Peräseinäjoki

Peräseinäjoki
Entinen kunta – nykyiset kunnat: Seinäjoki
vaakuna	sijainti
Lääni	Länsi-Suomen lääni
Maakunta	Etelä-Pohjanmaan maakunta
Seutukunta	Eteläisten seinänaapurien seutukunta
Kuntanumero	589
Hallinnollinen keskus	Peräseinäjoen kirkonkylä
Perustettu	1868
– emäpitäjä	Ilmajoki
Liitetty	2005
– liitoskunnat	Seinäjoki Peräseinäjoki
– syntynyt kunta	Seinäjoki
Pinta-ala	459,08 km²
– maa	444,97 km²
Väkiluku	3 634   (31.12.2004)
– väestötiheys	8,18 as./km²
Infobox OK

Peräseinäjoen kirkko 1920-luvulla.

Peräseinäjoen kirkko sisältä.

Kihniänjokea Kalakosken kohdalla.

Siirtolaisuusmuseo, Hakalan talo.

Peräseinäjoki on entinen Suomen kunta, joka sijaitsi Etelä-Pohjanmaan maakunnassa, Länsi-Suomen läänissä. Kunta kuului Eteläisten seinänaapurien seutukuntaan.

Peräseinäjoen kunta liitettiin Seinäjokeen vuonna 2005. Lakkauttamishetkellä kunnassa asui 3 639 henkilöä, ja sen pinta-ala oli 459,08 km², josta 14,11 km² oli vesistöjä. Peräseinäjoen naapurikunnat olivat Alavus, Ilmajoki, Jalasjärvi, Virrat, Kihniö ja Nurmo.

Historia

Esihistoria ja asutuksen synty

Peräseinäjoen seudulta, eli alueella Seinäjoenkylästä maakunnan etelärajalle ja Alavuden ja Jalasjärven välille on tavattu hajalöytöinä lukuisia kivikautisia sekä rautakautisia löytöjä. Keskiajalla seudun kautta kulki vilkas eräliikenne Satakunnasta Kyrönmaahan. Asutus alkoi muuttua vakituiseksi 1500-luvun lopulla. Seutu kuului Ilmajoen pitäjään.

»Venestaipaleen maasta alkaa Peräseinäjoen ulkosarka - tullaan Valkiajärven pohjoisnurkkaan, sieltä linjasuoraa Majamäen itäpuolitse Ojaluomalle, niin että Venestaipaleen maa ja sitä reunustavat metsäsaarekkeet jäävät emäpitäjän puolelle. Sitten päädytään Ojaluomaa pitkin Ojaluomansuuhun, missä sama puro laskee Seinäjokeen: täältä tulee nyt tehdyn sopimuksen mukaan emäkirkon ja Peräseinäjoen kylän raja kulkemaan suoraviivaisesti Isonmaan tervahaudan kautta Lapuan rajalle.»
(Peräseinäjoen Historia-kirja)

Peräseinäjoen ensimmäisiä kyliä olivat 1600-luvulla perustettu Kurjenkylä sekä 1700-luvulla Lehmälammin kylä Kalajärven itä- ja pohjoispuolella. Kurjenkylä ja Lehmälampi mudostivat 1790-luvulla puolet Peräseinäjoesta. Vuonna 1768 Peräseinäjoen rajat määritettiin ja varsinainen kyläjako suoritettiin 1793 jolloin Seinäjoki, Peräseinäjoki ja Alavus erotettiin toisistaan. Kantatiloja olivat Kärki, Mylläri, Wuollet eli Koivisto, Viitala, Koukkari, Luoma, Aho, Koskela ja Kihniä, jotka muodostivat yhteensä kolme asutuskeskusta. Vuodesta 1730 lähtien Peräseinäjoki on mainittu kylänä Ilmajoen kirjoissa.

Isonvihan jälkeen tervanpoltosta tuli suosittu keino maatalouden elvyttämiseen. Tervarahoilla maksettiin verot sekä muut kustannukset. Peräseinäjoen, kuten koko Ilmajoen pääelinkeinot olivat 1730-luvulla maanviljely ja tervanpoltto. Liikenteellisesti Peräseinäjoki oli 1600-luvulla ainoita tiettömiä alueita, ja kulkuyhteydet pysyivät heikkoina vielä 1700-luvullakin.

