Ankerias

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli kertoo kalasta. Sarjakuvahahmosta katso Ankerias (sarjakuvahahmo).
Ankerias
Anguilla anguilla.jpg
Uhanalaisuusluokitus

Äärimmäisen uhanalainen [1]

Äärimmäisen uhanalainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumalliset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Yläluokka: Luukalat Osteichthyes
Luokka: Viuhkaeväiset Actinopterygii
Lahko: Ankeriaskalat Anguilliformes
Heimo: Ankeriaat Anguillidae
Suku: Ankeriaat Anguilla
Laji: anguilla
Kaksiosainen nimi

Anguilla anguilla
(Linnaeus, 1758)

Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Ankerias Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Ankerias Commonsissa

Ankerias (Anguilla anguilla) on ankeriaiden (Anguillidae) heimoon kuuluva käärmemäinen kalalaji.

Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ankeriaan ruumis on muodoltaan käärmemäinen. Sen selkä-, pyrstö- ja peräevä kuuluvat samaan yhteen eväreunukseen, ja vatsaevät puuttuvat kokonaan. Ankerias on pituudeltaan tavallisesti 30–100 senttimetriä, koiraiden pituus on 30–50 ja naaraiden 50–100 senttimetriä.[2] Painoltaan ankerias on tavallisesti 200–1 500 grammaa, mutta se voi kuitenkin painaa jopa lähes seitsemän kilogrammaa.[3]

Levinneisyys ja elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ankerias elää luonnostaan Atlantin itärannikolla Skandinaviasta Marokkoon, sekä Atlanttiin, Itämereen ja Välimereen laskevissa joissa, sekä muualla Euroopan rannikolla Vienanmerta myöten. Sitä on istutettu Aasiaan ja Etelä- ja Keski-Amerikkaan, mutta istukkaista ei ole muodostunut lisääntyviä kantoja.[3]

Ravinto, elintavat ja elinkierto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ankerias muuttaa muotoaan elämänsä aikana: nuoria ankeriaita sanotaan toukiksi tai lasiankeriaiksi. Näitä noin viiden sentin pituisia, läpikuultavia otuksia luultiin ensin eri lajiksi, jolloin ankeriaiden luultiin syntyvän aikuisina, ja mitä kummallisimpia tarinoita kerrottiin niiden lisääntymisestä. Ankerias on erittäin vahva ja sitkeähenkinen, minkä lisäksi se osaa kiemurrella myös taaksepäin. Se kaivautuu usein nuorena hiekan sekaan.

Ankerias voi elää hyvin vanhaksi, vanhin tunnettu yksilö saavutti akvaariossa 88 vuoden iän[4] ja elokuussa 2014 kuolleen Brantevikin ankeriaan on väitetty olleen 155-vuotias.[5] Luonnossakin ne voivat elää 30-vuotiaiksi.[4]

Ankerias tulee sukukypsäksi 45–65 senttimetrin mittaisina.[3] Naaraat tulevat sukukypsiksi 9–20-vuotiaina ja koiraat 6–12-vuotiaina. Jälkeläisiä on kahdesta kymmeneen miljoonaa. Sukukypsät ankeriaat vaeltavat lisääntymisalueelleen Sargassomerelle kutemaan, minkä jälkeen ne kuolevat.[6] Ankeriaan toukat kasvavat Sargassomerellä ja matkustavat varttuessaan Pohjois-Eurooppaan Golfvirtaa pitkin. Suomen rannikolle saapuessaan ne ovat jo noin 4-vuotiaita ja 20 cm:n pituisia. Atlantilla elää toinenkin ankeriaslaji, amerikanankerias (Anguilla rostrata). Näitä pidettiin ennen saman lajin eri populaatioina, mutta nyttemmin ne on erotettu eri lajeiksi.

