Ilkka (sanomalehti)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ilkka
Ilkka logo.svg
Lehtityyppi sanomalehti
Julkaisija I-Mediat
ISSN ISSN 0356-1283
Levikki Laskua 42 000 (LT 2016)[1]
Perustettu 1906
Lakkautettu 2020
Sitoutuneisuus sitoutumaton
1906-1997 Maalaisliitto/Keskusta[2]
Kotikunta Seinäjoki
Kotimaa Suomi
Sivukoko tabloidi
Ilmestymistiheys ma–su
Kieli suomi
Ilkan logo 1960-luvulta 2010-luvulle
Ilkka-Yhtymän toimitalo Seinäjoella

Ilkka oli seitsemän kertaa viikossa Seinäjoella ilmestynyt eteläpohjalainen sanomalehti. Levikki oli noin 50 000 ja lukijoita noin 120 000.[3]. Lehti oli Maalaisliiton ja sittemmin Suomen Keskustan äänenkannattaja vuoteen 1997. Ilkkaa julkaisi mediakonserni Ilkka-Yhtymä Oyj:n tytäryhtiö I-Mediat Oy.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ilkka perustettiin Santeri Alkion koolle kutsumassa kokouksessa Seinäjoella 1906, mutta ilmestyi Vaasassa kolmesti viikossa, muuttui oman kirjapainon valmistuttua kuusipäiväiseksi 1919 ja seitsemänpäiväiseksi 1936.[4]

Ilkan toimitus ja ilmestymispaikka siirtyi Seinäjoelle 1962. Entisen päätoimittajan Kari Hokkasen mukaan lehdellä oli sen jälkeen merkittävä rooli suomenkielisen Etelä-Pohjanmaan oman maakuntaidentiteetin muodostumisessa ja Seinäjoen kehittymisessä sen maakuntakeskukseksi. Vaasassa toimiessaan Ilkka oli kakkoslehden asemassa kokoomuslaisen Vaasan jäljessä, mutta pääsi Seinäjoella ykköslehden asemaan ja menestyi niin, että Ilkka-Yhtymä osti Pohjalaiseksi muuttuneen vaasalaiskilpailijansa 1990-luvulla.[4][5]

Ilkka kuului vuoteen 2012 Väli-Suomen Media Oy:n lehtiryhmään, jonka jälkeen oli mukana Lännen Media -yhteistyössä. Lehti siirtyi tabloid-formaattiin 2018.[6]

Syyskuussa 2019 julkisuuteen ilmoitettiin suunnitelmasta yhdistää Ilkka ja Pohjalainen yhdeksi lehdeksi.[7] Yhdistämisen myötä aloittaa tammikuussa 2020 uusi lehti Ilkka-Pohjalainen. Ilkan ja Pohjalaisen päätoimittajat irtisanottiin.[8]

Ilkalla oli kuusi päätoimittajaa: Santeri Alkio 1906–1930, Artturi Leinonen 1930–1957, Veikko Pirilä 1957–1980, Kari Hokkanen 1980–2007, Matti Kalliokoski 2008–2012 ja Satu Takala 2012–2019.[9]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Levikkitrendihaku Media Audit Finland. Viitattu 25.2.2017.
  2. Keijo Lehto: Suomalaisten seitsenpäiväisten sanomalehtien linjapapereiden synty ja muutos 1971–2005 (pdf) 2006. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto. Viitattu 9.6.2018.
  3. Mediatiedot
  4. a b Helsingin Sanomat, 19.4.1966, s. 8. Näköislehden aukeama (digilehden tilaajille).
  5. Hokkanen, Kari: Ilkka teki Seinäjoesta sen, mikä se on Seinäjoen Sanomat. 5.10.2016. Viitattu 30.1.2019.
  6. Nyt voit aloittaa laskemisen: H-hetkeen on 50 päivää, Ilkka.fi, uutiset, viitattu 10.2.2018
  7. Ilkka-Yhtymä suunnittelee maakuntalehtibrändien yhdistämistä ja aloittaa yhteistoimintalain mukaiset neuvottelut. Lehdistötiedote. Ilkka-Yhtymä, 24.9.2019. Viitattu 24.9.2019.
  8. Minna Salomäenpää: Päätoimittajien lähtö tuli Ilkan ja Pohjalaisen työntekijöille täytenä yllätyksenä yle.fi, uutiset. 18.11.2019. Viitattu 18.11.2019.
  9. Ilkka on valinnut uuden päätoimittajan, Yle Uutiset

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Alanen, Aulis J. ja Pirilä, Veikko: Taisteleva sanomalehti. I (1906–1930), II (1931–1981). Seinäjoki 1981.
  • Hokkanen, Kari: Ilkan vuosisata. Etelä-Pohjanmaan Lehtiseura 2006. ISBN 9789529212101.