Metsäkuusi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Metsäkuusi
Kuusk Keila-Paldiski rdt ääres.jpg
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1]
Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Havupuut Pinophytina
Luokka: Havupuut Pinopsida
Lahko: Pinales
Heimo: Mäntykasvit Pinaceae
Suku: Kuuset Picea
Laji: abies
Kaksiosainen nimi
Picea abies
(L.) H. Karst., 1881
Levinneisyyskartta
Picea abies.PNG
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Metsäkuusi Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Metsäkuusi Commonsissa

Metsäkuusi eli kuusi (Picea abies), myös näre, on mäntykasvien (Pinaceae) heimoon kuuluva ainavihanta havupuu.[2] Metsäkuusi jaetaan tavallisesti kahteen alalajiin, jotka ovat euroopankuusi (Picea abies subsp. abies) ja siperiankuusi (Picea abies subsp. obovata). Jotkut kasvitieteilijät pitävät siperiankuusta omana lajinaan Picea obovata.

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Metsäkuusen levinneisyys ulottuu Alppien, Karpaattien ja Balkanin vuoristoista Pohjois- ja Koillis-Eurooppaan ja laajalle alueelle Aasiaan Tyynellemerelle saakka. Euroopankuusen ja siperiankuusen esiintymisalueiden rajaa on vaikea määritellä risteytymisen ja asteittaisen muuttumisen vuoksi, mutta yleensä euroopankuusen levinneisyysalueen itärajana pidetään Ural-vuoristoa. Siperiankuusia esiintyy läntisimmillään Ruotsin Lapissa.[3] Alalajien risteymä on nimeltään Picea × fennica.

Suomessa metsäkuusi on ainoa luonnonvarainen kuusilaji, joka kasvaa koko maassa Lapin pohjoisimpia osia lukuun ottamatta. Siperiankuusi kasvaa Lapissa ja Oulun läänissä ja on Lapissa yleisempi kuin euroopankuusi. Kuusiraja kulkee Ivalon ja Inarin kirkonkylän välillälähde?. Käsivarren Lapissa siperiankuusen metsänraja yltää Enontekiön etelärajan liepeille ja yksittäisiä puita tavataan rajan pohjoispuolella lähellä Norjan rajaa.[4] Vaikka kuusi on vallannut lähes koko Suomen, se on silti melko uusi tulokas suomalaisessa kasvistossa, vain viidentuhannen vuoden takaa.[5]

Kuusta on istutettu laajoille alueille Pohjois-Amerikkaan menestyksekkäästi. Villiintyneitä populaatioita tiedetään Connecticutista Michiganiin ja luultavasti niitä esiintyy muuallakin.[6]

Ekologia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jääkauden jälkeen Suomeen tulleista puulajeista lähinnä koivut ja mänty olivat vallitsevia, mutta noin 5 000 vuotta sitten idästä saapunut kuusi alkoi vallata sille sopivia kosteita ja varjoisia kasvupaikkoja, ja samalla se syrjäytti muut puulajit ja loi tiheitä, hämäriä kuusikoita. Kangasmetsän sukkessio päättyy kuusettumiseen.[7]

Vanhin tunnettu elävä kuusi on Ruotsissa kasvava "Old Tjikko", jonka juuristo on 9 550 vuotta vanha.[8] Kuusen rungon elinkaari on noin 600 vuotta, mutta sen kuoltua samasta juurakosta alkaa versoa uusi.

Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Euroopankuusi voi kasvaa 30–45 metrin, Balkanilla jopa yli 60 metrin pituiseksi. Se on siten Euroopan pisimpiä ja Suomen pisin luontainen puulaji. Neulasten pituus on 1,5–2,5 cm ja käpyjen 10–15 cm. Siperiankuusi on kasvutavaltaan euroopankuusta kapeampi, lyhytkasvuisempi ja lyhytoksaisempi.[9] Sen oksisto kestää paremmin lumen ja jään painoa. Versot ovat karvaisempia, kävyt lyhyempiä ja käpysuomut pyöreämpiä kuin euroopankuusella.

Metsäkuusen hedekukinnot ovat pieniä ja pyöreähköjä, pituudeltaan 2–2,5 cm. Ne ovat aluksi väriltään punertavia. Kukittuaan ne vaalenevat ja varisevat pois. Hieman myöhemmin kehittyvät emikukinnot ovat noin 4 cm pitkiä, käpymäisiä ja väriltään purppuranpunaisia. Aluksi ne ovat pystyasennossa, mutta taipuvat kesän aikana alaspäin riippuviksi kävyiksi. Käpyjen väri muuttuu ensin purppuranpunaisesta vihreäksi ja syksyyn mennessä ruskeaksi. Emikukinnot sijaitsevat yleensä latvuksen yläosissa.[10]

Lähde: Koehler: Medicinal-Plants (1887)

Metsäkuusesta tavataan luonnossa suuri määrä erilaisia muotoja, jotka vaihtelevat maanmyötäisistä, pallo- ja kartiomaisista pylväsmäisiin, kapeakasvuisiin ja riippaoksaisiin. Myös kaarnan, rungon ja käpyjen rakenne sekä neulasten väri voi vaihdella. Esimerkiksi käärmekuusien (Picea abies f. virgata) pitkät ja kiemurtelevat oksat eivät juurikaan haaroitu. Joistakin muodoista, kuten kultakuusi (Picea abies f. aurea) ja surukuusi (Picea abies f. pendula) on saatavilla myös koristekasvilajikkeita.[11]