Ankeriaan leptocephalus-toukka nauttii pian kuoriutumisensa jälkeen ensiateriansa ruskuaispussistaan. Sitten se siirtyy syömään mikroskooppisen pientä planktonia. Toden teolla ankerias alkaa kuitenkin syödä ja kasvaa vasta Euroopan makeissa vesissä. Petoja välttääkseen se aterioi yöllä. Suurehkot ankeriaat saalistavat äyriäisiä, hyönteisiä ja jopa toisia kaloja. Erityisesti ne pitävät kuolleista tai kuolevista eläimistä.

Akvaario-olosuhteissa on todettu, että ankeriaan hopea-ankerias-muoto pystyy olemaan yli kuusi vuotta ilman ravintoa.[2]

Uhat ja suojelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uusien, jokivesiin vaeltavien ankeriaiden määrä on pudonnut yhteen prosenttiin 1980-lukua edeltävältä tasolta. Koko Euroopan ankeriaskanta on romahtanut ilman yksittäistä selvää syytä. Mahdollisiksi tekijöiksi on arvioitu ylikalastusta, sisämaan elinympäristöjen katoamista, ilmastonmuutosta ja merivirtojen muutosta, tauteja ja saasteita. Uhanalaisuutensa vuoksi ankeriaan pyynti on paikoin kiellettyä. Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto IUCN on määritellyt ankeriaan äärimmäisen uhanalaiseksi lajiksi. WWF:n kalaoppaassa ankerias on punaisella listalla. Ankerias lisättiin uhanalaisten eläin- ja kasvilajien kauppaa säätelevän kansainvälisen CITES-sopimuksen liitteeseen II kesäkuussa 2007. Ankeriaan uhanalaisuusluokitus astui voimaan maaliskuussa 2009. Tämän jälkeen ankeriaan kansainvälinen kauppa on sopimusvaltioissa erityisluvanvaraista.

Ankerias ja ihminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ankeriaan veri aiheuttaa monille iho-oireita ja ärsyttää etenkin haavoja. Ärsytystä aiheuttavat proteiinit hajoavat noin 50–70 celsiusasteen lämpötilassa.lähde?

Ankerias on taloudellisesti merkittävä kalalaji, ja sitä syödään paljon esimerkiksi Hollannissa. Sen ei ole todettu lisääntyvän akvaario-oloissa, mutta Suomessa ankeriasnaaras tuotti syksyllä 2019 akvaariossa harvinaista mätiä, ja keväällä 2020 on todettu, että sama on mahdollista. Asia on herättänyt kiinnostusta erityisesti Hollannissa, ja sieltä ja Tanskasta on varauduttu tuomaan Suomeen maitia.[7]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Jacoby, D. & Gollock, M.: Anguilla anguilla IUCN Red List of Threatened Species. Version 2019-3. 2014. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 16.1.2020. (englanniksi)
  2. a b Muus, Bent J; Dahlström, Preben: Suomen ja Euroopan sisävesikalat, s. 108. Suomeksi toim. Markku Varjo 2008. Tanska: Gummerus, 2005. ISBN 978-951-20-6768-8. (suomeksi)
  3. a b c Anguilla anguilla (peilipalvelin) FishBase. Froese, R. & Pauly, D. (toim.). Viitattu 16.1.2020. (englanniksi)
  4. a b Koukku, Tuula: 7 hienoa eläintä. Tiede-lehti, 2010, nro 9, s. 61. Tieteen tiedotus ry. ISSN 1457-9030.
  5. Världens äldsta ål är död 8.8.2014. Dagens Nyheter. Viitattu 12.8.2014.
  6. Skupin, M.: Anguilla anguilla Animal Diversity Web. 2006. Viitattu 16.1.2020. (englanniksi)
  7. Julia Tillaeus: Tutkijoita äimistyttäneet ankeriasnaaraat valmistelevat jo toista jymypommia yle.fi, uutiset. 19.2.2020. Viitattu 19.2.2020.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]