Nurmo

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Nurmo
Lakkautettu kunta – nykyiset kunnat:
Seinäjoki
Nurmo.vaakuna.svg Nurmo.sijainti.suomi.2008.svg

vaakuna

sijainti

Sijainti 62°49′40″N, 022°54′30″E
Lääni Länsi-Suomen lääni
Maakunta Etelä-Pohjanmaan maakunta
Seutukunta Seinäjoen seutukunta
Hallinnollinen keskus Nurmon kirkonkylä
Perustettu 1868
Liitetty 2009
– liitoskunnat Seinäjoki
Ylistaro
Nurmo
– syntynyt kunta Seinäjoki
Pinta-ala 361,88 km² [1]
(1.1.2008)
– maa 347,07 km²
– sisävesi 14,81 km²
Väkiluku 12 675  [2]
(31.12.2008)
väestötiheys 36,52 as./km² (31.12.2008)
Ikäjakauma 2007 [3]
– 0–14-v. 22,9 %
– 15–64-v. 66,1 %
– yli 64-v. 11,0 %
Kerrostalo Nurmossa.

Nurmo on entinen Suomen kunta, joka sijaitsi Etelä-Pohjanmaahan kuuluvassa Seinäjoen seutukunnassa, Länsi-Suomen läänissä. Sen asukasluku oli 12 675 ja pinta-ala 361,88 km², josta 14,81 km² vesistöjä (31.12.2008). Kunta yhdistyi kuntaliitoksessa Ylistaron ja Seinäjoen kanssa uudeksi Seinäjoeksi vuonna 2009. Nurmon naapurikuntia olivat Alavus, Ilmajoki, Kuortane, Lapua, Seinäjoki ja Ylistaro.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nurmon kirkonkylä on muotoutunut vuonna 1779 valmistuneen Nurmon kirkon läheisyyteen. Vanhoissa ruotsinkielisissä asiakirjoissa Nurmo-nimestä on käytetty myös ruots. kirjoitusasua Nurmå.

1590-luvun alusta Nurmo kuului itsenäisen Lapuan hallintopitäjään. Suur-Lapuaan kuuluivat Kauhavan, Härmän, Kuortaneen, Nurmon ja Töysän kappelit.

Nurmon pelttarit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nurmon kotiteollisuusaloista valtakunnallisestikin merkittävä oli metallituotteiden valmistus valamalla. Tuotteiden raaka-aineena käytettiin pronssia ja messinkiä, joiden kansanomainen yhteisnimitys oli vaski. Nurmossa vaskenvalajia kutsuttiin pelttareiksi. Vaskesta valettiin eniten kulkusia ja soivia kelloja aisakelloista vellikelloihin sekä hevosvaljaiden osia.[4]

Vanhimpia merkittäviä pelttareita olivat Ilmajoen Könnin mestareilta oppinsa saaneet Jaakko Ojala (Kantolan seppä) ja kelloseppänäkin toiminut Juho Jaskari (Typpälehen seppä) sekä isältään oppinsa saanut metallialan monitaituri Juha Kaunismäki. Hän aloitti valutyöt jo 13-vuotiaana ja lähti 20-vuotiaana täysinoppineena valajana hakemaan lisäoppia Peräseinäjoen monitaitoiselta Salomon Ala-Kortesmaalta, joka valutöiden lisäksi oli hopea- ja kultaseppä ja teki pyssyjäkin. Myöhemmin Juha Kaunismäki tekikin kellosepille kellojen kuoria. Vuosisadan lopulla hän teki myös yksi- ja kaksipiippuisia pistooleja sekä revolvereja. Kaunismäki opetti valajan työn ainakin seitsemälle oppipojalle.[4]

Vilkkaimmillaan Nurmon vaskenvalanta oli 1800-luvun viimeisinä vuosikymmeninä, jolloin työtä riitti parillekymmenelle pelttarille. Välittäjät kuljettivat työn tuloksia myytäväksi aina Itä-Suomeen saakka. Paluukuormana välittäjät toivat valajille romumetallia raaka-aineeksi. Pelttarit toimivat 1890-luvun alkuun saakka myös teollisuuden alihankkijoina toimittamalla Seinäjoella sijaitsevalle Östermyran ruutitehtaalle mustaruutirakeiden hionnassa käytettäviä pieniä metallikuulia.[4]

1900-luvulla Nurmon valutuotanto väheni. Pentti Virrankoski arvelee syyksi toisaalta hevoskulttuurin taantumista ja toisaalta messinkituotteiden teollisen valmistuksen tehokkuutta. Nurmon viimeiset merkittävät pelttarit työskentelivät vielä vuonna 1940.[4]

Hyöty sijainnista[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Johtuen sijainnistaan aivan Seinäjoen kaupungin vieressä Nurmo oli voimakkaasti kasvava muuttovoittoinen kunta 1960-luvulta alkaen ja siksi juuri siellä oli Etelä-Pohjanmaan kuntien nuorin ikärakenne. Yksi Nurmon kasvun mahdollistaneista asutuskeskuksista oli Hyllykallio.

Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nurmon alueen perinneruoka on uunissa paistettu ohrajauhotaikinasta tehty pannukakku, ohorakropsu. Alueella toimii hyvin aktiivinen kotiseutuyhdistys Nurmoo-seura, joka ylläpitää Nurmon museota. Seuralla ja Nurmon Leijonilla on myös jokavuotinen yhteishanke eli Nurmon Joulu -lehti.

Nurmon kylät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nurmonjokilaakson kylät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nurmonjokilaakson eli Nurmon Alapään kyliä ovat

  • Kirkonmäki
  • Loukko
  • Latikka
  • Hippi
  • Teppo
  • Jaskari
  • Koskela
  • Martikkala
  • Mannila
  • Hemminginmäki
  • Pihlajanmäki
  • Mäenkylä
  • Manunkylä

Nähtävyydet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nurmon kirkko

Urheilu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nurmo yhdistetään lukuisiin urheilijoihin ja urheiluseuroihin.

Urheilijat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Urheiluseurat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Liikuntapaikat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nurmolaisia henkilöitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Suomen pinta-ala kunnittain 1.1.2008 1.1.2008. Maanmittauslaitos. Viitattu 1.1.2009.
  2. Läänien, maistraattien, kihlakuntien ja kuntien asukaslukutiedot suuruusjärjestyksessä 31.12.2008. Väestörekisterikeskus. Viitattu 8.1.2009.
  3. Väestö iän ja sukupuolen mukaan alueittain 31.12.2007. Tilastokeskus. Viitattu 15.12.2017.
  4. a b c d Virrankoski, Pentti: Käsitöistä leivän lisää. Suomen ansiokotiteollisuus 1865–1944, s. 600–601, 612–615. Historiallisia tutkimuksia 186. Helsinki: Suomen Historiallinen Seura, 1994.
  5. Nurmon Pallo, Historia; Nurmonpallo.com

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]