Koli

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli kertoo vaarasta Pohjois-Karjalassa. Muista merkityksistä katso Koli (täsmennyssivu).
Koli
Näkymä Ukkokolilta
Näkymä Ukkokolilta
Korkeus 347 m
Sijaintitiedot

Koli

Koordinaatit: 63°05′40″N, 29°48′31″E

Sijainti Lieksa
Geologia
Tyyppi vaara

Koli on Pohjois-Karjalan korkein vaara Pielisen rannalla Lieksassa. Koli on lähinnä valkoista kvartsiittia, ja sen laella on suuria puuttomia, paljaita valkoisia kalliopintoja, jotka tuovat mieleen lumihuippuiset vuoret. Kolin tärkeimmät huiput ovat Ukko- ja Akkakoli, jotka on ehkä nimetty vanhojen jumalien mukaan, sekä Paha-Koli, jossa on jyrkkä seinämä. Kolin korkein kohta on Ukkokolilla. Kolin vaaran juurella on Kolin kylä. Alueella sijaitsee Kolin kansallispuisto. Koli on keskeinen kansallismaisema ja maisemanähtävyys. Vuoteen 1973 asti Koli sijaitsi Pielisjärven kunnan alueella, joka silloin yhdistyi Lieksan kauppalan kanssa Lieksan kaupungiksi.

Kolin korkeus merenpinnasta on 347 metriä.

Kolin historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koli on jäänne paljon suuremmasta Karelidien vuoristosta, joka muinoin on sijainnut alueella. Vuosimiljoonien aikana ilmastonmuutokset ovat silottaneet vuoret, mutta kovin kiviaines on jäänyt koholle. Koli on sitä ympäröinyttä kiviainesta kovempaa, sillä se muodostui aavikolta valuneesta merenrantahietikosta, joka tiivistyi kvartsiittikiveksi maan sisässä noin 10 km syvyydessä.[1]

Kolin alueelta on löydetty jäänteitä metsästämisestä ja keräilystä kivikaudelta asti (8000–1900 eaa.). Metsästysretket jatkuivat pitkään, nykyisen kansallispuiston alueella on ollut pysyvää asutusta vasta 1700-luvun puolivälistä asti. Kaskeaminen ja karjan laiduntaminen metsissä muokkasivat maisemia, joista tuli Suomen kansallismaisemia.[2]

Kolin luontoa alettiin markkinoida turisteille jo yli sata vuotta sitten. Tästä on hyvänä osoituksena Kolin rinteillä polveileva kuntopolku, jonka Suomen Matkailuyhdistys vihki käyttöön 12. heinäkuuta 1896.lähde? Samana vuonna avattiin ensimmäinen majoituspaikka Ylämaja. Siihen asti matkailijat ja taiteilijat olivat yöpyneet maalaistaloissa.[3]

1800-luvulla Kolille tultiin Pielistä pitkin. Kolin tie valmistui 1913.[2]

Ensimmäinen laskettelurinne avautui 1930-luvulla. Samaan aikaan Ylämaja avattiin myös talvikäyttöön.[3]

Tarinoita Kolista[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tarinoiden mukaan Kolilla kerrotaan olleen käräjä-, uhri- ja palvontapaikkoja. Kolin pohjoisrinteessä on niin sanottu uhrihalkeama,[4] josta on löydetty mm. kultaisia ja hopeisia kolikoita, mutta löydöt ajoittuvat Kolin matkailun alkuun 1800-luvun loppupuolelle. Paha-Kolilla kerrotaan olleen käräjäpaikan.[5] Tarinan mukaan rikollisia olisi heitetty alas Paha-Kolin jyrkänteeltä. Joka selvisi pudotuksesta, oli syytön.[6] Kansanperinteessä on myös tietoja paikallisista erakkotietäjistä. Arkeologisissa inventoinneissa väitetyiltä käräjä-, uhri- ja palvontapaikoilta ei ole löytynyt todisteita tarinoiden tueksi. On esitetty, että karelianistit tai muut Kolilla vierailevat olisivat vaikuttaneet tarinoiden kehitykseen huomattavasti.

Kolilla uskottiin olleen voimakkaita henkiolentoja. Kansanrunossa he olivat Kolin korkeat isännät, Mustarinnan murhat miehet.

Eero Järnefeltin runo Pirunkirkon seinässä.

Kolin luolat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kolilla on useita luolia, joista yksi tunnetaan Pirunkirkkona. Pirunkirkko on 34 metriä pitkä ja 1–7 metriä korkea. Kansanperinteen mukaan luola on itse asiassa varsinaisen kirkkosalin eteinen. Tarinan mukaan se, joka pystyy kiipeämään pirunkirkon peräseinällä sijaitsevan syvennyksen luo, näkee siellä pienen pirun kirkkosalin penkkeineen. Luolaa ovat käyttäneet useat noidat, joista tunnetuin on Ukko Kinolainen. Luolassa ovat käyneet useat taiteilijat. Luolan seinämään kirjoitti Eero Järnefelt punaisella runon,[7] joka nykyisin erottuu huonosti.

