Soini

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee kuntaa. Muita merkityksiä on erillisellä täsmennyssivulla.
Soini
Soini.vaakuna.svg Soini.sijainti.suomi.2008.svg

vaakuna

sijainti

www.soini.fi
Sijainti 62°52′25″N, 024°12′20″E
Maakunta Etelä-Pohjanmaan maakunta
Seutukunta Järviseudun seutukunta
Perustettu 1868
Kokonaispinta-ala 574,23 km²
200:nneksi suurin 2015 [1]
– maa 551,96 km²
– sisävesi 22,27 km²
Väkiluku 2 251
264:nneksi suurin 31.7.2015 [2]
väestötiheys 4,08 as./km² (31.7.2015)
Ikäjakauma 2012 [3]
– 0–14-v. 16,3 %
– 15–64-v. 57,7 %
– yli 64-v. 26,0 %
Äidinkieli 2012 [3]
suomenkielisiä 99,1 %
ruotsinkielisiä 0,2 %
– muut 0,7 %
Kunnallisvero 21,5 %
35:nneksi suurin 2015 [4]
Työttömyysaste 15,1 % (2015)
Kunnanjohtaja Stefan Sundberg
Kunnanvaltuusto 21 paikkaa
  2009–2012[5]
 • Kesk.
 • PS
 • KD
 • Kok.
 • Vas.

11
4
3
2
1

Soini on Suomen kunta, joka sijaitsee Etelä-Pohjanmaan maakunnassa. Soinin kunta on noin 2 300 asukkaallaan[2] Karijoen ohella Etelä-Pohjanmaan pienimpiä kuntia. Etelä-Pohjanmaan korkein kohta, Raitamäki, sijaitsee Soinissa: Raitamäki on 240,4 metriä merenpinnan yläpuolella. Soinissa on avoin langaton lähiverkko freedom ja Suomen ainoa vaivaisakka. Soinin naapurikunnat ovat Alajärvi, Karstula, Kyyjärvi, Saarijärvi ja Ähtäri.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Soinin alueelta tunnetaan vain muutamia esihistoriallisia löytöjä. Seutu pysyi pitkään erämaana, jossa kävivät niin satakuntalaiset kuin hämäläiset ja kyröläiset erämiehet. Keskiajalla Soinin seutu oli Pietarsaaren ja Pirkkalan pitäjien raja-aluetta. Rajapyykkinä olivat Iiron- ja Kuninkaankivi Iironjärven tienoilla. Vakinaisesti seudun asuttivat kuitenkin savolaiset, joille Soinin mäkiset ja järviset seudut olivat luonnollista laajentumisaluetta. .[6]

Tervatalous oli merkittävät taustatekijä asutuksen laajenemiselle, sillä Soinin seutu oli merkittävää tervanpolttoaluetta aina 1700-luvulta 1900-luvulle asti. Kunnan alueelta on löytynyt yli 500 tervahautaa ja myös sen paikannimistössä tervakulttuuriin liittyvät nimet ovat yleisiä. [6]

Soinin alueet ovat kuuluneet monen kunnan yhteyteen. Eteläisimmät kylät ovat kuuluneet Pirkkalaan, Ruoveteen, Keuruuseen ja Ähtäriin, pohjoiset taas Pietarsaaren, Lappajärveen ja Alajärveen. Vuonna 1784 perustettiin Lappajärveen kuulunut Soinin rukoushuonekunta, joka useiden alueliitosten jälkeen saavutti 1851 kunnan nykyisen laajuuden. Vuonna 1859 Soinista tuli Alajärven kappeliseurakunta ja omaksi seurakunnaksi se erotettiin 1895. Soinin kunta perustettiin 1875. [6]

Soinin asukasluku kasvoi vuosien 1900–1960 välisenä aikana 3 270 asukkaasta 4 447 asukkaaseen. 1960-luvulla väestö alkoi nopeasti vähentyä. 1980-luvun alussa asukkaita oli alle 3 000. Tulloin muuttotappiovuodet päättyivät vähäksi aikaa ja kunnan asukasluku alkoi jälleen kasvaa. 1990-luvun alussa asukasluku alkoi jälleen laskea. Vuoteen 2011 kunnan asukasmäärä oli laskenut 2 374 asukkaaseen. Soini on Etelä-Pohjanmaan harvimmin asuttuja kuntia. Asutus on keskittynyt pääasiassa teiden varsille kunnan länsiosiin. Ainoa taajama on kirkonkylä. [6]

Väestönkehitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kunnan väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1. tammikuuta 2013 tilanteen mukainen.

