kohta, Jäkälämäki kohoaa 204 metrin korkeuteen, kun taas Kuortaneenjärven pinta on 75 m korkeudella.[7]

Kuortaneen maisemakuvaa hallitsevat kunnan halki virtaava Lapuanjoki ja sen varrelle levittäytyvät yhtenäiset viljelyalueet. Kuortaneenjärvi, pinta-alaltaan 16,5 neliökilometriä, on Lapuanjoen vesistöalueen suurin järvi. Se on tunnettu kauniista hiekkarannoistaan ja hyvästä kalasaalistaan. Muista pääasiassa huvila-asutuksen kannalta merkittäviä pikkujärviä ovat Kuhajärvi, Kaarankajärvi ja Porrasjärvi. Aivan oman erityishuomionsa ansaitsee Nisosjärvi. Se on karulla Suomenselällä harvinainen keidas, joka on luokiteltu valtakunnallisestikin arvokkaaksi lintuvedeksi. Nisosjärvi avautuu maisemassaan selvästi muuta ympäristöä alempana, joten sen linnustoa on helppo tarkkailla. Järvellä pesii muun muassa heinätavi, lapasorsa, jouhisorsa, haapana ja punajalkaviklo.[7]

Kuortaneen kallioperän pääkivilajit ovat graniitti ja dioriitti. Kunnan länsiosassa on huomattavia kiilleliuske- ja gneissiesiintymiä. Entisestä Kaatialan maasälpälouhoksesta on tullut keräilijöiden ja korukiven hiojien suosima matkailukohde. Irtaimet maalajit ovat Kuortaneella pääasiallisesti hietaa, hiesusavea ja moreenia. Turve peittää lähes 20 % maa-alasta. Lappakankaan ja Lahdenkankaan soraesiintymiä on hyödynnetty tehokkaasti. Lappakangas on maakunnallisesti tärkeä pohjaveden muodostumisalue.[7]

Kunnan pinta-alasta on hyväkasvuista metsämaata n. 59 %. Mäntyvaltaisten kuivien kankaiden osuus metsämaasta on lähes kolme neljäsosaa. Heikkotuottoiset rämeet ja rahkasuot käsittävät kunnan pinta-alasta n. 16 %. Kaulalamminnevan samoilualueella voi tavata kalasääsken omalla reviirillään. Kuortaneen riistapolut jättävät taitavan eränkävijän harvoin ilman saalista. Myös sudet ja karhut ovat alkaneet yhä useammin liikkua Kuortaneen kytöpeltojen laitamilla.[7]

Kylät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuortane koostuu seuraavista kylistä: Kirkonkylä, Salmi, Ruona, Länsiranta, Kaaranka, Mäyry, Leppälä, Heikkilä, Löyä, Ylijoki ja Luhtala-Kivenmäki.

Kuuluisia kuortanelaisia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Alvar Aalto, arkkitehti, akateemikko
  • Timo Kokkila, sarjakuvapiirtäjä
  • Heikki Klemetti, säveltäjä
  • Soile Yli-Mäyry, kuvataiteilija
  • Iivari Honkola, taidemaalari
  • Heikki Mikkilä, talonpoikaisveistäjä
  • Yrjänä Lepistö, kirkonrakentaja
  • Juho Haanpää, talonpoikaismaalari

Kuortaneen nähtävyyksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kuortaneen urheiluopisto
  • Kuortaneen urheiluhotelli
  • Kuortane Golf:n golfkenttä
  • Kuortaneen museot
  • Kuortaneen kirkko ja kellotapuli
  • Hiippakuntakartano Haapaniemi
  • Arkkitehti, akateemikko Alvar Aallon syntymäkoti ja muistoreliefi
  • Taiteilija Iivari Honkolan pysyvä näyttely kunnantalolla
  • Talonpoikaistyylinen rakennuskulttuuri
  • Ruonan vanha kivisilta
  • Suomen sodan aikainen Ruonan taistelun muistomerkki
  • Tiedon portaat -muistomerkki
  • Talvisotaan lähteneiden kuortanelaisten muistomerkki;
  • Virtalan saha ja mylly
  • Soile Yli-Mäyryn taidehalli
  • Kaatialan louhos
  • Rasulan louhos eli Ruukin runni
  • Sarvikkaan kosket
  • Tervahauta
  • Retkeilyreitit

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Suomen pinta-ala kunnittain 1.1.2014 1.1.2014. Maanmittauslaitos. Viitattu 15.3.2014.
  2. a b Suomen asukasluvut kuukausittain – Kunnittain aakkosjärjestyksessä 31.1.2014. Väestörekisterikeskus. Viitattu 14.2.2014.
  3. a b Väestö iän (1-v.), sukupuolen ja kielen mukaan alueittain 1990–2012, laaja alueluokitusryhmittely 31.12.2012. Tilastokeskus. Viitattu 27.5.2013.
  4. Luettelo kuntien ja seurakuntien tuloveroprosenteista vuonna 2013 27.11.2012. Verohallinto. Viitattu 13.3.2013.
  5. Yle: Kunnallisvaalit 2008 tulospalvelu 27.10.2008. Yleisradio. Viitattu 1.5.2009.
  6. Pitäjien nimien kirjoitusasuista kiisteltiin 1800-luvun lopulla Kuntalehti 26.9.2007 Viitattu 9.5.2008
  7. a b c d e f g h i j k Juhani Hakala: Finlandia, Otavan Maammekirja 7, s. 119-121. Keuruu: Kustannusosakeyhtiön Otavan painolaitokset, 1986. ISBN 951-1-08930-7.
  8. Väestö kielen mukaan sekä ulkomaan kansalaisten määrä ja maa-pinta-ala alueittain 1980 - 2012 22.3.2013. Tilastokeskus. Viitattu 1.4.2013.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]