Hernekeitto

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Lautasellinen hernekeittoa.

Hernekeitto on keittoruoka, joka valmistetaan suomalaisittain kuivatuista vihreistä herneistä ja sianlihasta. Tavanomaisesti herneet turvotetaan ennen keittämistä liottamalla kylmässä vedessä yön yli, jonka jälkeen niitä keitetään yhdessä lisätyn lihan kera, kunnes ne hajoavat. Mausteina käytetään usein suolaa, mustapippuria, meiramia ja sinappia, vihanneslisukkeina sipulia ja porkkanaa. Suomen länsiosissa hernekeitto on perinteisesti hyvin sakeaa ja savustetulla lihalla viimeisteltyä, karjalaisessa hernerokassa puolestaan on myös lientä ja herneet ovat kokonaisia eikä sianliha yleensä ole savustettua. Kiehauttamalla valmiita hernekeittosäilykkeitä on saatavilla suomalaisissa ruokakaupoissa useina eri variaatioina, myös kasvishernekeittona ja lihattomana.

Koska hernekeiton raaka-aineet ovat edullisia ja helposti kuljetettavia, eikä valmistus edellytä liioin käsityötä, on se Suomessa hyvin suosittu suurten joukkoruokailu- ja toritapahtumien ruokalaji.[1]

Hernekeittoa on syöty jo antiikin aikaan. Se mainitaan Aristofaneen komediassa Linnut (414 eaa.). Kreikkalaiset ja roomalaiset viljelivät herneitä viimeistään noin 500–400 eaa. Tuona aikakautena Ateenan kaduilla myytiin kuumaa hernekeittoa.[2]

Hernekeitto armeijassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruotsin armeijassa hernekeittoa syötiin tiistaisin ja torstaisin, koska perjantai oli katoliseen aikaan paastopäivä ja torstaina haluttiin tarjota tukevaa ja ravitsevaa ruokaa. Hernekeitto ja pannukakku torstain ja laskiaistiistain ruokalajeina ovat sen aikaista perinnettä.[3] Suomen puolustusvoimissa hernekeittoa tarjoillaan pannukakun kera joka viikko, yleensä torstaisin.[4]

Muiden maiden hernekeittokulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruotsissa hernekeitto valmistetaan yleensä keltaisista herneistä.

Alankomaissa hernekeitossa voi muun sianlihan sijaan olla myös makkaraa.[5]

Englannissa hernekeittoa muistuttava mutta paksumpi pease pudding haudutetaan vesihauteessa ja se muistuttaa rakenteeltaan hiukan lanttulaatikkoa. Hernekeitto keittoruokanakin tunnetaan nimenomaan paksuudestaan, joten sitä voisi kutsua jo melkein soseeksi: onhan Lontoon sumuja kautta aikain verrattu nimenomaan hernekeittoon.[6]

Venäjällä hernerokka tehdään savustetusta sianlihasta ja siihen lisätään usein myös perunaa. Venäläisessä rokassa on melko runsaasti lientä.

Norjassa sakeata etikalla maustettua hernemuhennosta käytetään kylmänä ruoanlisäkkeenä vihreiden vihannesten tapaan. Lämmin hernekeitto puolestaan on liemimäistä, eikä siinä ole lihaa.

Islannissa hernekeittoon käytetään suolattua lampaanlihaa.

Australiassa englantilaistyyppiseen hernekeittoon lisätään kellumaan australialainen lihapiirakka, ja ruokalaji tunnetaankin nimityksellä Pie Floater.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Soppatykki käyttöpäiväkirja (Tapahtumat)
  2. Zel ja Reuben Allen: "Peas: History, Uses, Folklore, Growing, Nutrition, Purchasing, Preparation, Recipe: Pease Porridge Hot, Pease Porridge Cold". Vegetarians in Paradise: A Los Angeles Vegetarian Web Magazine. Retrieved February 20, 2007.: "vendors in the streets of [classical] Athens were selling hot pea soup "Like all other soups, it cannot be eaten before noon."
  3. Pete Pokkinen: Miksi aina torstaisin? Ruotuväki.
  4. Mari Kolehmainen: Hernerokkaa syötiin jo keskiajalla Satakunnan kansa.
  5. Erwtensoep (Dutch pea soup) SoupSong. (englanniksi)
  6. Pea-soup fog in London 1889. New York Times.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wikisanakirja
Wikisanakirjassa on tähän liittyvä sananselitys: hernekeitto.