Viherraunioinen
| Viherraunioinen | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Sanikkaiset Pteridophyta |
| Alakaari: | Saniaiset Pteridophytina |
| Luokka: | Pteridopsida |
| Lahko: | Polypodiales |
| Heimo: | Raunioiskasvit Aspleniaceae |
| Suku: | Raunioiset Asplenium |
| Laji: | viride |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Asplenium viride |
|
| Katso myös | |
Viherraunioinen (Asplenium viride) on pohjoisella pallonpuoliskolla tavattava, kallioilla kasvava pienikokoinen saniainen.
Ulkonäkö ja koko
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Viherraunioisen maavarsi on lyhyt ja tummasuomuinen. Tiheinä tuppaina olevat lehdet kasvavat 5–20 cm korkeiksi. Lehtiruodin kärkiosa on vihreä ja noin neljäsosa lehtilavan pituudesta. Lehtilapa on tasasoukka ja parilehdykkäinen, lavan keskiranka on vihreä ja kapealti vaalean siipipalteinen. Kirkkaanvihreät lehdykät ovat pyöreähköjä tai pitkulaisia, tylppiä, ehyt- tai hammaslaitaisia sekä suipohkotyvisiä. Kapeanpuikeat tai tasasoukat, katesuomuiset itiöpesäkeryhmät sijaitsevat lehtilavan alapinnalla lehtisuonten sivussa. Viherraunioisen itiöt kypsyvät Suomessa heinä-elokuussa.[1]
Viherraunioinen muistuttaa läheisesti tummaraunioista (A. trichomanes) sekä hyvin harvinaista serpentiiniraunioista (A. adulterium).[2]
Levinneisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Viherraunioisen levinneisyysalue on hyvin hajanainen. Euroopassa lajia tavataan Pyreneiltä, Alpeilta, Saksasta, Puolasta, Romaniasta, Balkanin niemimaalla Sloveniasta Kreikkaan, Britteinsaarten keski- ja pohjoisosista, Norjasta, Ruotsista, Suomesta, Islannista, Länsi-Venäjältä sekä Uralin ja Kaukasuksen vuoristoista. Levinneisyysalue jatkuu laikuttaisena myös Aasian puolella, jossa lajia kasvaa Turkissa, Keski-Aasiassa, Keski-Siperiassa ja Japanissa. Pohjois-Amerikassa viherraunioista kasvaa mantereen keskiosissa Kalliovuorilla sekä länsi- ja itärannikoilla. Laji on levinnyt myös Grönlantiin.[2]
Suomessa viherraunioisen esiintymät painottuvat Itä- ja Pohjois-Suomeen. Lajia tavataan paikoitellen Pohjois-Karjalassa, Kainuussa, Koillismaalla, Keski-Lapissa ja Käsivarren Lapissa. Myös muualla Lapissa on yksittäisiä esiintymiä. Pääalueesta erillisiä kasvustoja on Etelä- ja Pohjois-Savossa sekä Keski-Pohjanmaalla.[3]
Elinympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Viherraunioinen viihtyy parhaiten kalkkikallioilla, ultraemäksisillä kallioilla ja soraikoilla.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Retkeilykasvio 1998, s. 55–56.
- ↑ a b Den virtuella floran: Grönbräken (myös levinneisyyskartat) (ruotsiksi) Viitattu 10.10.2011.
- ↑ Lampinen, R. & Lahti, T. 2011: Kasviatlas 2010: Viherraunioisen levinneisyys Suomessa. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 10.10.2011.