Itsenäinen kappeliseurakunta (1798–1882)

Peräseinäjoesta tuli Ilmajoen kappeliseurakunta vuonna 1798.Kappelinanomuksen kuninkaalle teki Gabriel Alcenius ja kappalaisen virkaan tuli Alceniuksen vävy. Päätöksenteko alkoi ensin kappelinoikeuksilla, mikä merkitsi kirkollisten palvelujen vakiintumista. Itsehallinnollinen kehitys alkoi kuitenkin vasta ensimmäisessä kappelikokouksessa 8. kesäkuuta 1806. Kappelikokouksia pidettiin 1808-1852 kahdeksantoista. Kokouksia alettiin johtaa itse ja poiketen ajan tavasta, suomeksi.

Seurakunnan ensimmäinen kirkko oli 1784 valmistunut pienikokoinen pitkäkirkko, johon liittyi erillinen kellotapuli. Nykyinen kirkko rakennettiin edellisen paikalle vuonna 1892. Matkat Ilmajoen emäkirkolle olivat Peräseinäjoelta pitkät ja seurakunnan itsenäistymistä ryhdyttiin ajamaan varhain. Peräseinäjoen väestönkasvu alkoi 1800-luvun alussa kahdeksankertaistui vuosisadan aikana niin, että vuonna 1890 asukkaita oli 3 257. Seurakunnan itsenäistyminen toteutui vasta vuonna 1882 ja ensimmäinen kirkkoherra astui virkaansa vuonna 1895. Peräseinäjoen kylä, joka aikaisemmin oli kuulunut Alavuteen, liitettiin Peräseinäjokeen 1900-luvun alussa.

Maatalouden uudet aatteet ja virtaukset saapuivat Peräseinäjoelle Ilmajoen ja varsinkin Seinäjoen kautta. Maataloutta edisti erityisesti tehtailija ja suurmaanomistaja Gustaf August Wasastjerna, joka vuonna 1850 kuivatti 260 hehtaarin laajuisen Haasjärven. Wasastjerna toi myös ayrshire-rodun Viitalaan, jonne hän myös perusti kunnan ensimmäisen meijerin 1870-luvulla. Vuonna 1889 Peräseinäjoella oli 164 taloa ja 188 torppaa. Haapamäen radan rakentaminen toi töitä kunnan tilattomille 1887-1888. Muuten oli maatalous kunnan peruselinkeino. Maataloutta häiritsivät kuitenkin jatkuvat katovuodet vuosisadan ajan. Peräseinäjoen ensimmäistä kauppaa piti Oskar Engelbrekt Leidenius Luomankylän Kärjessä vuodesta 1865 vuoteen 1879.

Seurakunta tarjosi Peräseinäjoella opetusta kinkereillä. Vuonna 1854 lastenopetus aloitettiin Viitalan, Luoman ja Peräseinäjoen kylissä. Ensimmäinen koulutupa rakennettiin vuonna 1869, mutta kiertokoulun opettaja saatiin vasta lain määräyksellä. Kiertokoulu toimi Peräseinäjoella vuoteen 1890, minkä jälkeen ensimmäinen kansakoulu aloitettiin 1892. Peräseinäjoki sai omat kirjastopalvelut vuonna 1883, ja ne olivat paikallisten keskuudessa vilkkaassa käytössä.

1800-luvulla liikenneyhteydet olivat pitkälti heikkoja. Peräseinäjoen liikenneyhteydet parnaivat suurina nälkävuosina 1866–1867, jolloin tokerotie rakennettiin hätäaputyönä Alavudelta Peräseinäjoen ja Jalasjärven kautta Kauhajoelle.

Peräseinäjoella koottiin varoja uutta kirkkoa varten vajaa vuosikymmen ennen töiden aloittamista 1884 kivijalan tekemisellä. Kirkon suunnitteli Ivar Aminoff, ja se vihittiin käyttöön lokakuussa 1892. Nimeksi tuli "Pyhän Paavalin kirkko".

Kunnan kehittyminen (1885–2005)

Kunnallishallinnon eriytyminen seurakunnasta alkoi 1865 annetun kunnallisasetuksen myötä. Peräseinäjoki muodosti ensin Seinäjoen ja Ilmajoen kanssa yhteisen kunnanhallinnon, kunnes se aloitti itsenäistymisprosessin tammikuussa 1868. Tuolloin kappeliseurakunta valitsi kaksi asiamiestä, jotka luetteloivat maksuvelvolliset asukkaat. Kuntakokouksesta tulikin maallisessa hallinnossa kappelikokousten jatkaja, kun asioiden valmistelu ja toteutus hoidettiin kunnalliskokouksessa.

