Pohjois-Karjalan maakunta
| Pohjois-Karjalan maakunta | |
|---|---|
 |
 |
| vaakuna | |
 |
|
|
sijainti |
|
| Historialliset läänit |
Käkisalmen lääni (1634–1721) Savonlinnan ja Kymenkartanon lääni (1721–1747) Kymenkartanon ja Savon lääni (1747–1775) Savon ja Karjalan lääni (1775–1831) Kuopion lääni (1831–1960) Pohjois-Karjalan lääni (1960–1997) Itä-Suomen lääni (1997–2009) |
| Maakuntakeskus | Joensuu |
| Maakuntajohtaja | Markus Hirvonen |
| Kokonaispinta-ala |
22 903,22 km² kolmanneksi suurin 2021 [1] |
| – maa | 18 791,07 km² |
| – sisävesi | 4 112,15 km² |
| Väkiluku |
162 220 14:nneksi suurin 31.3.2024 [2] |
| – väestötiheys | 8,63 as./km² (31.3.2024) |
| Maakuntalaulu | Karjalaisten laulu |
| Nimikkolajit | |
| – järvi | Pielinen |
| – kala | järvilohi |
| – kasvi | karjalanruusu |
| – kivi | vuolukivi |
| – lintu | käki |
| Lyhenne | FI-13 |
Pohjois-Karjala (ruots. Norra Karelen) on Suomen maakunta, joka sijaitsee Itä-Suomessa. Maakuntakeskus on Joensuu. Muita kaupunkeja ovat Kitee, Lieksa, Nurmes ja Outokumpu. Runsasvesistöisen maakunnan suurin järvi on Pielinen (pinta-ala 868 km²) ja korkein kohta Lieksan Koli, joka yltää 347 metrin korkeuteen merenpinnasta.
Pohjois-Karjalaa ympäröivät seuraavat maakunnat: Pohjois-Savo ja Etelä-Savo lännessä, Kainuu pohjoisessa ja Etelä-Karjala etelässä. Idässä maakunta rajoittuu Venäjän Karjalan tasavaltaan.
Pohjois-Karjala muodosti oman lääninsä vuodesta 1960 vuoden 1997 lääniuudistukseen saakka, jolloin se yhdistettiin Kuopion ja Mikkelin läänien kanssa Itä-Suomen lääniksi. Pohjois-Karjala on nimensä mukaisesti pohjoinen osa Suomen puoleisesta osasta vanhaa historiallista Karjalaa.
Pohjois-Karjalan tunnukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pohjois-Karjalan tunnus on lähes identtinen historiallisen Karjalan vaakunan kanssa.
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Syrjäisen Pohjois-Karjalan rajat muodostuivat vähitellen. Merkittäviä rajapohjia olivat Stolbovan rauha (1617) itärajalle ja Täyssinän rauha (1595) länsirajalle. Raja vakiintui lopulta Uudenkaupungin rauhassa (1721), jossa Pohjois-Karjala erottui Venäjän puolelle jääneistä "muista Karjaloista".[3]
Alueellinen identiteetti alkoi muodostumaan vähitellen 1700-luvulla. Kihlakunnantuomari käytti vuonna 1767 nimeä Pohjois-Karjala. Myös asukkaat kutsuivat itseään maakunnan miehiksi ja laativat oman suomenkielisen ohjesäännön rajavartioinnille, osoittaen erillisyyttä. Hallinnollisesti Pohjois-Karjala kuului 1700-luvulla eri lääneihin, mutta sillä oli oma "Karjalan pohjoinen voutikunta". Tämä oma hallinto erotti sen muista alueista. Erillisyys vahvistui entisestään, kun Pohjois-Karjalasta muodostettiin oma lääni vuonna 1960. Pohjois-Karjalasta muodostui oma maakunta vuonna 1994. Sen sijaan Pohjois-Karjan lääni lakkautettiin vuonna 1997 ja sen tehtävät siirrettiin Itä-Suomen läänille.[3]
Aluejako[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Etelä-Karjala muodostuu 13 kunnasta, joista viisi on kaupunkeja (lihavoituina).
