Pohjois-Karjalan maakunta

Pohjois-Karjalan maakunta
	vaakuna
lippu	sijainti
Historialliset läänit	Käkisalmen lääni (1634–1721); Savonlinnan ja Kymenkartanon lääni (1721–1747); Kymenkartanon ja Savon lääni (1747–1775); Savon ja Karjalan lääni (1775–1831) ; Kuopion lääni (1831–1960) ; Pohjois-Karjalan lääni (1960–1997) ; Itä-Suomen lääni (1997–2009)
Maakuntakeskus	Joensuu
Maakuntajohtaja	Risto Poutiainen (vt.)
Kokonaispinta-ala	21 583,67 km²; 4:nneksi suurin 2017
– maa	17 761,27 km²
– sisävesi	3 822,40 km²
Väkiluku	163 060; 14:nneksi suurin 31.12.2017
– väestötiheys	9,18 as./km² (31.12.2017)
Maakuntalaulu	Karjalaisten laulu
Nimikkolajit
– järvi	Pielinen
– kala	järvilohi
– kasvi	karjalanruusu
– kivi	vuolukivi
– lintu	käki
Lyhenne	FI-13
	Infobox OK

Tämä artikkeli käsittelee maakuntaa. Pohjois-Karjalalla on myös muita merkityksiä.

Pohjois-Karjala (ruots. Norra Karelen) on Suomen maakunta, joka sijaitsee Itä-Suomessa. Maakuntakeskus on Joensuu. Muita kaupunkeja ovat Kitee, Lieksa, Nurmes ja Outokumpu. Runsasvesistöisen maakunnan suurin järvi on Pielinen (pinta-ala 868 km²) ja korkein kohta Lieksan Koli, joka yltää 347 metrin korkeuteen merenpinnasta.

Pohjois-Karjalaa ympäröivät seuraavat maakunnat: Pohjois-Savo ja Etelä-Savo lännessä, Kainuu pohjoisessa ja Etelä-Karjala etelässä. Idässä maakunta rajoittuu Venäjään Karjalan tasavaltaan.

Pohjois-Karjala muodosti oman läänin vuodesta 1960 vuoden 1997 lääniuudistukseen saakka, jolloin se yhdistettiin Kuopion ja Mikkelin läänien kanssa Itä-Suomen lääniksi. Pohjois-Karjala on nimensä mukaisesti pohjoinen osa Suomen puoleisesta osasta vanhaa historiallista Karjalaa.

Kunnat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joensuu

Kontiolahti

Liperi

Lieksa

Kitee

Nurmes

Outo-
kumpu

Pyhä-
selkä

Höytiäinen

Koitere

Pielinen

Venäjä,
Karjalan
tasavalta

Kainuu

Pohjois-
Savo

Etelä-
Savo

Kuntakeskukset

30 000–100 000 as. kunta

10 000–30 000 as. kunta

3 000–10 000 as. kunta

< 3 000 as. kunta

Pohjois-Karjalan maakunta kuntakeskuksineen.

Pohjois-Karjalan väestömäärä oli 164 744 asukasta vuoden 2015 lopulla.^[3] Maakunta jakaantuu 13 kuntaan, joista viisi on kaupunkeja.

Entiset kunnat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eno
Kesälahti
Kiihtelysvaara
Nurmeksen maalaiskunta
Pielisensuu (Ei vahvistettua vaakunaa)
Pielisjärvi
Pyhäselkä
Pälkjärvi (Ei virallista vahvistettua vaakunaa)
Tuupovaara
Värtsilä

Seutukunnat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pohjois-Karjala jakaantuu kolmeen seutukuntaan:

Joensuun seutukunta: Ilomantsi, Joensuu, Juuka, Kontiolahti, Liperi, Outokumpu, Polvijärvi
Keski-Karjalan seutukunta: Kitee, Tohmajärvi, Rääkkylä
Pielisen Karjalan seutukunta: Lieksa, Nurmes, Valtimo

Väestönkehitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraavassa kuvaajassa on esitetty maakunnan väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2017 tilanteen mukainen.

Pohjois-Karjalan väestönkehitys 1980–2015
Vuosi			Asukkaita
1980			176 650
1985			177 567
1990			176 836
1995			177 271
2000			171 609
2005			168 322
2010			165 866
2015			164 755
Lähde: Tilastokeskus.^[4]

Pohjois-Karjalan tunnukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Karjalan historiallisen maakunnan vaakuna.

Vaikka Pohjois-Karjala sijaitsee pelkästään Karjalan historiallisen maakunnan pohjoisosassa, sen tunnus on lähes identtinen historiallisen Karjalan vaakunan kanssa.

Elinkeinot ja työllisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2003 tilastojen mukaan maakunnan 62 000 työpaikasta 5 000 on alkutuotannossa, 16 000 jalostuksessa ja 41 000 palveluissa.^lähde? Työpaikkojen kokonaismäärä on kasvanut sekä verrattuna 1990-luvun lamaa edeltäneeseen aikaan että luonnollisesti sen jälkeen.

Alkutuotannossa maatalouden lisäksi merkittävää on metsätalous. Teollisuuden toimialoista suurimmat ovat metalli- ja muovituotteiden valmistus sekä metsäteollisuus. Palvelutyöpaikoista merkittävä osa on julkisia palveluita.

Työttömien osuus työvoimasta vuonna 2004 oli 17,1 % (koko maa 11,1 %).^lähde? Suurinta työttömyys oli Enossa (23,7 %) ja pienintä Kontiolahdella (11,6 %).