Kuha

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli kertoo kalalajista. Sanan muista merkityksistä katso täsmennyssivu.
Kuha
StizostedionLuciopercaAquarium.JPG
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1]
Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Yläluokka: Luukalat Osteichthyes
Luokka: Viuhkaeväiset Actinopterygii
Alaluokka: Neopterygii
Lahko: Ahvenkalat Perciformes
Alalahko: Percoidei
Heimo: Ahvenet Percidae
Suku: Sander
Laji: lucioperca
Kaksiosainen nimi
Sander lucioperca
(Linnaeus, 1758)
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Kuha Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Kuha Commonsissa

Nimi-testi OKIUCN-testi OK

Gös, Iduns kokbok.jpg

Kuha (Sander lucioperca, syn. Stizostedion lucioperca) on ahvenkalojen lahkoon kuuluva euraasialainen makeiden ja murtovesien petokala. Se on ahventen heimoin kookkain laji.

Tuntomerkit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuha muistuttaa pitkänomaista ahventa (lajinimi lucioperca tarkoittaa kirjaimellisesti "haukiahventa"). Kuhalla on suuri terävähampainen suu ja kaksi selkäevää, joista etummainen on täynnä teräviä piikkejä samaan tapaan kuin ahvenella. Kuhan selkä on harmaanvihertävä. Sinertäviä, hopeanharmahtavia tai kullahtavia kylkiä koristaa kymmenkunta poikkijuovaa. Kuhan pituus on yleensä 30–60 cm ja paino 0,4–2,5 kg. Suotuisissa olosuhteissa kuha saattaa kasvaa yli viisikiloiseksi, ja yli kymmenkiloisiakin kuhia on saatu. Suomen suurin kuha on saatu 1967 Piikkiössä, ja se painoi 16,7 kg. 2000-luvun ennätyskuha taas on 13,7-kiloinen Vesijärvestä verkolla saatu kala.[2]

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuhaa esiintyy luontaisesti Itä-, Keski- ja Pohjois-Euroopassa lukuisissa Itämereen, Mustaanmereen, Kaspianmereen ja Araljärveen laskevissa vesistöissä ja Pohjanmereen laskevan Elben vesistöalueella.[3][4][5] Lajia on myös 1800-luvulta lähtien istutettu laajalti luontaisen alueensa länsi-, etelä- ja pohjoispuolelle.[6][3]

Suomessa kuha esiintyy maan etelä- ja keskiosissa. Se on suhteellisen lämpimien vesien kala, joka elää paitsi sisävesissä myös vähäsuolaisessa murtovedessä. Suomen ja samalla maapallon pohjoisimmat kuhakannat elävät Kemijärvessä ja Tengeliön järvissä. Itämeressä kuha esiintyy Suomenlahdella ja Saaristomerellä ja myös Ahvenanmaalla, Pohjanlahdessa sitä tavataan lähinnä suurempien jokien suualueilta. Hyvinä kuhavesinä pidetään suuria, sameavetisiä, usein hieman rehevöityneitäkin järviä, joissa on alkukesästä nopeasti lämpiäviä lisääntymisalueita.[3]

Kuha oli vielä 1900-luvun alkupuolella varsin yleinen kala Suomen sisävesissä. Sittemmin kanta taantui huomattavasti metsäojituksista seuranneen vesistön happamoitumisen seurauksena ja kala kävi sisävesissä varsin harvinaiseksi. Viimeisten vuosikymmenten aikana tilanne on kuitenkin parantunut onnistuneiden istutusten ansiosta, ja kuha on taas varsin yleinen ja arvostettu saaliskala.[3]

Ravinto ja elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Poikasten ravinto koostuu aluksi eläinplanktonista. Sen jälkeen ruokalistalle ilmestyvät erilaiset äyriäiset ja vapaanveden selkärangattomat. Jopa 2–2,5 cm pitkien poikasten mahoista on löydetty kalanpoikasia. Pääasiallisena ravintona kalat ovat vasta noin 10-senttisille kuhille. Kuha saalistaa ajamalla saaliskalaa takaa ja iskemällä hampaat pakoon pyrkivän kalan peräosaan. Isompien kuhien ravinto koostuu pelkästään kalasta. Kuha on lämpimien vesien asukki ja parvikala, joskin isommat yksilöt saattavat liikkua yksin. Kuha viihtyy myös paremmin rehevämmissä ja tummavetisemmissä järvissä. Kudun jälkeen kesällä kuhat oleilevat siellä missä on parhaiten ravintoa. Tällaisia paikkoja ovat esimerkiksi lahtivedet, sisäsaaristo ja selkävesien pinnanläheiset osat. Vesien kylmentyessä kuhat lähtevät hakeutumaan kohti talvehtimissyvänteitään. Kuha saattaa muodostaa varsinkin ahvenen kanssa sekaparvia. Kuhan mielisaalista ovat pienemmät parvikalat, kuten silakka. Kuhan saalistustapoja on verrattu susiin; kuha on huono syöksymään saaliin kimppuun, mutta se saattaa ajaa saalista takaa kilometritolkulla. Usein pyydyksistä löytyy samanaikaisesti kuhaa, ahventa ja niiden saaliskaloja.

Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koiras saapuu ennen naarasta kutupaikalle reviiriä valtaamaan. Sitä se puolustaa voimakkaasti kudun ja poikasten kehittymisajan kuoriutumiseen saakka. Koiras kaivaa kutukuopan 1–3 metrin syvyyteen, jonne kalat laskevat sukutuotteensa. Tämän aikana koiras leyhyttelee evillään munia, että ne saavat puhdasta ja happipitoista vettä. Kuha luokitellaan kevätkutuiseksi, vaikka kutuaika onkin lähempänä kesää. Vesien lämmettyä 12–14-asteiseksi kuhat alkavat kiihkeästi etsiä lisääntymiskumppania.

Kalastus ja käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kalastus ja saaliit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuha on arvostetuimpia ja arvokkaimpia Suomessa esiintyvistä kaloista. Sen kilohinta on viime vuosina ollut korkein ankeriasta lukuun ottamatta. Kalastustilaston mukaan kuhan kokonaissaalis Suomessa vuonna 2009 oli noin 2,8 miljoonaa kiloa, josta suurin osa vapaa-ajankalastajien pyytämää. Ammattikalastuksen osuus oli vain 15 % (420 000 kiloa), ja tästä kolme neljännestä pyydettiin Itämerestä. Vapaa-ajankalastus taas tapahtui pääosin sisävesillä (77 % saaliista, 1,9 miljoonaa kiloa).[7] Kuha on vetouistelijan lempisaalista. Kalastusasetuksen määräämä alamitta kuhalle on Suomessa 42 cm vuoden 2016 alusta alkaen.[8] Yksittäiset kalastusalueet voivat nostaa alamittaa korkeammaksi kuin asetus määrää.[9]

Maailmanlaajuisesti kuhan tilastoitu saalis on viime vuosikymmenellä ollut vajaat 20 miljoonaa kiloa, kun saalismäärät aiemmin, ennen 1980-lukua, olivat 30 ja 50 miljoonan kilon välillä.[6]

Ruokakäyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuhassa on ahvenen tavoin erittäin maukas, vaalea liha. Kuhan liha ei ole yhtä voimakkaan makuista kuin ahvenen, mutta sitä saatetaan arvostaa jopa lohtakin enemmän. Kuhan ruodot ovat suuria ja helppoja poistaa. Kuhan liha sopii erityisesti fileiden sekä sushin valmistamiseen, ja kuhan perkeistä saa maukkaan consommé-liemen.

Tunnuseläin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuha on Uudenmaan maakuntakala. Kuha esiintyy Kuortaneen vaakunassa ja se on esiintynyt myös kuntaliitoksen myötä epäviralliseen käyttöön jääneessä Artjärven vaakunassa.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Hannu Lehtonen: Iso kalakirja - Ahvenesta vimpaan, s. 228-232. WSOY, 2003. ISBN 951-0-28134-4.
  • Ulla Kokko: Kiva kalastaa! : kalastuksen ja kalalajien opas, s. 192-193. Helsinki: WSOY, 2003. ISBN 951-0-27406-2.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Freyhof, J. & Kottelat, M.: Sander lucioperca IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.1. 2008. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 05.08.2013. (englanniksi)
  2. 2000-luvun Suomen ennätyskalat ja Suomen ennätyskalarekisteriin hyväksytyt suurkalat Kalatalouden keskusliitto. Viitattu 27. elokuuta 2009.
  3. a b c d Kuha Tietoa kalalajeista. www.rktl.fi
  4. Sander lucioperca (peilipalvelin) FishBase. Froese, R. & Pauly, D. (toim.). (englanniksi)
  5. S. lucioperca (Linnaeus, 1758) - обыкновенный судак sevin.ru (venäjäksi)
  6. a b Stizostedion lucioperca (Linnaeus, 1758) FAO Fisheries and Aquaculture, Species Fact Sheets.
  7. Kokonaiskalansaalis Suomessa vuonna 2009 www.rktl.fi/tilastot
  8. Valtioneuvoston asetus kalastuksesta 1360/2015 finlex.fi. Viitattu 27.2.2016.
  9. Valtioneuvoston asetus kalastuksesta 1360/2015 finlex.fi. Viitattu 27.2.2016.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]