1900-luvun alussa paikallinen hallinto kehittyi ensimmäisten vuosikymmenien aikana. Peräseinäjoki alkoi suuntautua 1920-luvulla kohti Seinäjokea, maakunnan keskusta. Siirtolaisia lähti Amerikkaan. Ennen sotavuosia Peräseinäjoen asukasluku oli suurimmillaan vuonna 1930 – yli 5600. Peräseinäjoen kulttuurielämä kehittyi nuorisoseurojen ansiosta.

Vuoden 1907 eduskuntavaaleissa peräseinäjokiset suosivat vanhasuomalaisia, jotka saivat lähes 75 % annetuista äänistä. Äänestäjiä oli 1281. Myöhemmissä vaaleissa äänestysmäärät nousivat. Vuoden 1918 sodassa Peräseinäjoen alueella toimi suojeluskunta, joka varusti ja palkkasi väkeä Tasavallan Vartiostoon. Suojeluskunnat harjoittelivat säännöllisesti eri kouluilla. Peräseinäjokisia kaatui valkoisissa 22 ja haavoittui 41.

Kunnan hallinnolle tarvittiin omat tilat ja vuonna 1908 vuokrattiinkin Jukola kunnanhuoneeksi nuorisoseuralta, joka myöhemmin ostettiin.

Kylät

• Haapaluoma
• Kihniänkylä
• Korteskylä
• Juupakylä
• Siltala
• Luomankylä
• Louko
• Peräseinäjoen kirkonkylä
• Sammatti
• Viitala
• Pasto

Nähtävyydet ja kulttuuri

Peräseinäjoen nähtävyyksiä ovat mm. varsinkin kesäisin Kalajärven virkistysalue, jossa sijaitsee myös SFC:n neljän tähden leirintäalue. Muita nähtävyyksiä ovat Siirtolaisinstituutti sekä Siirtolaismuseo, Ville Ritolan nimeä kantava RitolaHalli sekä tämän patsas urheilukentän puistossa. Lisäksi Terästalolla sijaitsee Villen kamari, jossa on mm. Ritolan olympiamitalit. Muita nähtävyyksiä ovat Haapaluoman louhos, luontoretket, Veteraanien Perinnehuone sekä kesäisin auki oleva Riihimuseo.

Peräseinäjoen vuosittaisia tapahtumia ovat Peräseinäjoen markkinat, joissa saattaa olla jopa 200 myyjää, Ritola-Hallissa järjestettävät Mannin Matsit -painikilpailut, Peräseinäjoki-lenkki, suuret Peräseinäjoki-päivä sekä lomatanssit Kalajärvellä.

Kesäisiin kulttuuritapahtumiin kuuluu myös Aisamäen kesäteatterit, jossa Peräseinäjoen Pennihäät pitää harrastajateatterinäytöksiään.

Peräseinäjoen urheilu

Peräseinäjoella toimii kolmen eri palloilulajin urheiluseuraa. Jalkapallossa lähinnä junioripuolella toimintaa ylläpitää FC Pepsi 2002, joka on yksi TP-Seinäjoen kasvattajaseuroista. Peräseinäjoen ainut yleisseura on Peräseinäjoen Toive jolla on toimintaa pesäpallossa, salibandyssa, lentopallossa ja painissa. Paini ja pesäpallo ovat toiveen suurimmat lajit. Seuran tunnetuimmat edustajat painissa ovat Keijo Manni sekä Jani Manni. Pesäpallossa Toive pelaa Maakuntasarjaa. Toive pelasi vuoteen 2004 asti Superpesiksessä. Yleisurheilusta yksi tunnetuin edustaja on kymmenottelija Jaakko Ojaniemi. Kuuluisin peräseinäjokelainen urheilija on Ville Ritola.

Peräseinäjoella toimi vuosina 2005-2012 myös pesäpallon erikoisseura PeTo-Jussit, joka peri Toiveen sarjapaikan kauden 2004 jälkeen. PeTo-Jussit on saavuttanut yhden hopeamitalin. Toive pelaa pesäpallon kotiottelunsa Peräseinäjoen pesäpallostadionilla. Muita urheilupaikkoja Peräseinäjoella ovat sisäliikuntahalli RitolaHalli, Koukkarin pesäpallokenttä, Peräseinäjoen keskusurheilukenttä sekä koulujen liikuntakentät.

Urheilutapahtumista suurin on vuosittain järjestettävät Mannin Matsit.