"Yksi salaisuus, yks henki.
yks onni kumpaisenki
on kirkko tämä,
sen pyhyyttä muistelemma aina."
Eero ja Fanny 1893

Kolilla on myös Suomen pisin ihmisen kuljettava luola, 127 metriä pitkä Repouuron lohkareluola.[8]

Koli taiteilijoiden innoittajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koli on innoittanut taiteilijoita ja kirjailijoita, mm. Jean Sibeliusta, Juhani Ahoa, I. K. Inhaa sekä erityisesti Eero Järnefeltiä, joka kuvasi Kolin maisemia muun muassa maalauksessaan Syysmaisema Pielisjärveltä vuodelta 1899. Taiteilijat löysivät Kolin jylhät maisemat 1800-luvulla, ja siitä lähtien ne on tunnettu eräänä tärkeimmistä Suomen kansallismaisemista.[9]

Kolin nykypäivä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyisin Koli on merkittävä ja monipuolinen luontomatkailualue. Alueen keskeisiä vetovoimatekijöitä ovat Kolin kansallispuisto, Pielinen ja monipuolinen vaaraluonto. Alueella on yli toistasataa kilometriä kesäretkeilyreittejä, joista noin 80 km on kansallispuiston puolella. Kolilla on runsaasti majoitusmahdollisuuksia ja kansallispuistossa sijaitsee myös hotelli ja laskettelukeskus.

Koli valittiin vuonna 2013 Vuoden Retkikohteeksi[10] ja Kolin rinteet valittiin Vuoden Hiihtokeskukseksi 2013.[11]

Kolin laskettelumahdollisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kolin rinteet muodostavat kaksi hiihtokokonaisuutta: suuremman kansallispuistossa sijaitsevan Ukko-Kolin ja perheille suunnatun Loma-Kolin. Ukko-Kolilla on kaksi hiihtohissiä ja kuusi rinnettä. Suurin korkeusero on 230 metriä, ja rinteiden pituus 800–1500 metriä. Ukko-Kolilla on yksi suomen jyrkimmistä laskettelurinteistä (33.8 astetta). Loma-Kolilla on kuusi rinnettä ja neljä hissiä. Suurin korkeusero on 145 metriä ja rinteiden pituus 530–1050 metriä. Kaksi rinteistä on lumilautailijoille ja newschool-laskettelijoille suunnattuja streettejä. Lapsille on lumilinnoja ja napakelkka, mattohissi ja tuubirenkaile tarkoitettu mäki.[12]

Kolin kansallispuisto ja luontokohteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kolin kansallispuisto on perustettu metsäisen vaaraluonnon, useiden eri elinympäristöjen ja luontotyyppien sekä kaski- ja perinteisen agraarikulttuurin suojelemiseksi. Osa kansallispuistosta on luonnontilaista metsäluontoa, lakialueet muodostavat maisema-alueen ja kansallispuiston pohjoisosa hoidetun ja ihmisen muokkaamaan kulttuurivyöhykkeen. Maisemaa ja kulttuuriympäristöjen luontoarvoja pidetään yllä luonnonhoidolla muun muassa niittämällä, kaskeamalla ja laidunnuksella.

Maisema Kolin kansallispuistosta

Kolin vaellusreitit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Näkymä Akka-Kolilta länteen

Kolilla risteilee tiheä lyhyisiin päiväretkiin soveltuva polkuverkosto heti Kolin kylän, Luontokeskus Ukon ja Hotelli Kolin tuntumassa. Kolin poluista useat ovat rengasreittejä joiden pituus vaihtelee reilusta kilometristä noin 60 km mittaiseen Herajärven kierrokseen.[13] Suosituin kävelyreitti on Huippujen kierros, joka kulkee Kolin korkeimpien huippujen, Ukko-, Akka- ja Paha-Kolin, kautta. Huippujen kierros on noin 1400 metriä pitkä. Kolin kansallispuiston luontopolut ovat myös rengasreittejä. Kasken kierroksella, (2-5 km) voi perehtyä kaskikulttuuriin, Paimenenpolku (2,6 km) johtaa lehtoihin ja Ennallistajan polku (3 km) valottaa metsien ennallistamista ja perinneympäristöjen hoitoa. Mäkränkierrolta (7,2km) aukeavat taiteilijoiden maisemat.[14]

Kolinuuron kierros (3,5km) esittelee Kolin ainutlaatuista geologiaa. Herajärven kierros on Kolilta lähtevä pisimmillään 61 kilometrin mittainen vaellusreitti, joka kiertää läheisen Herajärven. Reitin varrella sijaitseva muun muassa Ryläys, Lakkalan perinnetila ja useita ahoja sekä eritasoisia tuli- ja yöpymispaikkoja. Reitti kulkee läheltä Pirunkirkkoa. Reitti kulkee monien vaarojen laelta ja on nousujen takia suhteellisen raskas. Sen kiertämiseen on syytä varata kahdesta kolmeen päivää. Herajärven kierros valittiin 2007 Vuoden Retkikohteeksi.[14] Kolin Kesämatkailukartta on oiva apu liikuttaessa Kolin kansallispuistossa ja Kolilla. Geologian tutkimuskeskus on julkaissut Kolin alueesta myös Geologisen retkeilykartan, johon on merkitty alueen retkeilyreitit sekä tärkeimpiä geologisia kohteita selityksineen.