Kartta kunnista[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Luettelo kunnista[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Entiset kunnat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
|
|
Kuntavaihdokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Vuoden 2021 alusta maakuntaan liittyi 13. kunnaksi Heinävesi.
Seutukunnat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pohjois-Karjala jakaantuu kolmeen seutukuntaan:
- Joensuun seutukunta: Heinävesi, Ilomantsi, Joensuu, Juuka, Kontiolahti, Liperi, Outokumpu, Polvijärvi
- Keski-Karjalan seutukunta: Kitee, Tohmajärvi, Rääkkylä
- Pielisen Karjalan seutukunta: Lieksa, Nurmes
Entisiä vuonna 2005 Joensuun seutukuntaan yhdistettyjä seutukuntia ovat:
Suurimmat taajamat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 2019 Pohjois-Karjalassa sijaitsi 27 taajamaa.[4] Seuraavassa on lueteltu yli tuhannen asukkaan taajamat. Maakuntakeskusta vastaava keskustaajama on lihavoitu.
| # | Taajama | Kunta | Väkiluku (31.12.2019)[4] |
|---|---|---|---|
| 1 | Joensuun keskustaajama | Joensuu (61 659) Kontiolahti (6 272) Liperi (4 690) |
72 621 |
| 2 | Lieksan keskustaajama | Lieksa | 6 874 |
| 3 | Nurmeksen keskustaajama | Nurmes | 4 859 |
| 4 | Kiteen keskustaajama | Kitee | 4 604 |
| 5 | Outokummun keskustaajama | Outokumpu | 4 504 |
| 6 | Kontiolahden kirkonkylä | Kontiolahti | 3 356 |
| 7 | Ilomantsin kirkonkylä | Ilomantsi | 2 575 |
| 8 | Juuan kirkonkylä | Juuka | 2 106 |
| 9 | Enon kirkonkylä | Joensuu | 1 765 |
| 10 | Hammaslahti | Joensuu | 1 469 |
| 10 | Kemie | Tohmajärvi | 1 469 |
| 12 | Liperin kirkonkylä | Liperi | 1 410 |
| 13 | Uimaharju | Joensuu | 1 301 |
| 14 | Polvijärven kirkonkylä | Polvijärvi | 1 229 |
Väestönkehitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Seuraavassa kuvaajassa on esitetty maakunnan väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2017 tilanteen mukainen.
Kristinusko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Luterilaisen kirkon piirissä Pohjois-Karjalan herännäisyydellä, evankelisuudella ja lestadiolaisuudella on ollut vanhastaan kannatusta. Herätysliikkeiden vaikutus on antanut leimansa alueen hengelliseen elämään, mutta erillisinä liikkeinä ne esiintyvät harvakseltaan. Herännäisyyttä on erityisesti Nurmeksen ja Juuan alueella. Evankelisuuden kannatusta on muutamissa seurakunnissa. Vanhoillislestadiolaisuutta on esiintynyt Joensuussa, Liperissä ja Outokummussa. Evankelioiva herätyskristillisyys levisi voimakkaasti Pohjois-Karjalaan 1960-luvulla. Evankelioivan herätyskristillisyyden vaikutus on voimakasta sekä kaupungeissa että maaseudulla. Pohjois-Karjala muodostaa yhdessä Kainuun kanssa liikkeen vahvan alueen.[6]
Baptismi saapui Pohjois-Karjalaan 1900-luvun alussa, jolloin maakunnassa sijaitsi kaksi seurakuntaa. Kiihtelysvaaran Hammaslahdella sijainnut baptistiseurakunta oli Itä-Suomen tärkein baptistikeskus ja se sai jäseniä lähes kaikista Pohjois-Karjalan seurakunnista. Toinen paikallinen keskus sijaitsi Värtsilässä. Metodismi sai jalansijaa Joensuussa, jossa seurakunnan missio suuntautui Venäjälle. Vapaakirkollisuuden piirissä Pohjois-Karjalaan syntyi neljä seurakuntaa. 1900-luvun alun helluntaiherätyksen voimakkain keskus syntyi Kontiolahden Lehmoon, josta syntyi selvä aluekeskus. Lehmossa kastettujen lukumäärä kuului alkuvuosina maan korkeimpiin.[7]
Elinkeinot ja työllisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Maakunnan 62 000 työpaikasta 5 000 on alkutuotannossa, 16 000 jalostuksessa ja 41 000 palveluissa.