Metsäkuusen vaaleanpunertavia hedekukintoja ja purppuranpunertavia emikukintoja.
Metsäkuusen alaspäin roikkuviksi kääntyneitä emikukintoja eli käpyjä.
Puutavaraa

Lajikkeita ja muotoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puutyöaineena kuusi on vaaleaa, harvoin hieman punertavaa. Sitä kaupataan Keski-Euroopassa nimellä whitewood (valkopuu). Sen rakenne on tasaista ilman huomattavaa juovaisuutta. Sydänpuu voi olla hienokasvuista ja pinta- eli mantopuu pihkaista. Kuusta käytetään paperi- ja selluteollisuudessa, mutta myös samoihin puunjalostustarkoituksiin kuin mäntyä. Sydänpuulaudoista tehdään usein lattioita. Kuusen juuresta saadaan juurivaneria. Järeistä kuusipölleistä sorvataan vanerin väliviilua. Puu soveltuu hyvin myös akustisten soittimien rakennusmateriaaliksi. Puutyömateriaalina kuusi on kevyehköä, sen ominaispaino kuivana on noin 0,47.[14][15]

Nuoria vuosikasvaimia eli kerkkiä on käytetty kuusenkerkkäsiirapin valmistukseen. Niistä valmistetaan myös erilaisia juomia ja niitä voidaan käyttää mausteena.[16] [17] Kuusenkerkkiä käytetään myös luonnonlääkinnässä mm. reumaattisiin ja hengitystievaivoihin.[18]

Kuusi on Suomessa kaikkein perinteisin joulupuu.[19]

Kuusen tuhoajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maannousemasieneksi aiemmin kutsuttu juurikääpä (Heterobasidion annosum) leviää kuusikoissa varsinkin hakkuiden yhteydessä. Koska kuusella on pintajuuret, se kaatuu helposti myrskyssä. Myös kuivuus tai tulvat voivat tappaa kuusikoita. Halla vaurioittaa pieniä taimia avoimilla mailla, ja tykkylumi voi katkoa oksia ja lisätä myrskytuhoja.[5]

Metsäkuusen tuhohyönteisiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuusenniluri (Hylastes cunicularis) ja tukkimiehentäi (Hylobius abietis), voivat tappaa vastaistutettuja kuusentaimia syömällä koloja niiden tyvelle. Eräät hyönteiset, kuten käpykoisa ja käpykärpänen, syövät kuusen siemeniä joskus niin ahkerasti, että lisääntyminen vaarantuu. [5] Muita tuhohyönteisiä ovat[20]

Kuusi kansanperinteessä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Metsätalouskäytössä olevaa kuusimetsää. Puustorakenne on samanikäinen ja lahopuun määrä vähäinen. Kuva Porvoon Ilolasta.

Kotikuusi kasvaa yhä edelleen monen maatalon tai omakotitalon pihalla. Sen on ajateltu suojelevan taloa. Karsikkopuu oli joskus kuusi, joka kasvoi yleisen tien varressa, ja siihen kaiverrettiin vainajan nimikirjaimet ja kuolinvuosi. Näin liitettiin vainaja tuonpuoleisten yhteisöön ja estettiin palaaminen elävien joukkoon kummittelemaan.[21]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Picea abies IUCN Red List of Threatened Species. International Union for Conservation of Nature, IUCN, www.iucnredlist.org. (englanniksi)
  2. ITIS (taksonimian lähde)
  3. Arne Anderberg: Den virtuella floran (Levinneisyyskartta) Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 4.11.2007. (ruotsiksi)
  4. Henry Väre: Metsäkuusi Käsivarren Lapissa. Sorbifolia, 2013, 44. vsk, nro 2, s. 88. Dendrologian Seura - Dendrologiska Sällskapet. ISSN 0359-3568.
  5. a b c Picea abies - Metsäkuusi, kuusi (Virtuaaliarboretum) Helsingin yliopisto, metsätieteiden laitos.
  6. Janet Sullivan, 1994 Picea abies. In: Fire Effects Information System, U.S. Department of Agriculture, Forest Service, Rocky Mountain Research Station, Fire Sciences Laboratory (Producer).
  7. Metsäverkko
  8. James Owen: Oldest Living Tree Found in Sweden National Geographic News. 14.4.2008. Viitattu 16.12.2012. (englanniksi)
  9. Metsäopetuspolku: Kuusi puulajina (Sivu 5) Nokian peruskoulut.
  10. Jalostettavat puulajit Kuusi (Picea abies) METLA.
  11. Garden World: Hinnasto 2007
  12. a b c d e f g h i j k l m Ella Räty, Pentti Alanko: Viljelykasvien nimistö. Helsinki: Puutarhaliiton julkaisuja, 2004. ISBN 951-8942-57-9.
  13. a b c d e f g h i j k l Kuusen erikoismuodot Metsäntutkimuslaitos. Viitattu 10.8.2010.
  14. Pekka Blomster: Puuaineksen ominaisuudet Pro Puu -yhdistys: Puuproffa.
  15. Kuusi PuuProffa. Pro Puu ry. Viitattu 18.11.2007.
  16. Kuusenkerkkäsiirappi Lapin keittiömestarit
  17. Kuusenkerkkä Kokki Kolmonen
  18. Kuusi Frantsilan Luomuyrttitila
  19. Suomalainen joulupuu on perinteinen metsäkuusi Kotitieto
  20. MetINFO - Metsien terveys METLA
  21. Muinaisusko Karjalan koko kuva. Pohjois-Karjalan museo. Viitattu 18.11.2007.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]


Suomen luontaiset havupuut
luonnonvaraiset: kotikataja | euroopanmarjakuusi | metsäkuusi | metsämänty