Liikenne

Kauhajoki, Jalasjärvi, Alavus (Itään / Länteen)
Seinäjoki, Virrat (Pohjoiseen / Etelään)
Jalasjärvi (Länteen)
Nurmo (Koilliseen)

Peräseinäjoelta on tieyhteyksiä kaikkiin lähikuntiin. Lähin lentoasema on Seinäjoen lentoasema joka sijaitsee Rengonharjulla noin 20 kilometrin päässä. Lähin rautatieasema, jossa matkustajajunat pysähtyvät on Seinäjoen rautatieasema 30 kilometrin päässä. Peräseinäjoella on myös samanniminen liikennepaikka Tampere-Seinäjoki radan varrella, mutta kyseessä on vain pääosin junakohtauspaikka.

Etäisyyksiä maanteitse

Seinäjoen keskusta 30 km Vaasa 110 km Tampere 160 km Jyväskylä 172 km Turku 276 km Helsinki 330 km

Elinkeinot

Peräseinäjoen pääelinkeinona on maatalous, jonka yhtenä osa-alueena turpeennosto on yleistä. Peräseinäjoen suurimpia työnantajia olivat PPTH Norden Oy (toimii nykyisin nimellä Nordec), Peräseinäjoen Kunta, Kekkilä Oy, PPTH-Engineering Oy, Viitalan Saha ja Peatmax Oy:n Haukinevan konepaja.

Koulutus

Peräseinäjoella toimii nykyisin kaksi alakoulua: Alaviitalan koulu ja Toivolanrannan yhtenäiskoulu. Lisäksi opetusta esiopetuksesta alakoulun 2. luokkavuoteen asti tarjotaan Honkakylän varhaiskasvatuskeskuksessa. Yhtenäiskoulun yhteydessä toimii myös Peräseinäjoen ainut yläkoulu. Lukiokoulutusta Peräseinäjoella tarjoaa Seinäjoen lukion Etelä-Seinäjoen toimipiste.

Hallinto ja politiikka

Kunnankirjurit ja kunnansihteerit

• 1941–1945: Annikki Salokangas
• 1945–1948: Toivo Ketonen
• 1948–1949: Kauno Salminen
• 1949–1953: Pentti Kinnunen
• 1953–1959: Paavo Ojala
• 1960–1963: Jaakko Kirkkala

Kunnanjohtajat

• 1963–1971: Jaakko Kirkkala
• 1971–1973: Tapio Liinamaa
• 1973–2004: Pekka Perttula

Muuta

• Saarnaajat Eeli Jokinen (1888–1963) ja William Jokinen (1889–1958) syntyivät ja tulivat uskoon Peräseinäjoella. Vapaakirkolliset saarnaajat pitivät voimallisia kokouksia vuoteen 1955 saakka ja heidän kauttaan syntyi useita herätyksiä.
• Juoksija Ville Ritola (1896–1982) syntyi Peräseinäjoella. Hän voitti kaksista olympialaisista yhteensä kahdeksan mitalia, joista viisi oli kultaista.
• Poliitikko Vieno Simonen (1898–1994) syntyi Peräseinäjoella.
• Metsäneuvos Kosti Ranta (1918–2003), Valtion polttoainetoimiston toimitusjohtaja 1960–1981, syntyi Peräseinäjoella.
• Sirkka Salonen (1917 Peräseinäjoki– 1975 Hankasalmi) oli suomalainen kauneuskuningatar, joka kruunattiin Miss Suomeksi vuonna 1938. Samana vuonna hän voitti myös Kööpenhaminassa pidetyn Miss Eurooppa -kilpailun.
• Pop-yhtye Noitalinna huraa! oli lähtöisin Peräseinäjoelta.
• Fiktiivinen sarjakuvahahmo, Peräsmies, oli myös kotoisin Peräseinäjoelta.
• Peräseinäjoen Toive (PeTo) on ollut vahva joukkue naisten Superpesiksessä, mm. pronssia vuonna 2000
• Peräseinäjoen pitäjäruoka on silakkalaatikko.

Lähteet

• Rikkinen, Kalevi & Sihvo, Hannes: Finlandia: Otavan iso maammekirja 7. (Etelä-Pohjanmaa) Helsinki: Otava, 1986. ISBN 951-1-08930-7
• Viita, Ossi & Hirvonen, Ari: Peräseinäjoen historia. Peräseinäjoen kunta, 2008. ISBN 978-951-97667-2-0

Aiheesta muualla

• Peräseinäjoen kotisivut (Arkistoitu – Internet Archive)