Teollisuuden toimialoista suurimmat ovat teknologiateollisuus sekä metsäteollisuus. Maakunnan keskus Joensuu on tunnettu metsäbiotalouden ja fotoniikan osaamisesta. Alkutuotannossa maatalouden lisäksi merkittävää on metsätalous. Palveluista merkittävä osa on julkisia palveluita. Maakunta on merkittävä koulutusmaakunta. Myös matkailu on merkittävä työllistäjä.
Työttömien osuus työvoimasta koronavuoden 2020 lopussa oli 16,8 % (koko maa 13,6 %).
Maisemia Pohjois-Karjalasta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
-
Ilomantsin ortodoksinen kirkko -
Joensuun kaupungintalo -
Pielinen Kolilta -
Patvinsuon kansallispuisto, Lieksa -
Bomban talo, Nurmes -
Paaterin kirkko, Lieksa -
Liperin satama -
Koitajoki, Ilomantsi -
Joensuun tori -
Pielisjoki linnoineen, Joensuu -
Juuan kirkko -
Valamon luostari Heinävedellä -
Pyhäselkä, Joensuu -
Museotie Lieksassa -
Joensuun kirkko
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Pinta-alat kunnittain (Excel) 1.1.2021 1.1.2021. Maanmittauslaitos. Viitattu 13.5.2021.
- ↑ Suomen virallinen tilasto (SVT): Väestön ennakkotilasto [verkkojulkaisu.] 25.4.2024. Tilastokeskus. Viitattu 25.4.2024.
- ↑ a b Pentti Ojajärvi: Pohjois-Karjala 300 vuotta (PDF) Pohjois-Karjalan maakuntaliitto. Viitattu 23.4.2024.
- ↑ a b Taajama- ja haja-asutusalueväestö iän ja sukupuolen mukaan kunnittain 31.12.2019 Tilastokeskus. Arkistoitu 28.4.2021. Viitattu 20.1.2021.
- ↑ Väestö kielen mukaan sekä ulkomaan kansalaisten määrä ja maa-pinta-ala alueittain 1980 - 2016 29.3.2017. Tilastokeskus. Arkistoitu 17.6.2018. Viitattu 4.1.2018.
- ↑ Huotari, Voitto: Kirkkomme herätysliikkeet tänään, s. 155. Pieksämäki: Kirjapaja, 1981. ISBN 951-621-297-2.
- ↑ Seppo, Juha: Uskovien yhteisö vai valtionkirkko, s. 17–106. Uskonnolliset vähemmistöyhteisöt ja evankelis-luterilaisesta kirkosta eroaminen Suomessa vuosina 1923–1930. Helsinki: Suomen kirkkohistoriallinen seura, 1983. ISBN 951-9021-50-7.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Visitkarelia.fi - Pohjois-Karjalan tietosivusto ja matkailun verkkokauppa
- Pohjois-Karjalan maakuntaliitto (Arkistoitu – Internet Archive)
- YLE Elävä arkisto: Pohjois-Karjalaa ja pohjoiskarjalaisia
- Pohjois-Karjalan julkiset taideteokset ja muistomerkit (Wikishoot me)
| ||||||||||||||||||||||||||
| ||||||||||