Soinin väestönkehitys 1980–2010
Vuosi Asukkaita
1980
  
3 038
1985
  
2 959
1990
  
3 026
1995
  
2 925
2000
  
2 799
2005
  
2 614
2010
  
2 391
Lähde: Tilastokeskus.[7]

Luonto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Soini on pinnanmuodoiltaan vaihtelevaa metsä- ja suomaata, jota elävöittävät lukuisat järvet, lammet, joet ja purot. [6]

Kallioperä on pääasiassa gneissigraniittia, graniittia ja granodioriittia. Yleisin maalaji on moreeni, joka on monin paikoin turpeen peitossa. Kuninkaanjoen, Leväjoen ja Syväjoen laaksoissa on hiekkakankaita. Savikoita on vähän, laajin savialue on kirkonkylän luoteispuolella. Soinin vaihtelevat pinnanmuodot johtuvat kallioperän rakenteesta ja murrosvyöhykkeistä. Kunnan länsiosan kankaremaa liittyy Etelä-Pohjanmaan lakeuksiin, mutta itäosan karu mäkimaa on tyypillistä Suomenselän aluetta. Alueen maaston on Etelä-Pohjanmaan ylävintä. Yli 200 metriin kohoavia kohoumia ovat muun muassa Löytynmäki ja Pirttimäki. [6]
Metsät peittävät yli 60 % Soinin pinta-alasta. Metsät ovat monin paikoin soistuneita. Suurimpia soita ovat muun muassa Sikosuo ja Matosuo, jonka yhteydessä on luonnonhoitometsä. Soinin ja Ähtärin raja-alueella oleva Iso Koirajärven harju kuuluu valtakunnalliseen harjujensuojeluohjelmaan. [6]

Vedet virtaavat Soinin alueelta kolmeen suuntaan. Alueen pohjoisosan vedet kerää Kuninkaanjoki, joka laskee Lappajärveen ja edelleen Ähtävänjokea Pohjanlahteen. Kunnan itäosan vedet virtaavat Saarijärven reittiin ja Kymijoen vesistöalueeseen. Lounaisosan vedet kerääntyvät Ähtärinjärveen, josta ne purkautuvat Kokemäenjoen kautta Pohjanlahteen. Suurimmat järvet ovat Hankajärvi ja Iironjärvi kunnan itäosassa. [6]

Kylät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hautakylä, Jokivarsi, Keisala, Kirkonkylä, Kukonkylä, Kuninkaanjoki, Laasala, Parviaisenkylä, Kolu, Ulvonkylä, Vehu ja Vuorenmaa.

Yritystoiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katutekno Oy on asfalttialan yritys.[8]

Tunnettuja soinilaisia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Suomen pinta-ala kunnittain 1.1.2015 1.1.2015. Maanmittauslaitos. Viitattu 28.3.2015.
  2. a b Suomen asukasluvut kuukausittain – Kunnittain aakkosjärjestyksessä 31.7.2015. Väestörekisterikeskus. Viitattu 26.8.2015.
  3. a b Väestö iän (1-v.), sukupuolen ja kielen mukaan alueittain 1990–2012, laaja alueluokitusryhmittely 31.12.2012. Tilastokeskus. Viitattu 27.5.2013.
  4. Luettelo kuntien ja seurakuntien tuloveroprosenteista vuonna 2015 25.11.2014. Verohallinto. Viitattu 12.4.2015.
  5. Yle: Kunnallisvaalit 2008 tulospalvelu 27.10.2008. Yleisradio. Viitattu 1.5.2009.
  6. a b c d e f g h Heikki Susiluoma: Finlandia, Otavan Maammekirja 7, s. 37–40. Keuruu: Kustannusosakeyhtiön Otavan painolaitokset, 1986. ISBN 951-1-08930-7.
  7. Väestö kielen mukaan sekä ulkomaan kansalaisten määrä ja maa-pinta-ala alueittain 1980–2012 22.3.2013. Tilastokeskus. Viitattu 1.4.2013.
  8. Katuteknon kotisivut

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä Suomeen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.