Kolin nimi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kolin nimi vanhoissa kartoissa (ennen 1800-lukua) oli Mustarinta tai Mustarintanen, yhtenä useista eri nimivariaatioista. Mustarinta-nimeä on myös toisinaan käytetty vaarojen ja tunturien yleisnimenä sekä yhtenä karhun kiertoilmauksista. On arvioitu, että Kolin nimitys 'Mustarinta' juontaa juurensa juuri karhusta. Tätä ajatusta tukee lisäksi Kolin lakialueella sijaitseva luonnonkivi, joka muistuttaa muodoltaan karhun päätä . 'Mustarinta' voi myös kuvata vaarojen muotoa ja väritystä kauempaa katsottuna.[15]

1700-luvulla nimi alkoi kartoissa muuttua Koliksi. Ei tiedetä, kuvastiko tämä nimityksen muuttumista myös kansan suussa. Nimityksiä 'Mustarinta' ja 'Koli' tiedetään kuitenkin jonkin aikaa käytetyn rinnakkain. Koli-nimen alkuperää tai syntyajankohtaa ei tiedetä. Erään arvion mukaan se voisi tulla purojen solinasta, jota on kutsuttu murteellisesti kolinaksi. Koli-sana voi myös tulla karjalan kielen kaljua ja paljasta tarkoittavasta sanasta, jolloin se kuvaisi avonaisia kalliohuippuja. Mielikuvituksellisemman teorian mukaan Koli-nimitys voisi tulla uhrihalkeamaan tiputettujen uhrilahjojen kolinasta.[5]

Autolautta Pielinen lähdössä Kolilta

Kolin jäätie ja autolautta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kesäisin Pielisellä Kolin ja Lieksan välillä liikennöi autolautta. Talvisin Kolin ja Vuonislahden välillä kulkee Kolin jäätie, joka on Euroopan sisävesien pisin jäätie.[16] Se lyhentää Kolin ja Lieksan välistä matkaa kymmenillä kilometreillä.[17]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Koli on syvintä suomalaisuutta Koli Info. Viitattu 13.7.2015.
  2. a b Kolin historia Metsähallitus. Viitattu 13.7.2015.
  3. a b Kolin matkailun historia - syrjäkylästä maakunnan matkailun lippulaivaksi Metsähallitus. Viitattu 13.7.2015.
  4. Lieksan muinaisjäännökset, paikkojen kuvaukset Viitattu 13.7.2015.
  5. a b On vain yksi Koli! Ylioppilastutkintolautakunta. Viitattu 13.7.2015.
  6. Paha-Koli ja käräjäkivet Kolin kansallispuiston luontopolut - Kolinuuron Kierros. NEST-Koli -janke / Ukko-Kolin Ystävät ry. Viitattu 13.7.2015.
  7. 8. Kolin Pirunkirkko ja Repouuron luola, Lieksa Suomen upeimmat luolat mykistävät – tässä asiantuntijan Top 10. MTV3. Viitattu 13.7.2015.
  8. Kolin luontoaamu sai soittajat liikkeelle 2010. Yle. Viitattu 13.7.2015.
  9. Kolin korkeaa kulttuuria Metsähallitus. Viitattu 13.7.2015.
  10. Koli on Vuoden Retkikohde 2013 (Lehdistötiedote) 8.3.2013. Suomen Messut. Viitattu 28.10.2013.
  11. Vuoden 2013 parhaat olivat KOLIn rinteet, Mielakka ja Vuokatin hiihtokoulu (Tiedote) 18.4.2013. Ski.fi.
  12. Rinneinfo Kolin hiihtokeskus. Viitattu 13.7.2015.
  13. Herajärven kierros Luontoon.fi. 22.3.2013 (päivitetty). Metsähallitus. Viitattu 28.10.2013.
  14. a b Kesäretkeily Metsähallitus. Viitattu 13.7.2015.
  15. Kolin Mustarinta paljastuu karhunpääkallioksi Metsäntutkimuslaitos.
  16. Suomen pisin jäätie avattu Kolilla – ihmisen painon järven jää kestää jo etelässäkin 14.1.2013. MTV3.fi. Viitattu 28.10.2013.
  17. Kolin jäätie on avattu liikenteelle 2013. Tle. Viitattu 13.7.2015.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]