Maakuntakeskus

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Maakuntakeskuksella tarkoitetaan maakunnan keskuskaupunkia.lähde? Yleensä maakuntakeskuksen vaikutusalue on sitä ympäröivä maakunta. Maakuntakeskuksen vaatimukset on maantieteellisesti määritelty. Myös valtakunnanosakeskukset toimivat oman maakuntansa maakuntakeskuksina. Suomessa jokaisella maakunnalla on yksi maakuntakeskus (poikkeuksena Kymenlaakso, jossa niitä on kaksi).

Maakuntakeskukset ovat ympäröivän alueen palvelukeskuksia ja työssäkäyntikohteita. Suomen maakuntakeskuksissa on usein muun muassa keskussairaala sekä maakunnan liiton hallintoa.

Keskuspaikkateoriassa asutuskeskukset koostavat hierarkian, jossa suuri asutuskeskus toimii aina kuuden pienemmän keskuksena.

Tutkimuksen historiaa Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen aluepolitiikassa maakuntakeskuksiin ja niiden rinnalla valtakunnanosakeskuksiin liittyvän tutkimuksen ja suunnittelun voidaan nähdä historiallisesti liittyvän etenkin niin kutsuttuun hajautetun hyvinvointivaltion vaiheeseen, jolloin saksalaisen maantieteilijän Walter Christallerin luomaan keskuspaikkateoriaan perustuva ajatus keskusjärjestelmän hierakisuudesta eri tasoisine keskuksineen korostui.[1] Eräs tämän aluepolitiikan kehitysvaiheen keskeisistä vaikuttajista suomalaisessa aluetutkimuksessa on ollut Suomen keskusverkkoa 1960–1970-luvuilla paljon tutkinut talousmaantieteilijä ja Vaasan yliopiston rehtori Mauri Palomäki.[2][3]

1990-luvulla tämän lähestymistavan on nähty aluepolitiikassa vaihtuneen vähempää keskusjohtoisuutta korostaneeseen hajautettuun kilpailuvaltioon, jossa korostui alueellinen omaehtoisuus[4] ja maakuntatasoa kekeisemmäksi tulivat etenkin kaupunkiseudut ja niistä muodostuva kaupunkiverkko.[5] Näitä tutki 1990-luvulta lähtien muun muassa yhteiskuntamaantieteilijä ja Joensuun yliopiston rehtori Perttu Vartiainen.[4][5]

2000-luvulla kansaisvälisyyden korostuessa on aluepolitiikan uutta vaihetta kutsuttu metropolivaltioksi. Tässä vaiheessa alueellisen kehityksen keskittyminen valtakunnallisesti vain muutamalle metropolialueelle ja mahdollisesti näiden välisille "kehityskäytäville" olisi korostunut. Näin aiempien monien maakunta- ja useiden valtakunnanosakeskusten tai seutupainotteisen kaupunkiverkon asemesta Suomessakin olisi vain muutama tai jopa vain yksi suuri metropoli kehityskäytävineen.[6]

Suomen maakuntakeskukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maakuntakeskuksia Suomessa ovat Suomen maakuntien keskukset.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Moisio, Sami & Vasanen, Antti: Alueellistuminen valtiomuutoksen tutkimuskohteena. Tieteessä tapahtuu, 2008, nro 3-4, s. 24, 26. Artikkelin verkkoversio Viitattu 13.7.2009.
  2. Palomäki, Mauri: On the concept and delimitation of the present-day provinces in Finland. Acta Geographica 20. Helsinki: Suomen maantieteellinen seura, 1967. (englanniksi)
  3. Palomäki, Mauri: Julkisen hallinnon keskukset ja vaikutusalueet, s. 32-36. Suomen kartasto. 5. laitos, vihko 311. Julkinen hallinto. Helsinki: Maanmittaushallitus ja Suomen maantieteellinen seura, 1977.
  4. a b Moisio & Vasanen 2008: 24, 26-28
  5. a b Vartiainen, Perttu: Suomen kaupunkiverkon kehitys ja seutuistuminen: pikapiirtoja empirian, teorian ja politiikan vuorovaikutuskentästä, s. 93-106. Teoksessa: Kytömäki, Jorma & Moisio, Sami (toim.): Paikka, kaupunki, valtio. Ihmismaantieteen perspektiivejä. Turku: Kirja-Aurora, 2006. ISBN 951-29-3176-1.
  6. Moisio & Vasanen 2008: 24, 28–29.